Viime viikonloppuna olin mukana järjestämässä kivaa yllätystä ystävällämme Katrille. Toveri Söder on siis menossa naimisiin ensi viikon perjantaina. Ennen virallista naimistahan pitää juhlia viimeisiä vapaalla olon hetkiä ja mikäs antaa siihen paremman tilaisuuden kuin perinteiset polttarit ystävien kesken. Päävastuullisena järjestelyissä oli Veera, joka vankkumattomaan tyyliinsä, oli ajatellut kaikkea.
Veera oli sopinut puoluesihteerin kanssa, että Katrilla on "työtehtävä" perjantaina, jolloin hänen tulisi tulla asemalle noutamaan Venezuelaisia vieraita junalta. Maarit saattoi Katrin asemalle, jossa pahaa aavistamatta väijyimme kameroiden kanssa: "surprise surprise!" Nyt lähdetäänkin Tampereelle... ja siitä se ilta sitten lähti ;)
Katrin opiskeltua Tampereella hänelle haluttiin järjestää mahdollisuus käydä vanhoissa paikoissa, jossa hän opiskeluaikoinaan oli hengaillut. Iltaa kuuluikin niin baareja, japanilaista illallista kuin saunomista Suomen vanhimmassa Rajaportin saunassa. Sieltä ilta jatkui vielä muutaman baarin kautta yöpaikkaan. Itse otin kuitenkin käyttöön yöbussin, jolla olin takaisin Helsingissä kuudelta aamulla.
Ulkoilu kovassa myrskyssä saunan jälkeen ei tainnut kylläkään olla kovin viisasta. Aamulla (tai siis päivällä) herätessäni minulla oli hieman kuumetta ja kauhea kurkkukipu. Illaksi suunnitelemani matka Riihimäelle ex-kämppikseni Ainon ja hänen avopuolison tupareihin jäi ja vietin illan kotona maaten lukien lehtiä ja katsellen televisiota. Tekipä kuitenkin terää hieman rauhoittua.
Eilen sunnuntaina sitten katsoin pitkästä aikaa yhden lempileffoistani "Beutiful Thing" Viltsun kanssa ja myöhemmin vielä ystävän kanssa leffateatterissa mainion jenkkileffan "Thank you for smoking". Leffa kertoi jenkkien tupakkateollisuutta lobbaavasta miehestä, jota kaikkien oli pakko vihata hänen edustamansa yhteisön vuoksi. Taitavat supliikkimiehet pärjäävät kuitenkin aina, joten 15-vuotiaan syöpäpotilaankin saa näyttämään hyvältä, jos lobbaamiseen vain taitaa... ehdoton syksyn leffayllätyksiä - ilman suositteluja en olisi mennyt katsomaan - tack för det Ted.
Tänään illalla olin suorassa nettiradiolähetyksessä Radio Free Finlandissa keskustelemassa aiheesta LGBT-issues in Finland in English. If you wish to listen what I had to say please go here. Thanks for your invitation Phil - I had a nice discussion with you.
Loppuviikkoon kuuluu Pinkkiksen ja HESAKO:n kokoukset, töissä ECOSY:n bureaun vierailun valmisteluun sekä Katrin spektaakkelimaisiin häihin...
Ensi viikolla on vuorossa taas hieman matkailua, jolla olen EU-parlamentin sosialistiryhmän HLBT-seminaarissa Brysselissä. Luvassa keskustelua unionin suunnasta liittyen hlbt-kysymyksiin ja jäsenmaiden vastuuseen kehityksessä. Siitä lisää myöhemmin.
lauantaina, lokakuuta 28, 2006
perjantaina, lokakuuta 27, 2006
KANNANOTTO 25.10.2006: Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo voittivat eduskunnassa
KANNANOTTO
Julkaisuvapaa 25.10.2006
Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo voittivat eduskunnassa
Sosialidemokraattinen HLBT-yhdistys - Pinkkiruusu ry on tyytyväinen
tänään eduskunnan hyväksymään hedelmöityshoitolakiin, joka sallii
jatkossakin hedelmöityshoitojen antamisen naispareille ja itsellisille
naisille. Uusi laki on voitto monimuotoisille perheille ja yksi askel
kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
Sosialidemokraattisista kansanedustajista suurin osa oli avaran
hedelmöityshoitolain puolesta. Pinkkiruusun puheenjohtaja Jani Ryhäsen
mukaan oli ilo huomata, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmässä
oli eniten kansanedustajia, jotka olivat lain avaramman läpimenon
puolesta. Asian tärkeydestä sosialidemokraattiselle arvomaailmalle
kertoo se, ettei sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä sallinut ns.
vapaita käsiä laista äänestettäessä, toisin kuin muut suuret
eduskuntaryhmät. Lisäksi SDP:n puoluehallitus eduskuntakäsittelyn
loppumetreillä antamassaan kannanotossa antoi tukensa hallituksen
esitykselle.
Hedelmöityshoitolain käsittely kuitenkin osoitti, että työtä
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta on vielä tehtävä.
Samalla Pinkkiruusu toivoo, että ensi kevään eduskuntavaaleissa
keskusteltaisiin myös sosialidemokraattisen tasa-arvon käsitteestä,
josta selkeästi on olemassa erilaisia tulkintoja.
Maaliskuun 2007 eduskuntavaalien kautta äänestäjillä on aito
mahdollisuus nostaa päättäjiksi sellaisia henkilöitä, joiden
arvomaailma on avarakatseinen ja sisältää myös erilaisiin
vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien puolustamisen.
Lisätietoja:
- puheenjohtaja Jani Ryhänen, p. 050 5372 348
Julkaisuvapaa 25.10.2006
Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo voittivat eduskunnassa
Sosialidemokraattinen HLBT-yhdistys - Pinkkiruusu ry on tyytyväinen
tänään eduskunnan hyväksymään hedelmöityshoitolakiin, joka sallii
jatkossakin hedelmöityshoitojen antamisen naispareille ja itsellisille
naisille. Uusi laki on voitto monimuotoisille perheille ja yksi askel
kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
Sosialidemokraattisista kansanedustajista suurin osa oli avaran
hedelmöityshoitolain puolesta. Pinkkiruusun puheenjohtaja Jani Ryhäsen
mukaan oli ilo huomata, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmässä
oli eniten kansanedustajia, jotka olivat lain avaramman läpimenon
puolesta. Asian tärkeydestä sosialidemokraattiselle arvomaailmalle
kertoo se, ettei sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä sallinut ns.
vapaita käsiä laista äänestettäessä, toisin kuin muut suuret
eduskuntaryhmät. Lisäksi SDP:n puoluehallitus eduskuntakäsittelyn
loppumetreillä antamassaan kannanotossa antoi tukensa hallituksen
esitykselle.
Hedelmöityshoitolain käsittely kuitenkin osoitti, että työtä
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta on vielä tehtävä.
Samalla Pinkkiruusu toivoo, että ensi kevään eduskuntavaaleissa
keskusteltaisiin myös sosialidemokraattisen tasa-arvon käsitteestä,
josta selkeästi on olemassa erilaisia tulkintoja.
Maaliskuun 2007 eduskuntavaalien kautta äänestäjillä on aito
mahdollisuus nostaa päättäjiksi sellaisia henkilöitä, joiden
arvomaailma on avarakatseinen ja sisältää myös erilaisiin
vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien puolustamisen.
Lisätietoja:
- puheenjohtaja Jani Ryhänen, p. 050 5372 348
sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006
Syyssateet
Menneellä viikolla töissä alkoi koeajan jälkeinen jakso. Kovin suuria töppäilyjä ei tullut tehtyä, koska sain D-nuorissa jatkaa (ou jeah).
Duunaripäivien jälkeen pidin maanantain vapaata, ennen palaamistani toimistolle vain pariksi päiväksi. Torstain ja perjantain vietin Tampereella koulutuksessa. Perjantai-iltana meillä oli taas Haaagan ty:n lokajuhlat. Pikkuveljeni tuli Helsinkiin lauantai-aamuna - olin hommannut veljelleni ylppärilahjaksi yöpymisen Kämpissä. Pääsin sopivasti veljen siivellä yöpymään hotellille. Lienen niita harvoja ihmisiä, jotka aidosti pitävät hotelleista ja niissä yöpymistä - sekä nukkumista. Hotelli on minulle noita elämän "välitiloja", joissa vallitsee tietynlainen ilmapiiri. Toinen hyvä esimerkki tällaisesta paikasta ovat lentokentät. Ihminen tietää viettävänsä siellä vain muutamia tunteja kerrallaan, mutta jotain taianomaista niissä on. Itselle lentokentät ja hotellit ovat edustaneet paikkoja, jossa tapaa ulkomaalaisia ihmisiä ja luvassa joku jännittävä tapahtuma.
Tälläkin kertaa sai syyn unohtaa kaikki työasiat ja nauttia isosta hotellihuoneesta ja sijainnista Helsingin keskustassa. Päivällä kiersimme sisustusliikkeitä ja etsimme sopivia huonekaluja uuteen asuntoon. Illalla kävimme leffassa. Baariin ei jaksanut enää lähteä, vaan oli kiva palata huoneeseen. Ennen nukkumaan menoa tilasin huonepalvelusta yöruokaa... 12 h yöunien jälkeen oli levollista herätä uuteen päivään. Kuinka mukavaa oli palata kotiin, kun kämppis oli tiskannut ja imuroinut. Loppupäivän pystyikin makailemaan ja katsomaan tv:ta.
Duunaripäivien jälkeen pidin maanantain vapaata, ennen palaamistani toimistolle vain pariksi päiväksi. Torstain ja perjantain vietin Tampereella koulutuksessa. Perjantai-iltana meillä oli taas Haaagan ty:n lokajuhlat. Pikkuveljeni tuli Helsinkiin lauantai-aamuna - olin hommannut veljelleni ylppärilahjaksi yöpymisen Kämpissä. Pääsin sopivasti veljen siivellä yöpymään hotellille. Lienen niita harvoja ihmisiä, jotka aidosti pitävät hotelleista ja niissä yöpymistä - sekä nukkumista. Hotelli on minulle noita elämän "välitiloja", joissa vallitsee tietynlainen ilmapiiri. Toinen hyvä esimerkki tällaisesta paikasta ovat lentokentät. Ihminen tietää viettävänsä siellä vain muutamia tunteja kerrallaan, mutta jotain taianomaista niissä on. Itselle lentokentät ja hotellit ovat edustaneet paikkoja, jossa tapaa ulkomaalaisia ihmisiä ja luvassa joku jännittävä tapahtuma.
Tälläkin kertaa sai syyn unohtaa kaikki työasiat ja nauttia isosta hotellihuoneesta ja sijainnista Helsingin keskustassa. Päivällä kiersimme sisustusliikkeitä ja etsimme sopivia huonekaluja uuteen asuntoon. Illalla kävimme leffassa. Baariin ei jaksanut enää lähteä, vaan oli kiva palata huoneeseen. Ennen nukkumaan menoa tilasin huonepalvelusta yöruokaa... 12 h yöunien jälkeen oli levollista herätä uuteen päivään. Kuinka mukavaa oli palata kotiin, kun kämppis oli tiskannut ja imuroinut. Loppupäivän pystyikin makailemaan ja katsomaan tv:ta.
perjantaina, lokakuuta 13, 2006
100 syytä olla onnellinen
Hyvät ystävät. Aloitan tämän blogikirjoitukseni kertomalla, että tämä on 100:s blogitus, jonka täällä julkaisen. Aloitin kirjoituksen viime vuoden lopulla - reiluun puoleen vuoteen on mahtunut yhtä sun toista. Vajaassa kymmenessä kuukaudessa olen ollut mukana tekemässä presidenttiä, opiskellut laskentatoimea, saanut työpaikan, rakastunut ja menettänyt rakkaan. Kokonaisuudessa mahdollisuus kirjoittaa ja julkaista omia ajatuksia myös muiden luettavaksi, on merkinnyt minulle paljon. Olen luonut blogin välityksellä suuren määrän uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on voinut vertailla ajatuksia.
Olen tällä hetkellä Kiljava-opistolla Nurmijärvellä Demarinuorten Duunaripäivät -tapahtumassa. Tapahtuma yhdistää suuren joukon ay-toiminnassa mukana olevia tovereita. Ensimmäinen ilta on sujunut rattoisassa toverihengessä kuunnellen aulabaarin jukeboksia.
Alkuviikko tuli jännitettyä mitä Suomen eduskunta päättää hedelmöityshoitolain kohtalosta. Maanantaina lämmiteltiin ja osoitettiin mieltä opintotuen korotuksen puolesta, tiistaina olin luovuttamassa toivottulapsi.com -sivuston adressia oikeusministeri Leena Luhtaselle ja torstaina taas eduskunnan edessä vaatimassa oikeudenmukaista ja tasa-arvoista lakia. Työtä ei ole tehty turhaan, tänään eduskunnassa vihdoin vallitsi järjen ääni ja äänin 105 - 83 voitti kanta, joka mahdollistaa hoidot tulevaisuudessa myös naispareille ja yksin eläville naisille. Pinkkiruusun puolesta haluan lausua suuren kiitoksen kaikille niille sd-edustajille & taustalobbareille, jotka olivat edesauttamassa tulosta.
Elämä tuntuu siis voittavan pikku hiljaa. Edellisenä viikonloppuna olin saattamassa läheistäni haudan lepoon kotiseudullani. Pitkällä automatkalla näin kuinka ruska oli värjännyt puut sitä värikkäämmiksi mitä pohjoisemmaksi ajoimme. Kauan kadoksissa olleiden sukulaisten jälleennäkeminen oli lohdollista ja samlla palkitsevaa. Kun muistaa rakastaa täysin rinnoin kun voi, ei tule huono omatunto jälkeenpäin. Onneksi
muistoja ei voi koskaan ottaa pois.
Kunhan tällä hetkellä vallitsevasta työsumasta selviää, on kaikki hyvin. Turhan usein valittaa turhaan vaikka kaikki olisi hyvin. Askel kohti oikeudenmukaisempaa ja erilaisuuden kunnioittavaa yhteiskuntaa on jälleen otettu. Vaikka itse tekeekin vain hyvin vähän, toivoo sillä olevan kokonaisuuden kannalta merkitystä.
Olen tällä hetkellä Kiljava-opistolla Nurmijärvellä Demarinuorten Duunaripäivät -tapahtumassa. Tapahtuma yhdistää suuren joukon ay-toiminnassa mukana olevia tovereita. Ensimmäinen ilta on sujunut rattoisassa toverihengessä kuunnellen aulabaarin jukeboksia.
Alkuviikko tuli jännitettyä mitä Suomen eduskunta päättää hedelmöityshoitolain kohtalosta. Maanantaina lämmiteltiin ja osoitettiin mieltä opintotuen korotuksen puolesta, tiistaina olin luovuttamassa toivottulapsi.com -sivuston adressia oikeusministeri Leena Luhtaselle ja torstaina taas eduskunnan edessä vaatimassa oikeudenmukaista ja tasa-arvoista lakia. Työtä ei ole tehty turhaan, tänään eduskunnassa vihdoin vallitsi järjen ääni ja äänin 105 - 83 voitti kanta, joka mahdollistaa hoidot tulevaisuudessa myös naispareille ja yksin eläville naisille. Pinkkiruusun puolesta haluan lausua suuren kiitoksen kaikille niille sd-edustajille & taustalobbareille, jotka olivat edesauttamassa tulosta.
Elämä tuntuu siis voittavan pikku hiljaa. Edellisenä viikonloppuna olin saattamassa läheistäni haudan lepoon kotiseudullani. Pitkällä automatkalla näin kuinka ruska oli värjännyt puut sitä värikkäämmiksi mitä pohjoisemmaksi ajoimme. Kauan kadoksissa olleiden sukulaisten jälleennäkeminen oli lohdollista ja samlla palkitsevaa. Kun muistaa rakastaa täysin rinnoin kun voi, ei tule huono omatunto jälkeenpäin. Onneksi
muistoja ei voi koskaan ottaa pois.
Kunhan tällä hetkellä vallitsevasta työsumasta selviää, on kaikki hyvin. Turhan usein valittaa turhaan vaikka kaikki olisi hyvin. Askel kohti oikeudenmukaisempaa ja erilaisuuden kunnioittavaa yhteiskuntaa on jälleen otettu. Vaikka itse tekeekin vain hyvin vähän, toivoo sillä olevan kokonaisuuden kannalta merkitystä.
keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006
Vähemmistönä Turussa
Pitkä päivä taas ohi. Aamulla painiskelin töissä ensi vuoden toimintasuunnitelman kanssa, illalla taas oli ÅSS:in seminaari Turussa, jossa alustin Pinkkiruususta ja ennakkoluuloista homoseksuaaleja kohtaan. Suomenruotsalaisten demariopiskelijoiden tapahtumassa toteutui hyvin käsite "vähemmistönä vähemmistön joukossa". Samalla tavalla kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat vähemmistönä yhteiskunnassamme ei myöskään olo ruotsinkielisenä demarina porvarillisessa kielivähemmistössä liene itsestäänselvyys. Sociologian professori Susan Sundback alusti aiheesta "Fördomar mot minoriteter". Alustuksesta kävi mm. ilmi kuinka "muukalaispelkoisia" suomalaiset tutkimusten mukaan ovat. Surullista. Tai paljon työtä lähinnä.
Kotimatkalla satuin samaan junaan HYY:n hallituksen jäsenten kanssa. Bongasin asemalta tutun toverin, joka oli ryhmän mukana. Rattoisasti jutellen kotimatka sujuikin nopeasti. Illalla olisi ollut vielä kutsu Tarjarockiin Tavalle, mutta päätin jättää keikan väliin ja kävelin kotiin puhuen puhelimessa ystäväni Tanjan kanssa. Miten rentouttavaa olikaan saada valittaa oikein olan takaa rankkaa elämäänsä...heh. Kello oli jo lähemmäs kaksitoista, kun viimein avasin kotioven. Ennen nukkumaanmenoa falafelien kärventämistä runsaassa öljyssä ja yöuni on taatusti pilalla. No, menen toimistoon huomenna hieman myöhemmin.
ÅSS seminarium i auditorium Parnassos i Arken 3.10.2006
18.00 Välkomsttal och information om seminariet
18.15 "Fördomar mot minoriteter. Varför uppstår de bland majoritetetsbefolkningen och hur upprättshålls de i samhället?", Professor i sociologi Susan Sundback
18.15 Diskussion
19.15 Kaffe, Turun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys
19.35 "Fördomar mot homosexuella och Pinkkiruusu rf.:s utmaningar i framtiden", ordförande Jani Ryhänen
19.55 Diskussion
20.10 Slutord och avslutning
18.15 "Fördomar mot minoriteter. Varför uppstår de bland majoritetetsbefolkningen och hur upprättshålls de i samhället?", Professor i sociologi Susan Sundback
18.15 Diskussion
19.15 Kaffe, Turun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys
19.35 "Fördomar mot homosexuella och Pinkkiruusu rf.:s utmaningar i framtiden", ordförande Jani Ryhänen
19.55 Diskussion
20.10 Slutord och avslutning
maanantaina, lokakuuta 02, 2006
Kolmelta kantilta katsottuna
Nopeasti edennyt alkusyksy on estänyt tehokkaasti aikomukseni kirjoittaa tänne. Välillä aika on vain otettava. Viime viikon maanantaina tulivat tulokset Helsingin Demareiden jäsenäänestyksestä. Tiukan kisan tuloksena olin itse 22. Viime viikko meni tulosta sulatellessa, olinhan asennoitunut siihen, että pääsen ehdolle. Kiitos vielä kaikille jäsenäänestyksessä minua äänestänyttä - olen joka tapauksessa tulokseen tyytyväinen. Taakseni jäi yli 40 ehdokasta, ja listalle päässeistä monet ovat kotoisin Helsingistä. Listalle pääsi myös hyviä nuoria ehdokkaita. Nyt listalle päässeiden 16 lisäksi sinne pääsee vielä neljä henkilöä. Lopullinen tulos selviää Helsingin Demareiden ylimääräisessä piirikokouksessa 7.10. Itse lähden tukemaan oman työväenyhdistykseni toista ehdokasta, Anna Mäenpäätä, jonka kanssa olen tehnyt läheistä yhteistyötä jo usean vuoden aikana ja joka on myös Pinkkiruusun hallituksessa. Anna on nuori, raikas vaihtoehto, jolla on kuitenkin vaativaakin työkokemusta.
Viime viikon alakuloa lisäsi läheisen menetys. Kaksi iso takapakkia ei ole kellekään hyväksi - ei varsinkaan samanaikaisesti. Päälle vyöryvät työ- ja yhdistysasiat ovat toisaalta pakottaneet ajatuksien siirtämistä muualle. Nyt jos koskaan voisin pitää lomaa. Edellisen kerran kunnollisen tauon pidin viime jouluna, pidempiaikaista lomaa saakin hakea vuosituhannen alkupuolelta. Olen toki nuori ja ensi kesänä (toivottavasti) minullakin on useamman viikon kesäloma, mutta välillä vituttaa suurten ikäluokkien valitus meidän nuoren sukupolven saamattomuudesta. Kun haluat menestyä, tarkoittaa se nykyään opiskelun, (pätkä)töiden, harrastusten, kuntoilun, sosiaalisen verkoston jne - yhdistelmää, jossa yhdelläkin osa-alueella epäonnistuminen tuntuu olevan menetys. Toki ennenkin on pitänyt tehdä paljon töitä, mutta uskon, että nykyään kohtuullinenkin menestyminen edellyttää usean osa-alueen hallintaa ja silloinkin kykyä keskittyä olennaiseen.
Viikonloppu alkoi kuitenkin kivoissa merkeissä. Perjantai-iltana olin Keskustan puoluetoimistolla poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajien yhteisen kannanoton julkaisemistilaisuudessa ihanaisen puheenjohtaja Hetan kanssa. Lehdistötilaisuuden jälkeen ilta jatkui punamultaisen hilpeissä merkeissä. Lauantaina olin taas ystäväni tupareissa Tampereella. Oras oli vääntänyt kämppiksensä kanssa 300 herkullista sushi-palaa, juomana oli Laitilan tuulimylly -limsaa. Juhlissa oli paljon vihertäviä (&sinertäviäkin) tuttuja, joiden kanssa oli hauska jutella ja saunoa. Osan juhlijoiden kanssa jatkoimme Tampereen yö-elämään, jossa oli tällä kertaa hieman tylsää. Aamulla naapurihuoneesta kuulunut puheensorina piti huolen siitä, ettei tullut nukuttua liian pitkään. Aamuisen vierailun silakkamarkkinoilla jälkeen söimme runsaan aamiaisen & katsoimme dvd:ltä animea.
Huomenna olen menossa Turkuun Åbo Akademin demariopiskelijoiden seminaariin puhumaan Pinkkiruususta på Svenska. Hieman perhosia vatsassa - en ole ruotsia nyt niin paljoa käyttänyt. Tämän päivän HS:ssa alkoi mielenkiintoinen artikkelisarja TUPO:sta ja kolmikannan tulevaisuudesta. Onko TUPO vain demareiden ja SAK:n ilkeä salajuoni ajaa työntekijöiden asemaa ja onko sillä aidosti tulevaisuutta. Artikkelissa mm. Soininvaara (vihr) kritisoi hallituksen puuttumista neuvotteluista ja kutsui neuvotteluja ennemminkin usein kaksikannaksi, ei kolmikannaksi. Lienee hyvä aina määräajoin tarkastella yhteiskunnamme päättäviä rakententeita kriittisestikin, muttei unohtaa mitä järjestelyillä on saatu aikaiseksi. Aito läpinäkyvyyden lisääminen mihin tahansa puolustaa toki aina paikkaansa.
Kuva SAK:n sivuilta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
