Eettistä shoppailua

Kesä se vaan antaa odotuttaa vielä itseään. Kun jo kymmenennen kerran kastelin tänään uudet kankaiset kesäkenkäni, mieleni täyttyi synkistä ajatuksista. Optimistinen luonteeni sanoo minulle toisaalta, että vettähän se vain on, ja kyllä sitä aurinkoa ehtii sitten kesälläkin saada.

Tulin juuri töistä Kämpistä - vuoro loppuikin jo kymmeneltä, joten olo ei ole aivan kuollut. Hieman päävaivaa tänään töissä tuotti juhlakerroksen uusi huonejärjestys; Jean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela huoneet olivat siirretty vanhalta puolelta uudelle, ja ne näyttivät erilaisilta kuin ennen... eniten tuskailua tuotti pitkä välimatka keittiön ja huoneiden välillä. Noin 75 m pitkää käytävää tuli käveltyä aika monta kertaa illan aikana.

Loppuviikko oli yllättävän kiireinen ottaen huomioon sen, että mitään erityistä ohjelmaa minulla ei pitänyt olla ja aikaa piti riittää tentteihin lukemiseen. Todellisuus olikin sitten jotain muuta. Positiivista tällä viikolla olivat kuitenkin kaikki ne neljä päivää, jolloin ehdin salille juoksemaan ja soutamaan. Nään itseni jo aivan uusin silmin, vaikka muut eivät sitä aivan huomaisikaan. Moukat!

Sain houkuteltua toveri Veeran eilen mukaani kuuntelemaan HKO:n konserttia, jota johti Okko Kamu, ja jossa kuulimme aluksi Maurice Ravelin "Pavane kuolleelle prinsessalle". Aivan mahtavan kuuloinen teos, vaikka säveltäjä itse onkin aikanaan tuominnut sen pelkkänä nuoruudentyönään. Itse taisin pitää kuitenkin enemmän Aulis Sallisen Sinfonia numero 2, "Sinfoninen dialogi". Teoksessa solistina toimi lyömäsoittaja Markku Hannola. Miten mahtavaa solistin ja orkesterin välistä ilottelua, jos hienosti yrittäisin teosta kuvata. Veera tosin tuomitsi työn tekotaiteelliseksi mössöksi (tulkitsen nyt hieman sinua Veera ;) ), mutta itselläni oli ainakin kivaa.

Finlandia-talolta kiirehdimmekin Kämp Galleriaan, jossa järjestettiin ostosiltaan, johon olin saanut kutsun. Luvassa oli taas juomaa, kanapeeita ja, ah niitä alennuksia (ja Mikko & Toni). Raittiiksi mieheksi tuli eilen repsahdettua hieman ja nautittua hieman liikaa valko- ja kuohuviiniä. Vieraista 90 % tuntui olevan vanhemmanpuoleisia rouvia, loput 10 % kuuluikin sitten erääseen vähemmistöön. Mutta olipa siellä niin hauskaa. Ja tuli ostettuakin jotain pientä...

Eihän kukaan itseään kunnioittava ihminen voi elää ilman vaaleanpunaisesta pleksistä valmistettua design-kynttilänjalkaa (Skanno; kaikki tuotteet -50% !!!) ja silkkistä solmiota suoraan Barcelonasta. Skumpalla taisi olla aika suuri osuus ostoksiini - eikä siinä mitään, kun kauppakeskus sulkeutui puoli yhdentoista jälkeen suunnistimme parantamaan maailmaa vielä pizzalle - silloin omatuntoni oli vielä aivan puhdas. Illan aikana pohdin myös sitä, miten minä voin olla demarina ostosillassa. Onneksi seuralaiseni päästi minut syyllisyydestä ja muistutti miten olimme vain riistämässä riistäjää - siis porvareita. Jokainen juotu lasi ja syöty pikkupurtava jakautui näin laajemman kansanosan masuun ja tämä vain kiihdytti uskoa siihen, että teen oikein ja olen oikeassa paikassa. Voi jospa maailman parantaminen olisi aina näin kivaa!

Todellisuus iskikin sitten vastaa aamulla. Hienoinen päänsärky ja muistelot illalla viuhuneesta VISA:sta palautuivan mieleeni. Päätin toimia aikuismaisesti ja tarkistaa VISA:n asiakaspalvelusta mikä olisi luottokortin senhetkinen saldo - onneksi. Viimeiset viikot olen tainnut todellakin vinguttaa korttia hieman liikaa - lopputuloksena päädyin jättämään kortin kirjahyllyyn ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Ja taas yksi syy lisää ymmärtää nuorten velkautumiskierrettä. Onneksi illan työvuoro sentään toi hieman paremman mielen siitä, että saan tehdä töitä, ja siitä rahaa jolla tuonkin laskun saa maksaa...ja toivottavasti äiti et sitten lukenut tätä!

Aamulla kännykkä on säädetty jo herättämään ennen kello kahdeksaa. Juoksulenkki Töölönlahdella ja sitten suoraan Arbikselle seminaariin. Illalla ulos - pitkästä aikaa lauantaina!

Kuva 2002 Ties - pink tie

Radiokanava

Valituskirjoituksen vuoro taas välillä. On se kumma ettei Helsingin kokoisessa kaupungissa ole varaa ylläpitää kunnollista radiokanavaa, josta vois AINA kuulla hyvää tanssimusiikkia, ts. housea, elektroa tai vastaavaa...aina välillä on voinut kuunnella radioaalloilta myös KLF:ää tai Bassoradiota, mutta nyt kumpikin radio on taas suljettu. Miten kiva onkaan olla salilla ja kuunnella hyvää musiikkia, jonka tahdissa on hyvä juosta ja tehdä hauista. No onhan meillä toki Kissi, Radio Helsinki ja Energy, joskus YleX:kin, mutta kun sieltä tulee niin usein sellaista keskipaksua listapaskaa ja kanavapujottelu lenkillä ei ole kivaa..

Hei! Helsinkiin äkkiä radiokanava, jonka tahdissa voi hytkyä juoksumatolla - antakaa sille bassoradiollekin FM-toimilupa! Aurinkoista päivää kaikille.

Päivityksiä luvassa

Saunomista ja politiikkaa

Pitkästä aikaa minulla tuntuu olevan aikaa kirjoittaa tänne ilman, että tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa ajan valumisesta hukkaan. Viikonloppu sujui Työväen Akatemiassa Kauniaisissa nuorille demareille suunnatussa Tulevaisuus Akatemiassa IV:ssa, jossa olimme keskustelemassa tällä kertaa aiheesta arvot ja politiikka. Moni toveri on ansiokkaasti kuvannut viikonlopun antia, joten en itse ala sitä toistaa. Käykää tsekkaamassa ainakin Lindan tai Arton blogit...sunnuntai-iltana olo olikin äärimmäisen väsynyt ja nuutunut. Pari viikonloppua putkeen erilaisia koulutustilaisuuksia ja viikolla koulussa opintojaksojen raporttien loppuunkirjoittamista sekä esityksiä - senhän arvaa. Seurassa ei onneksi ole ollut valittamista.

Tällä viikolla olisi tarkoitus lukea ensi viikon tentteihin. Tuleva viikonloppu tarjoaa myös monipuolisia vaihtoehtoja ohjelman suhteen. Tarjolla olisi niin suomenruotsalaisten Regnbågshelgen kuin Sosiaalifoorumikin. En ole vielä päättänyt mihin menen - todennäköisesti sahaan kahden tapahtuman tarjonnan välillä. Sunnuntain pidän kyllä sitten vapaata. Ilo on ollut myös suuri, koska veljeni Juha sai ylioppilaskirjoitukset päätökseen. Hieno homma veli! Toivotaan vielä, että tuloksetkin ovat hyviä.

Eilen olin Kirjan juhlasalissa, jossa järjestettiin Tarjan kiitosbileet Hakiksen kampanjatoimiston väelle. Paikalle oli saapunut ainakin 130 ihmistä. Ohjelma oli mitä mainioin, mm. Heinäsirkka esiintyi juhlassa upean äänensä kanssa. Juhlassa tapasi suuren määrän ihmisiä, joiden kanssa oli tehnyt töitä monta kuukautta putkeen. Tulipa paikalle myös Tarja, joka myös jammasi omiensa parissa ennen lähtöään.

Ihmissuhdedraamaa dvd:ltä

Katsoin juuri ystäväni Viljamin kanssa aivan mahtavan leffan, Latter Days. Elokuva kertoi nuoresta mormonipojasta, Aaronista, joka lähetetään Los Angelesiin tekemään lähetystyötä. Uudessa ympäristössä hän sitten törmään uudenlaiseen elämäntyyliin. Pikkuhiljaa hän myöntää itselleen mikä hän todella on ja rakastuu naapurin homokundiin, Christianiin. Totuuden tullessa ilmi, mormonipoika lähetetään kuitenkin takaisin kotiin häpeässä. Naapurin enkelipoika ei saa kuitenkaan mormonia mielestä ja lopulta pojat tapaavat vielä kerran...loppu on aivan ihana. Leffan nähtyään tuli taas äärimmäisen haikea olo siitä, ettei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa elämäänsä. Sitä varten kai nuo independent-leffat ovat; niiden kautta saa heittäytyä rohkeasti haikeuden vietäväksi ja unelmoimaan siitä oikeasta.

Sitä ennen alkuilta sujui oikein työteliäissä tunnelmissa. Olin vapaaehtoisena Aids-tukikeskuksessa Miesten kesken turvallisesti-projektin tiimoilta pakkaamassa satoja kortsuja ja liukkareita pakkauksiin, joita jaetaan osana sukupuolitauteja ehkäisevää työtä homomiehille baareissa ja erilaisissa tapahtumissa. Jos kyseisellä valistustyöllä voidaan muistuttaa miehiä (myös heteroita ja naisiakin) turvaseksin tärkeydestä ja kondomeista varsinkin satunnaisissa seksisuhteissa, ja näin estää yksikin hiv- tai muu tartunta, olemme onnistuneet työssämme. Yhteiskunnan ja päättäjien tulisi ymmärtää miten paljon jo yhden tartuntatapauksen estäminen säästää yhteisiä varoja - saati sitten yksilölle ja hänen läheisilleen koituvaa henkistä tuskaa. Kevään aikana olenkin mukana useammassa tempauksessa ja tapahtumassa jakamassa tietoa ja turvaseksipakkauksia, mm. vapun Loveboat-risteilyllä. Edelliskertojen Munaristeily on vaihtanut paikkaa pääsiäisestä vapuksi - tietääköhän ajanvaihdos muutosta myös juhlijoiden juomatavoissa..?!

ps. Kiitos lukuisista kommenteista liittyen armeija ja homot -artikkeliin. Tarkoituksena sillä olikin toimia keskustelun aloittajana aiheesta, josta ei ole vielä kauheasti keskusteltu. Laitakaa toki vielä kommenttia aiheesta, otan mielellään palautetta vastaan.
ps2. Miten saada ystävä vakuuttuneeksi siitä, että Helsinki on oikeasti vierailunarvoinen kaupunki? Viime aikoina olen yrittänyt saada ystävääni Tanjaa vierailulle tänne siinä kuitenkaan onnistumatta....nyt Tiina ja Sanna - hieman apua suostutteluun kaivataan! ;o)

Kuva leffasta Latter Days

Artikkeli Varusmies-lehdessä 2006/2

Artikkeli julkaistu Varusmies-lehdessä 2006/2, joka on Varusmiesliiton julkaisu

Milloin avautuvat puolustusvoimien kaapinovet kunnolla?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puolustusvoimissa ei ole kirjoitettu paljoa. Näihin vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä tarkoitetaan homo-, lesbo-, bi- tai transihmisiä (HLBT). Eri tutkimusten mukaan HLBT-vähemmistöjä arvioidaan olevan väestöstä 5-10 %. Aiheesta HLBT-henkilöt ja puolustusvoimat ei ole löydettävissä paljon tutkittuatietoa.

Aihe onkin ollut vuosikymmeniä tabu, josta yksinkertaisesti ei ole paljon puhuttu. HLBT-henkilöitä on kuitenkin aina ollut myös puolustusvoimissa. Heidän roolinsa on tosin usein rajoittunut olemaan näkymätön vähemmistö enemmistön sisällä. Vielä useammin he ovat joutuneet sietämään avointa syrjintää loukkaavien sanojen ja tekojen osalta.

Yhteiskunta on muuttunut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Myös puolustusvoimat on joutunut olemaan mukana tässä muutoksessa. Puolustusvoimien palvelukseen ovat astuneet ensimmäiset naiset viime vuosikymmenen aikana sekä maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joiden määrä on ollut kasvanut reippaasti viime vuosina. Tämä on osaltaan luonut paineita hierarkkisena ja homogeenisenä pidettyyn yhteisöön. Paikka, jossa yhdenmukaisuutta ja kuria pidetään tärkeinä ominaisuuksina, ei enemmistöstä poikkeamista ole katsottu hyvällä.

Sietävätkö nykyiset asevelvollisuusjärjestelmän rakenteet paremmin vähemmistöjä paremmin kuin aikaisemmin? Ovatko asenteet HLBT-vähemmistöjä kohtaan lieventyneet? Artikkelia varten on haastateltu vähemmistökysymysten kanssa tekemisissä olevia henkilöitä sekä tiedusteltu mikä on pääesikunnan asevelvollisuusosaston sosiaalisektorin mielipide asiaan.

Vakavaa syrjintää ei ainakaan myönnetä olevan

Nykyisellään puolustusvoimissa ei ole tullut ilmi vakavampia tapauksia, jossa alokkaita olisi syrjitty erityisesti HLBT-taustansa vuoksi. Pääesikunnan asevelvollisuusosaston sosiaalisektorilta kuitenkin myönnetään, että suurimmat ongelmat HLBT-vähemmistöön liittyvät erityisesti loukkaavaan kielenkäyttöön. Alokkaiden nimittely ja alistava kielenkäyttö lienee niin arkipäiväistä, että sitä ei aina ymmärretä pitää edes ongelmana. Vähättelevään sävyyn puhuttelu loukkaa kuitenkin vähemmistöön kuuluvia. Ongelmat lienevätkin syvemmällä kuin puheiden tasolla. Yhdenmukaisuuteen pyrkivät rakenteet aiheuttavat helposti syrjiviä toimintamalleja, joiden kohteena on helposti erilainen tai vähemmistöön kuuluva henkilö.

Yhteiskunnan muutos on tuonut esille yhä enemmän vähemmistöjen ja kulttuurien moninaisuutta. Kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ja asioista keskustellaan entistä enemmän julkisuudessa, ei se voi olla vaikuttamatta myös puolustusvoimien sisällä vallitsevaan tilanteeseen. Puolustusvoimissa valmistellaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevaa ohjeistusta sekä koulutuksen järjestämistä aiheesta. Tämä lakiin perustuvan suunnitelman yhtenä tarkoituksena on taata paremmin mm. vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden asema puolustusvoimissa. Sen tarkoituksena on luoda selkeitä käytänteitä sille miten tasa-arvoinen kohtelu toteutuisi ja antaa samalla kantahenkikuntaan kuuluville entistä selkeämpiä ohjeita siitä miten tasa-arvon tavoitteisiin päästäisiin.

Ruotsissa puolustusvoimien homoilla oma järjestö

Erilaisten lakien ja säännösten selvempi esiin nostaminen on vain yksi tapaedistää HLBT-vähemmistöjen oikeuksien toteutumista puolustusvoimissa. Ruotsissa, kuten niin usein muulloinkin, ollaan tässäkin asiassa askeleen edellä. Maassa toimii puolustusvoimissa toimiville seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille kuuluville henkilöille perustettu oma järjestö, Homo-, bi-, och transpersoner I Försvaret - HoF. Järjestön tavoitteena on toimia tukiverkostona kaikille HLBT-henkilöille tai muuten aiheesta kiinnostuneille, jotka toimivat armeijan piirissä. Järjestön tavoitteena on nostaa esiin aihepiiriin liittyviä kysymyksiä ruotsalaisessa armeijassa. Vasta kyseinen järjestö on pystynyt laajemmin tuomaan esille ongelmia, joita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kohtaavat puolustusvoimissa. Milloinkahan Suomessa ollaan valmiita perustamaan vastaavanlainen yhdistys, joka aktiivisesti voisi nostaa esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin liittyviä kysymyksiä? Vastaava järjestö voisi olla aidosti edistämässä puolustusvoimissa toimivien HLBT-henkilöiden asemaa ja oikeuksien toteutumista.

Aito halu muutokseen tuo tuloksia

Vain keskustelu aiheesta ja näiden ongelmien esiintuominen voi viedä asiaa eteenpäin. Puolustusvoimia tulisi entistä voimakkaammin vaatia osallistumaan aktiivisemmin keskusteluun, joka koskee tasa-arvon toteutumista sen rakenteissa. Myös aiemmin vaiettuihin kysymyksiin tulisi pystyä vastaamaan ja löytää ratkaisuja miten syrjintään kannustavat tekijät voitaisiin poistaa. Tämä onnistuu vain henkilökunnan koulutuksella, avoimuuden lisäämisellä ja aidolla asennemuutoksella puolustusvoimien joka tasolla.

Jos koet, että sinua syrjitään tai joudut uhkaaviin tilanteisiin seksuaalisen- tai sukupuolisen suuntautumisen vuoksi, ota yhteyttä esimieheesi ja vaadi asian korjaamista. Kenenkään ei tarvitse kokea joutuvansa syrjityksi oman itsensä vuoksi - jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun.

Jani Ryhänen

Jani Ryhänen, 25-vuotias opiskelija Helsingistä. Ryhänen toimii erityisesti tasa-arvo-kysymysten parissa ja on jäsenenä mm. Seksuaalinen tasavertaisuus - SETA ry:n politiikkavaliokunnassa sekä Nuorisoyhteistyö ALLIANSSI:n Kaikki erilaisia,kaikki samanarvoisia -kampanjan kampanjatyöryhmässä.

voihan elämä.

Viime viikonlopun Allianssi-risteilyn jälkeen meno jatkui viikonloppuna SONK:in seminaarilla ja liittohallituksen kokouksella, jossa olin myös läsnä. Koko alkuviikko on taas ollut täynnä erilaisia kouluhommia sekä kokouksia Olotila on ollut hieman vetämätön ja maassa, mutta onneksi olen jaksanut sentään käydä ahkerasti salilla. Vielä kun jaksaa pari päivää koulua ja viikonlopun Tulevaisuus Akatemian, niin sitten helpottaa...lisään uusimman kirjoittamani artikkelin tänne pikapikaa.

Viikon vinkki: jos vain voitte pitää itsenne kiireisenä yhdistys-, työ- tai kouluhommilla, niin tehkää se. Oikean elämän kohtaaminen voi olla joskus aikas rankkaa...

Laiva on lastattu aktiiveilla...

Jo toinen päivä salia putkeen - säännöllinen urheilu alkaa olla jo taas tapa!

Pidemmän aikaa olen odottanut tämän viikon torstaita, jolloin alkaa perinteinen Allianssi-risteily. Tällä kertaa aiheena on "nuorisotyö toisin silmin". Tapahtuma kokoaa laivan täyteen valtakunnallisia nuoriso- sekä poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen edustajia keskustelemaan siitä, mihin suomalainen nuorisotyö on menossa. Seminaari alkaa jo aamulla Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa, jonne tilaisuuden tulee avaamaan Presidentti Halonen.

Illan ohjelma laivalla onkin täynnä erilaisia alustuksia sekä esitelmiä projekteista ja toiminnasta, joita eri järjestöt Suomessa tekevät. En ole vielä päättänyt mihin ohjelmaan laivalla osallistun - niin moni vaikuttaa mielenkiintoiselta. Esimerkkinä mainittakoon Allianssin kansainvälisten yhteistyökumppaneiden esittelyä keskittyen Viroon, Venäjään ja Valko-Venäjään ja näiden maiden nuorisotyöhön. Huomioarvoa lisää se, että parin viimeisen valtion tiukka suhtautuminen kansalaisjärjestöihin sekä niiden toiminnan rajoittaminen on aito ongelma kyseisissä maissa. Tässä siis oiva mahdollisuus saada ensikäden tietoa Venäjien tilanteista. Luvassa olisi myös paneeli: YK ja nuorisopolitiikka globalisaatiovoittajien Suomilandiassa. Paneelissa on mukana mm. iki-ihana toveri Turusta, Antton R, joka toimin YK: nuorisodelegaattina vuonna 2005. Toinen varmasti mielenkiintoinen panelisti on puolestaan tämän vuoden nuorisodelegaatti Lotta Backlund, jonka stand-up taitoja olen täällä jo aikaisemmin kehunut.

Toki risteilyllä on myös yhteiskunnallisesti syvempikin tarkoitus - tuttujen näkeminen ja rellestäminen. Toisin sanoen nörttien Goom! Ah, kuinka viikon mittaan korviini on kantautunut huhuja siitä, kuka tänä vuonna lähtee mukaan. Siis aivan kaikki! Ja jos et ole siis vielä lähdössä mukaan, liity nyt heti aamulla lähimpään marttikerhoon ja vaadi puheenjohtajalta saada päästä mukaan. Huomenna olen antanut itselleni vapauden pitää hieman vapaata...siitä ehkä myöhemmin saa lukea raporttia täällä :)

Vielä ennen nukkumaanmenoa: on niin hyvä mieli, kun sain siivottua (ja luututtua lattian!) huoneeni ennen viikonloppua. Tätä ei tapahdu kauhean useasti! Perjantaina luonani järjestetään HESAKO:n (Helsingin seudun sos.dem. amk-opiskelijat) kokous ja myöhemmin asuntoni toimii majapaikkana turkulaiselle toverille. SONK järjestää lauantaina ilmasto- ja energiapoliittisen seminaarin Vanhalla. Ja sunnuntaina olen kertomassa Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia -kampanjan etenemisestä SONK:in liittohallitukselle...mielenkiintoinen viikonloppuputki siis luvassa!
Kuva: Allianssi vene

23:01...

...oli kello vihdoin, kun suljin oven takanani ja heitin kengät jalastani. Tämä päivä osoittautui yllättävän kiireiseksi, mutta kovin antoisaksi. Aamulla pidimme koulussa alustuksen parini kanssa kuluttajajaksi oppimisesta ja siihen liittyvistä prosesseista. Alustus oli yksi Kuluttajan kuva -opintojakson tehtävistä, jossa oli tarkoitus kuvata ja ymmärtää kuluttajan käyttäytymistä ja toimintaa sekä muodostaa kokonaiskuva kuluttajasta osana yhteiskuntaa. Tunnilla käytiin mielenkiintoista keskustelua myös sukupuoliroolien vaikutuksesta ihmisten kulutustottumuksiin. Alustustuntien jälkeen jatkoin vielä kirjoittamista johtajan hyvistä ominaisuuksista business co-operationin opintojaksoon.

Iltapäivällä suunnistin ravintola Sipuliin, johon olin saanut kutsun saapua juhlistamaan paikan 20-vuotissynttäreitä ruoan, juoman sekä musiikin kera. Seuralaiseksi olin ottanut Viljamin, joka myös tuntui viihtyvän tilaisuudessa.. Erityisen paljon nautimme herkullisesta suklaakakusta, joka tarjoiltiin tuoreiden marjojen kera. Tästä jatkoin matkaani lyhyen tapaamisen kautta kuntosalille, jossa rehkin kuntopyörällä ja luin päivän lehden. Salilta hyppäsin paikallisjunaan ja menin Haagaan, jossa kokoontui Haagan työväenyhdistyksen johtokunta. Paikalla olivat melkein kaikki johtokunnan jäsenet. Tiukan asialistan vastapainoksi pääsimme syventymään myös hieman kevyempiin asioihin. Päätimme järjestää yhdistyksen jäsenille kulttuuripainotteisen kevätretken ja mennä kuuntelemaan mezzosopraano Monica Groopia ja Cantones Minores kuoroa toukokuussa Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin. Silloin luvassa on Gustav Mahlerin Sinfonia nro 3.

Kokous loppui sopivasti ennen yhdeksää. Yhdistyksen puheenjohtaja Rauli heitti minut keskustaan, jossa kävin noukkimassa Oraksen töistä. Olin luvannut etsiä kivan ravintolan, mutta taas kerran päädyimme vaeltamaan pitkin katuja ennen kuin sopiva nepalilainen paikka löytyi. Kiva päätös hektiselle päivälle. Puhuimme, kas kummaa, poliitiikasta, mutta hehkutin myös miten hyvä draivi minulla tuntuu nyt olevan käynnissä. Varmaan liikaväsymystä. Pakko myöntää, toisin kuin väitin aluksi, ei ruoka ravintolassa ollutkaan tällä kertaa mitään erikoista - suussani maistuvat edelleen pinaatti ja savulle maistuvat valkosipulilla maistetut kikherneet. Lupaan etsiä paremman paikan ensi kerralla ;o)

Kun sitten ehdin kotiini, olikin kello jo 23. Onneksi aika on mennyt nopeasti, sillä odotan innolla loppuviikkoa, jolloin luvasssa vaikka mitä mielenkiintoista - niistä lisää myöhemmin! Suoritin koneelleni tänään myös virustorjunnan - tänne kirjoittaminen on takunnut sen vuoksi hieman. Silmäni tuntuvat äärimmäisen raskailta nyt, on siis aika mennä nukkumaan.

Saturday night boredom

Tylsä lauantai-ilta. Ei varmaan tarvitsisi olla, olihan minulla kutsu ystäväni poikaystävän, Tonin, "poikien juhliin". Luvassa olisi ollut "AbFab" -juhlat laadukkaassa miesseurassa Lauttasaaressa. Olisi niin tehnyt mieli mennäkin sinne, mutta väsymys sai niskaotteen ja päädyin lajittelemaan noin kuukauden lattiallani kasassa olleita mustia sukkia pareiksi, pesämään pyykkiä ja lukemaan puolueen tasa-arvopapereita. Ahdistelin ihmisiä sitten lähettelemällä viestejä vain kertookseni siitä, mitä tylsää minulla on ja miten inhottavaa sukkien lajittelu on. Jos muuten jonkun fettareihin kuuluvat mustat sukat, tervetuloa minulle töihin... ;)

Aamun alustus Demarinuorten tapahtumassa hedelmöityishoidoista ja muista ajankohtaisista hlbt-kysymyksistä meni ihan hyvin. Mukana oli myös toveri Anssi, joka on demarinuorten hlbt-valiokunnan puheenjohtaja, ja joka täydensi alustustani. Olin positiivisesti yllättynyt, kun hedelmöityshoidoista pidettyä alustusta olikin kuulemassa suurempi joukko nuoria, kuin samaan aikaan toisaalla ollutta työryhmää. Saimme aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelutilaisuuden erilaisten vähemmistöjen asemasta ja oikeuksista Suomessa. Loppuun saimme mahdutettua myös mainoksen Pinkki Ruususta - toivottavasti pian perustettavasta sosialidemokraattisesta hlbt -yhdistyksestä. Sen tarkoituksena olisi luoda virallinen foorumi kaikille demarihenkisille henkilöille, jotka haluavat olla edistämässä seksuaali-. ja sukupuolivähemmistöjen asemaa ja oikeuksien toteutumista. Kaikki kiinnostuneet voivat muuten ilmoittautua jo nyt minulle.

Ketä muuten ärsyttää tuo aina vaan jatkuva pakkanen? No ainakin minua. Jos kevät ei pian tule, muutan jonnekin. Vaikka Portugaliin. Siellä voisi vain laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä juoksemaan... Suunniteltu kuntoilu ei ole lähtenyt liikkeellä niin hyvin kuin olin ajatellut. Mistänhän saisin sen ylimääräisen energiapläjäyksen, joka auttaisi jaksamaan.

Katson muuten samalla MTV:a ja kuulen kuinka Paris Hiltonin kihlajaisjuhlissa Beverly Hillsin Hilton -hotellin pääkokki teki Hot Doggeja juhliin ja kuinka sieltä tarjoiltiin juomaksi shampanjaa...so classy! Odottakaas vaan niitä minun valmistujaisjuhlia. Mietin aamulla suihkussa mehubaari-ideaa. Juhlissa olisi siis tarjoilla kymmenen erilaista mehulaatua, joista voisi miksailla drinksuja. Ruokana olisi jotain terveellistä... ei, kyllä huomenna alkaa uusi elämä, on pakko! Sitä ennen pitää vielä ratkaista lähdenkö tänään ulos, ja jos lähden, mitä laitan päälle...jos vielä tänään.

Ps. Onnea 85-vuotias SYL!!

Kerrankin nopea päätös KELA:sta!!!

Perjantai sujui lehtiä lukiessa ja tapaamisissa. Olin päättänyt jo aiemmin pitää perjantai-illan vapaana. Kun sittten rankka ilta oli ohi, oli kotiinpaluu hyvin mieluisia ja riemukas: kotona odotti iso läjä kirjeitä, joista yksi oli Kansaneläkelaitokselta. KELA:n opintotukikeskus oli tehnyt päätöksen valitukseeni. Kirjeen mukaan "perhesuhteissanne on tehty oikaisu valituksenne perusteella". Toisin sanoen kämppikseni Aino ei ole enää avopuolisoni, vaan voin rauhassa olla sinkku!! Jihuu!

Iltani sujui riehakkaissa merkeissä vassariystäni Mintun sekä helsinkiläisten vihreiden ja kommarinuorten kanssa. Vaihtelua iänikuiseen demariseuraan.. ;o)) Kiersimme monta baaria Kalliossa läpi ja puhuimme punavihreästä politiikasta. Viimeiseksi paikaksi osui Mama sinnikkään painostuksen tuloksena. Mutta älä huoli, kyllä sinne Kuudennelle linjalle vielä ehditään Minttu. Tein oikein perinteiset ja kävin kotimatkalla vielä hakemassa ruoaksi kasvisaterian Hesestä. Tapasin yöbussissa myös demaritoverit Arton ja Anna, jotka olivat menossa Espoosta kotiin. Aamulla pitäisi valmistella vielä alustusta hedelmöityshoidoista Demarinuorten tapahtumaan - ehkä olisi siis aika mennä nukkumaan...

Venäjän vähemmistöt joutuvat yhä ahtaammalle

Venäjältä kuuluu todella huonoja uutisia. Moskovassa järjestettäväksi suunniteltu maan ensimmäistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattua GayPride -kulkuetta on uhattu kieltää. Moskovan pormestari, Yuri Luzhkov, on kevään aikana omissa kannanotoissaan toistuvasti kertonut vastustavansa tapahtumaa ja tekevänsä kaikkensa, ettei toukokuun 27. päiväksi suunniteltua kulkuetta järjestettäisi. Yhtenä perusteena Luzhkov on käyttänyt Venäjän uskonnollisista piireistä kummunneita syrjiviä ja homofobisia mielipiteitä, joissa on mm. uhattu väkivallalla kulkueeseen osallistuvia henkilöitä.

Viimeaikainen kehitys Venäjällä on puhunut omaa kieltään. Venäläisten kansalaisjärjestöjen toimintaa ja oikeuksia on ja ollaan rajoittamassa entisestään pian voimaan astuvalla lailla. Uudessa laissa viranomaiset voivat lakkauttaa järjestöjä ja syyksi riittää pelkkä "sopimattoman toiminnan harjoitus". On täysin naurettavaa ja tuomittavaa, että maassa, joka on pian Euroopan neuvoston puheenjohtaja, voi tapahtua tällaista. Kysymyksessä ei siis ole pelkästään tietyn vähemmistöryhmän oikeuksien polkeminen, vaan taustalla on suurempi halu alistaa tiettyjä kansanosia - itse asiassa koko kansaa.

Lukuisat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muutkin ihmisoikeuksien toteutumiseen keskittyneet kansalaisjärjestöt ovat järjestäneet mielenosoituksia ja kirjoittaneet tuomitsevia kannanottoja aiheesta. Myös Euroopan parlamentissa toimiva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin erikoistunut LGBT-Intergroup on tuominnut Moskovan pormestarin suunnitelmat. Ryhmä on ilmaissut "syvän huolensa" ja puheenjohtajansa Michael Cashmanin (PES-UK) suulla tuominnut selvästi syrjivät homofobiset asenteet.

Intergourp on kannaotossaan todennut myös Venäjän solmimat ihmisoikeussopimukset velvoittavan sitä noudattamaan lakia, hyvää hallintoa ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia, mukaanlukien vähemmistöjen oikeuksia. Mutta missä menee raja ja pinnan kestävyys Venäjän kanssa? Milloin Suomessa ja muuallakin Euroopassa ollaan valmiita tuomitsemaan Venäjän SELVÄT ihmisoikeusrikkomukset?

Tapaus Luzhkov on sitä irvokkaampi mitä enemmän sitä tutkii. GayRussia -kotisivuilla julkaistusta artikkelista voi lukea myös pormestarin muista kytköksistä. Sen mukaan mm. pormestarin vaimo on Venäjän rikkain nainen. Myöskään Luzhkovilta ei täten ole puutetta rahasta. Pormestarin hallinnassa tuntuu olevan myös paikallinen moskovalainen televisiokanava TVC, jonka ohjelman sisältöjä hän pystyy ohjailemaan. Artikkelin mukaan televisioissa on viime aikoina lähettänyt vääristelevää ohjelmaa Moscow Priden järjestäjistä ja näin pyritty muokkaamaan yleisön mielipidettä suunniteltua kulkuetta ja paikallista HLBT -vähemmistöä kohtaan.

Tilanteessa, jossa vastakkain ovat täysin poliittisen hallinnon omistama tiedonvälitys ja vähemmistöä edustava kansalaisjärjestötoiminta, lopputulosta ei liene vaikea arvata. Mitä asian eteen voisi tehdä? Kun on olemassa aito halu olla luomassa maailmasta entistä oikeudenmukaisempaa paikkaa, ei voi kuin surra mitä kuulee. Emme voi vajota kuitenkaan epätoivoon. Uskon, ja TOIVON, että lukuisat poliittiset kuin muutkin kansalaisjärjestöt puuttuvat entistä voimakkaammin selviin epäkohtiin ja omalla toiminnallaan nostavat selviä epäkohtia esille. Yhdessä tekeminen ja epäkohtiin puuttuminen on ainoa tie.

Kuntien palvelut ja rakenteet rohkeasti uusiksi

Viikonloppu sujui mielenkiintoisissa merkeissä. Lauantaina järjestettiin eduskunnassa Pääkaupunkiseudun kuntarajat - hyvinvoinnin esteitä?-seminaari. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Helsingin, Vantaan, Espoon, Uudenmaan sekä FSUD:n demarinuoret. Seminaarissa käsiteltiin sitä, mitä paljon puhuttu kunta- ja palvelurakenneuudistus tarkoittaa ja mitä kaikkea aiheen tiimoilta tulee ottaa huomioon pääkaupunkiseudulla. Alustajina toimivat mm. pääkaupunkiseudun sosialidemokraattiset kansanedustajat, jotka kertoivat näkemyksiään uudistuksesta.

Suurimmat haasteet liittyvät erityisesti siihen miten hyvin esim. terveys- ja koulutuspalvelut ja niiden yhteiskäyttö, nykyiset kuntarajat ylittäen, onnistutaan järjestämään. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen puhui taas maankäyttöön liittyvistä kysymyksistä. Minulle eniten ajatuksia herätti kysymys siitä, miten tulevaisuudessa pääkaupunkiseutu kaavoitetaan, miten eri alueiden välinen kehitys voisi olla mahdollisimman tasa-arvoista sekä miten rohkeasti kunnat voivat tehdä yhteistyötä. Pääkaupunkiseudun kaikkien kuntien tulisi ymmärtää, miten tärkeää on olla rakentamassa hyvintoimivaa ja yhtenäistä metropoliseutua, johon kuuluisi enemmänkin kuin neljä kuntaa. Myös Suomen valtion tulisi entistä vahvemmin painottaa Helsingin seudun kokonaisvaltaisen kehityksen tärkeys - myös kansantaloudellisista syistä. Ohi ovat todellakin ne ajat, jolloin kukin pääkaupunkiseudun kunta pystyi päättämään vain omien rajojen sisällä tapahtuvista asioista. Globalisoitunut maailma vaatii aitoa halua sekä kunnilta, niiden päättäjiltä että valtiovallaltakin tehdä Helsingistä koko pohjolan kehityksen veturi.

Suurimpina käytännön esteinä lienevät raadollisesti kuntalaisten itse valitsemat luottamuspossut. Pessimissisesti ajateltuna olisi epätodennäköistä, että 14 Helsingin seudun kunnan luottamushenkilöt vapaaehtoisesti luovuttaisivat luottamuspaikkansa pois. Jos aidon ja hyödyllisen kehityksen jarruna on ainoastaan joustamattomat henkilöt, olisin valmis vaikka valtion pakkotoimenpiteisiin - kuten Sipoon tiettyjen alueiden "luovuttamisesta" Helsingille ja kaavoittamisesta asuinkäyttöön. Tuntuuko pahalta? No antaa tuntua. Tärkeintä on mielestäni alueen monipuolinen kehitys, josta hyöty tulee loppujen lopuksi kaikkien alueen asukkaiden käyttöön.

Ajatukseni pohjautuvat osittain toveri Artonkin mainitsemaan Richard Floridan teoriaan "luovasta luokasta". Hänen teoriassaanhan maantieteelliset alueet, joissa on paljon vähemmistöjä, suvaitseva ilmapiiri ja luovuus on arvossaan, myös taloudellinen kehitys on suurempaa ja näin ollen kaikki hyötyvät tästä tilanteesta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessahan on mietitty Suomen kuntien määrän radikaalia(kin) vähentämistä ja yhdistämistä, sekä uusien tapojen löytämistä siihen, joilla kuntien palvelut voitaisiin parheiten taata asuikkailleen. Tässä prosessissa on tärkeää uskaltaa katsoa asioita myös uudelta kannalta. Tehdäänkö suunnitelmia ja päätöksiä vain aina seuraavia vaaleja ja vaalikautta ajatellen? Ovatko virkamiehet sittenkin siunaus ja vastapaino iänikuisille pikkupoliitikoille, joille tärkeintä tuntuu olevan vain äänestäjien nuoleskelu ja näin oman valinnan varmistaminen uudelle kaudelle. Ihmisethän ovat lopulta aina aivan yhtä tyhmiä, kuin poliitikko, jolle he äänensä antavat.

Tuntuu hassulta ajatella, mutta olen tavallaan alkanut arvostaa virkamiehiä. Vaikka "virkamiehistö" ei olekaan demokraattisesti valittu osa päätöksentekoa, on heillä mahdollisuus tehdä kauaskantoisempia ehdotuksia ja visioida asioista. Vaikka kansanvaltaisesti valitsemat poliitikot aina valittavat, miten virkamiehet yrittävät ohjaille heidän päätöksiään ja miten kaikki on virkamiesten syytä, voisi heille olla jostain kiitollinenkin. Ainahan valituilla poliitikoilla on valta saada tietää valmistelussa olevan asian tila ja vaikuttaa siihen.

Joka tapauksessa aihe on äärimmäisen mielenkiintoinen ja vaatii meiltä jokaiselta paneutumista siihen. Toivoisinkin, että aiheesta käytäisiin ennakkoluulotonta keskustelua myös nuorten parissa.

Koko viikonlopun ajan olen ollut myös innostunut uudesta kauppakeskus Kampista, jonka valmistumista sai odottaa monta vuotta. Tämänhetkiset kokemukseni tuosta keskustan julmasta jättiläisestä ovat vain positiivisia: sisältäpäin Kamppi näyttää ja kuulosta ultramodernin "tuhkolmalaiselta" - oikein tyylikkäältä. Toivottavasti eri kerroksissa soittaneet dj:t ja muotinäytökset jne. eivät tule rajoittumaan vain avajaisviikonloppuun.

Talon sisältä löytyi suuri määrä kauppoja ja ravintoloita, joita kaupungissa ei ole aiemmin nähty. Sekä tietysti kellarin suuri bussiterminaali. Erityisen mielenkiintoinen oli kolmannen kerroksen Event Center - tila, jota voi käytää niin erilaisiin esityksiin, haastatteluihin kuin ryhmätöihin, kuten tänään. Kauppakeskuksen kävijät pystyivät kokoamaan palapeliä, josta lopulta muodostui Suomen kartta. Vaikka tila tietysti on puhtaan kaupallisella maaperällä, on idea hyvä. Ostoskeskusta tulee voida käyttää myös muuhun kuin ostamiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä toiminnasta on kirjastojen ja muiden julkisten toimintojen sijoittaminen ostosparatiisien yhteyteen. Mielestäni tämä on vain osoitusta dynamiikasta, jossa uskalletaan koetella uusia innovaatioita ja toimintatapoja - äänestäminen on yksi näistä toiminnoista.

Kun espoolaiset päättäjätkin uskaltaisivat tehdä rohkeita päätöksiä kevään aikana raideliikenteen (toivottavasti metron) jatkamisesta Helsingistä Espooseen - pääsisivät hekin sitten aikanaan helposti metrolla suoraan ostoksille. Tämä on vain yksi osa Helsingin seudun kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Seuraavaksi on tehtävä rohkeita linjauksia raideliikenteen laajentamisesta myös muualle Uudellemaalle. Tällainen kehitys on omalta osaltaan tekemässä Helsingistä ja sen ympäristöstä koko Itämeren-alueen johtajaa.

Omassa elämässäni pyrin ainakin toteuttamaan luovuutta ja avarakatseisuutta ja suunnistinkin seminaarin jälkeen saunomaan puoluetoimistolle ja tämän jälkeen baariin. Pitkästä aikaa tuli jatkettua iltaa vähän liiankin kauan - onneksi seura mahdollisti mielenkiintoiset keskustelut ja hyvän meiningin. Sunnuntai menikin lievässä väsymyksen tilassa. Päivään mahtui kesäksi suunnitellun seminaarin suunnittelukokous sekä vierailu Tennispalatsin India Express -näyttelyssä, jossa pääsi tutustumaan Intian, tuohon Aasian nousevan talouden värikkääseen maahan ja sen taiteeseen. Ilman ystävääni Viljamia, en olisi varmaan mennyt katsomaan näyttelyä, joka osoittautui kokonaisuudessaan äärimmäiseen aisteja stimuloivaksi kokemukseksi. Ostimmepa näyttelystä jopa lahjan yhteiselle ystävällemme, jonka pääsin luovuttamaan vielä samana iltana.

Uusi viikko tuo taas paljon kiireitä, mutta myös mielenkiintoisia haasteitakin. Nyt menen nukkumaan.

Kuva: Hanuman-jumala. Tekijä tuntematon. Kuvaaja: Yehia Eweis

Onnea Katruska!

Miten ihanan luottavainen ja iloinen olo valtasi mieleni, kun luin uutisen viimein SDP:n kotisivuilta: rakas toveri ja demariäitini (sisko kävisi ehkä paremmin; ) Valtiot. yo Katri Söder (29) valittiin uudeksi suunnittelusihteeriksi 15.3. alkaen SDP:n suunnittelu- ja kv-osastolle. Aivan mahtavaa. Oli jo aikakin, että puolue saa nuorta verta sisuksiinsa.

Katrin opin tuntemaan siitä hetkestä, kun hän SONK:in puheenjohtajana vei minut syömään Manskun Iguanaan. Siellä hän sitten hitaasti, mutta varmasti, tutustutti minut opiskelijaliiton ja laajemminkin demareiden toimintaan. Siitä hetkestä lähtien Katri on ollu tukemassa minua niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä. Onnea vielä hyvälle toverille!

Toinen iloinen yllätys oli FM Matti Hirvolan (31) valinta puolueen järjestösihteeriksi... tällaisten valintojen jälkeen uskoni puolueeseen vahvistuu, ja työtä on taas antoisampaa tehdä.

Mahtava homma!

Kuva: Katri Söder Allianssi-talon avajaisissa