lauantaina, huhtikuuta 29, 2006

New job and Vappu

What a nice start for celebrating the Labour Day on May 1st (Vappu) - the day of the students and labour. The planning seminar of the thesis on Thursday, was success and yestarday I heard I got a job as a project secretary whose duty is to prepare the Congress of the Social Democratic Youth in Finland (Demarinuoret) on the end of May. This time Board Meeting is very special because the SDY will celebrate the age of 100 years. Busy May ahead!

I am waiting my new flatmate Anssi to move in any minute with his stuff. I am pretty sure we will go out tonight and have a pre-start for Vappu. Tomorrow leaves the Loveboat 2006 - the annual finnish gay and lesbian cruise - where we both are going to participate. On a boat I am going to work on Man to Man - safely project by the Finnish AIDS Council. On this project aim is to give information about safe sex, distributing condoms and lubricants. Project is trying to decrease the number of HIV-infections from sex between men. Boat is not only about work but also meeting friends and having fun.

Enjoy your Vappu!

perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Uusi työ ja Vappu edessä


Hyvin lähti tämä Vappu liikkeelle. Eilinen opinnäytetyön suunnittelusemma meni putkeen. Tänään sain kuulla, saaneeni töitä Demarinuorista projektisihteerinä, jossa valmistelen ja toteutan apuna tulevat 100-vuotisjuhlat. Työt aloitan vapun jälkeisenä tiistaina. Kiireinen toukokuu siis luvassa. Anssi muuttaa meille huomenna ja sunnuntaina lähtee satamasta Loveboat-laiva, jonne olin tänään valmistelemassa materiaalia Aids-tukikeskuksessa. Yritin käydä ostamassa tänään Osku Pajamäen uuden kirjan Ahne Sukupolvi. Painos oli Akateemisesta loppunut, joten tutustuminen siirtyy ainakin muutamalla viikolla. Mainitsin ja onnittelin asiasta myös Oskulle. Hän toivoi, että runsaasta julkisesta kirjoittelusta huolimatta olisi ihmisiä, jotka oikeasti lukisivat kirjan, ennen kuin sitä arvioivat. Niinpä niin. Nyt loppu stressi muutamaksi päiväksi - nyt alkoi Vappu :o)

Hauskaa työläisten ja opiskelijoiden juhlaa kaikille!

Kuva Puolalainen 1.5. juliste

torstaina, huhtikuuta 27, 2006

Mielipidekirjoitus Uutispäivä Demarissa 27.4.2006

Mielipidekirjoitus tasa-arvoisen hedelmöityshoitolain puolesta, joka julkaistu Demarissa 27.4.2006 - mukana 25 asian allekirjoittajaa

SDP:n seistävä tasa-arvoisen hedelmöityshoitolain takana

Suomeen ollaan tekemässä hedelmöityshoitoja koskevaa lakia. Hallituksen esityksessä hoitoja oltaisiin antamassa kaikille naisille, jotka hoitoja tarvitsevat ja jotka ammattilaiset katsovat kykeneviksi vanhemmuuteen. Kuitenkin osa kansanedustajista, joista valitettavan moni edustaa
sosialidemokraattista puoluetta, haluaisi rajata hoidot vain naisille, jotka elävät miehen kanssa. Näin, vaikka tutkimuksissa on todettu, että naispari ei ole yhtään sen huonompi perheenä kuin perinteinen ydinperhekään.

Suomen lainsäädännössä kielletään syrjintä ilman perusteita. Kun voidaan osoittaa, että ei ole lapsen kannalta väliä, elääkö hän ydinperheessä vai kahden naisen perheessä, hedelmöityshoitolaki, jossa hoidot rajattaisiin miehen kanssa eläville naisille, on muun lainsäädännön vastainen ja syrjivä.

Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä hedelmöityshoitolain ennakoidaan olevan omantunnon kysymys, jossa ei noudateta ryhmäkuria, kuten yleensä lakiesityksiä käsitellessä tehdään. Mielestämme hedelmöityshoitolaki on niin iso tasa-arvokysymys, ettei SDP voi antaa edustajilleen vapaita käsiä tämän lain kohdalla. Ryhmäkurista luopuminen viestittää, että perhemuotojen tasa-arvo ei ole SDP:lle tärkeä kysymys. SDP:n johdon on otettava julkisuudessa voimakkaammin kantaa tasa-arvoisen hedelmöityshoitolain puolesta ja eduskuntaryhmän on sovellettava ryhmäkuria hedelmöityshoitolain käsittelyyn.

Hilkka Ahde, Helsinki
Vilja Arola, Vaasa
Elena Gorschkow, Helsinki
Ville Helenius, Vaasa
Johannapiritta Huovinen, Oulu
Sohvi Hämäläinen, Tampere
Hanna Isbom, Bryssel/Turku
Veera Julkunen, Helsinki
Riikka Keskitalo, Espoo
Joonas Lepistö, Tampere
Laura Lindeberg, Turku
Marianne Muona, Helsinki
Oscar Ortiz-Nieminen, Helsinki
Osku Pajamäki, Helsinki
Anssi Pirttijärvi, Turku
Susanna Rahkonen, Espoo
Jani Ryhänen, Helsinki
Juho-Oskari Stenius, Oulu
Olli Stålström, Helsinki
Esa Suominen, Helsinki
Piia Vaara, Helsinki
Sanna Vallinen, Helsinki
Arto J. Virtanen, Helsinki
Heta Välimäki, Helsinki
Eero Ylinentalo, Jyväskylä

keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006

Sosialisti Ryhänen


Kävin tekemässä porvari.comin porvaritestin. Vanha juttu, mutta piristi iltaani, kun kokoomuksen diplomijärjestöjyrä Viljami oli käymässä luonani. Viljamin mukaan vain harva saa testistä saman tuloksen kuin minä: Sosialisti - kokeilepa testiä itse ja vastaa kysymyksiin rehellisesti.



"Sosialisti taistelee globalisaatiota vastaan ja haluaa tasa-arvoisen yhteiskunnan tasaamalla tuloeroja. Sosialisti ylistää solidaarisuutta eikä ansaitse oman työnsä hedelmiä, vaan on hyväntekeväisyysautomaatti. Korkeiden verojen johdosta hyvin menestynyt sosialisti elättää myös ne jotka makaavat sohvan pohjalla tekemättä mitään. Suosittelemme visiittiä osoitteissa www.vasemmistonuoret.fi, tai www.komnl.net"

Tänään päivääni kuului yrityksen operatiivista laskentaa, sd-kokous ja tapaaminen naapurin Annen kanssa, jonka kanssa oli kiva nähdä pitkästä aika ja juosta Tarjan kotikulmilla Meilahdessa. Olemme yrittäneet tavata noin kymmenen kertaa; joka kerta on ollut este puolin ja toisin. Edellisen kerran sain puhelun Arlandaan...onneksi nyt tärppäsi. Huomisen opinnäytetyön suunnitteluseminaari jänskää hieman - toivottavasti sujuu hyvin.

maanantaina, huhtikuuta 24, 2006

Linnasta linnaan




Viikonloppu meni hyvissä tunnelmissa. Lauantaina oli Helsingin Demareiden kevätpiirikokous, jossa käytiin läpi viime vuoden toimintaa sekä alettiin valmistautuminen keskustelemalla ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kokouksessa käytin itse puheenvuoron hedelmöityshoitolain hyväksyminen puolesta esitetyssä muodossa. Monet tulivat kiittelemään puhettani jälkeenpäin. Toivon, että avautumisellani olisi edes hieman vaikutusta jonkun mielipiteen muotoutumiseen aiheesta. Välillä mietin itse, että meuhkaankohan liikaa aiheesta, mutta toisaalta vain puhuminen vie asiaa eteenpäin.

Sunnuntai kuluikin levätessä ja toipuessa hauskasta lauantai-illasta. Vuokraemäntä tuli käymään ja Anssi allekirjoitti vuokrasopimuksen - Anssista tulee mun kämppis - oujee. Illalla meillä kävikin jo ensimmäiset vieraat: Mikko ja Senja...tosin tarjottavaksi ei riittänyt kuin kahvia ja vanhaa maitoa.

Maanantaina oli pitkästä aikaa vuorossa Ilkan tallin tapaaminen. Tällä kertaa kävimme vierailemassa ja tutustumassa Keravan vankilaan. Olin jo vuosia toivonut pääseväni tutustumaan vankilaan ja nyt vierailu oli vihdoin mahdollista. Suomessa vankeinhoitolaitokseen kuuluu 16 suljettua laitosta ja 19 avolaitosta joissa vankeja on noin 4000 henkilöä. Yli satavuotiaassa Keravan suljetussa laitoksessa meidän otti vastaan johtaja Kirsti Nieminen. Vankilaan sijoitetaan ensimmäistä tuomiotaan tuomittuja vankeja sekä ulkomaalaisia vankeja.

Omat tietynlaiset ennakkoluuloni millainen vankilan tulisi olla rapisi jo ensimetreillä. Tämä kyseinen laitos ei vastannut jenkkileffoista tuttua kuvaa muurein ympäröityä kuristuslaitosta. Vankila sijaitsee peltojen keskellä Lahdentien varrella. Vankilaa ympäröivät vain yksinkertaiset verkkoaidat. Vankilan ympärillä on yli 300 hehtaaria peltoja luomuviljelyä sekä karitsoja varten. Lisäksi vankilan alueella on halleja, jossa vangit voivat käydä tekemässä komeita puutöitä. Keravan vankila ei olekaan mikään paatuneiden huippurikollisten keskittymä, vaan siellä on pääasiassa nuorehkoja kundeja. Useilla heillä on taustallaan perhekotia tai moniongelmainen lapsuus. Nuorella iällä alkanut päihteidenkäyttö on johtunut lopulta tekoihin, jotka ovat ajaneet heidän vankilaan.

Pääsimme tapaamaan nuoria vankeja ja keskustelemaan heidän kanssaan heidän elämästään vankilassa. Keravan vankilassa on ollut käynnissä jo vuodesta 2001 WOP-projekti eli Work Out Project. Tämä ESR-rahoitteisen projektin tarkoituksena on hakea ratkaisuja nuorten vankien syrjäytymisuhkaan ja puutteellisiin elämänhallintataitoihin suunnitelmallisella ja tavoitteellisella työskentelyllä. Projektin ajatuksena on siis nähdä vankeustuomio kokonaisvaltaisena prosessina, jossa keskitytään alle 26-vuotiaiden miesvankien tulevaan vapautumiseen sekä vankila- ja vapautumisjakson välisen sillan parempaan rakentamiseen ja elämän tukemiseen siviilissä. Projektissa mukana olevat nuoret miehet sitoutuvat kokonaisvaltaiseen kuntoutukseen, päihteettymyyteen sekä pitkäjänteiseen työskentelyyn. Mukana olevien tahojen kuten osaston työntekijöiden sekä nuoren kotipaikkakunnan eri tahojen kanssa projektiin palkattu työntekijä tukee vapautuvaa nuorta käytännön asioissa kuin oman elämän hallinnassakin.

Projektityöntekijä Tuija Eskelinen esitteli projektin hämmästyttävät tulokset. Projektissa mukana olleiden nuorten miesten osalta liki puolet oli aloittanut opiskelun vapautumisen jälkeen, puolet oli töissä sekä kaikkien osalta elämä oli saanut vankeuden jälkeen aivan uuden suunnan. Projektissa jokaista vankia kohdeltiin yksilöllisesti, heille tehtiin yksilölliset suunnitelmat miten elämä jatkuu, sekä annettiin tukea.

Kun normaalista nuorten alle 21-vuotiaiden vankien osalta rikoksen uusintaprosetti on jopa 80 % (!) WOP-projektin ansioista lähiajan rikoksen uusinta on käytännössä nolla. Tällä hetkellä projektin rahoitus on jäissä, ja vaikka vankilan johto on useaan otteeseen ilmaissut selkeästi halunsa jatkaa tässä upeassa hankkeessa, ei rahaa sille ole luvassa - kuvitelkaa!

Muutenkin vankeinhoidon tila on Suomessa kauhea. Nykään huumeongelman räjähdettyä käsiin on vankiloiden resurssit aivan liian pienet. Esim. Keravan vankilan ollessa mitoitettu 155 hengelle on siellä tällä hetkellä yli 200 vankia. Näimme omin silmin, kuinka huoneissa, jotka ovat mitoitettu kahdelle hengelle, nukkui jopa kahdeksan henkeä!

Jos vankilat nähdään yhteiskunnan viimeisenä keinona puuttua syrjäytyneiden ja rikoksen tehneiden henkilöiden elämään, tulisi siellä olla myös resursseja. Nähdäänkö vankilat vain "rangaistuspaikkoina", joissa ihmisen viimeinenkin ihmisarvo viedään, vai paikkana, jossa viimeinkin voitaisiin aloittaa näiden henkilöiden kokonaisvaltainen kuntoutus myös tuomion jälkeen. Kaikkia ei voida varmasti pelastaa, mutta yksikin vanki, joka saa uudet avaimet elämäänsä rangaistuksensa "kärsittyään", on sekä inhimillisessä mielessä kuin kansantaloudellisestikin äärimmäisen järkevä satsaus.

Jos Keravan vankilakin saisi rahoitusta kahden WOP-projektityöntekijän palkaamiseen, voisi sillä helposti laskettuna palauttaa jopa parikymmentä nuorta miestä vuodessa elämään. Kun yhden vangin hinta päivässä on noin 100 euroa, voi tästä helposti laskea pelkästään taloudellisesti laskettuna mitä yhteiskunta - me veronmaksaja säästää. Saati sitten yksittäisen vangin, joka on isä ja aviomies jollekin...

Aivan upea ja silmät avaava kokemus kokonaisuudessaan! Kiitos vielä vangeille että henkilökunnallekin. Koska en ole itse eduskunnassa en voi tehdä aiheesta kirjallista kysymystä, mutta toivoisin, että joku edustajistamme sen tekisi. Kyllä meillä, joilla elämä on hyvillä urilla, on vastuu ja velvollisuus välittää muista ihmisistä. Oma sosialidemokraattinen aatemaailmani sai kyllä taas roppakaupalla uskoa ja vahvistusta vierailun jälkeen.

Kuva Keravan vankila

lauantaina, huhtikuuta 22, 2006

Puhe Helsingin Sosialidemokraatit ry:n kevätpiirikokouksessa 22.4.2006

Pitämäni puhe hedelmöityshoitolaista Helsingin Demareiden kevätpiirikokouksessa Paasitornissa lauantaina 22.4.2006

Arvoisat Toverit

Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä laki hedelmöityshoidoista sekä isyyslain muuttamisesta.

Lain myötä myös Suomeen ollaan saamassa yhteisesti hyväksytyt pelisäännöt hedelmöityshoidoista, joilla hoidetaan tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä henkilöitä. Laki olisi osaltaan turvaamassa myös turvallisen raskauden alun sekä äidille että lapselle. Hedelmöityshoitojen avulla arvioidaan Suomessa syntyvän noin 1500 lasta vuodessa. Suurin osa näistä lapsista syntyy naisen ja miehen muodostamiin perheisiin ja vain pieni osa itsellisille naisille tai naispareille. Lakiesityksessä hoitojen antamiselle ei olisi parisuhdevaatimusta.

Lakiesitykselle löytyy myös vastustajansa. Heidän mukaansa hoitoja tulisi antaa ainoastaan naisen ja miehen muodostamille pareille. Toisin sanoen, syntyvällä lapsella tulisi olla äiti ja isä.

Hyvät Toverit

Syntyvälle lapselle tärkeintä ei ole taata automaattisesti isää ja äitiä. Lapselle on tärkeintä saada vanhempi tai vanhemmat, jotka pystyvät tarjoamaan hänelle turvallisen ja vakaan kodin sekä lapsuuden. Lapsen etu on saada rakastava koti ja aikuisen malli. Tämä ei välttämättä vaadi sekä isää että äitiä.

On ollut surullista kuulla kuinka lain eduskuntakäsittelyn aikana jopa omien kansanedustajien ja muiden tovereiden suusta on kuullut ääniä, jotka vaativat itselliset naiset ja naisparit rajattaviksi hedelmöityshoitojen ulkopuolelle.

On vaikea käsittää, miksi tätä kysymystä ei nähdä täysin liikkeemme perusarvojen puolustamisen piiriin kuuluvaksi. Solidaarisuus, ihmisten välinen tasa-arvo sekä vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen ja ajaminen kuuluvat mielestäni jokaisen sosialidemokraatin perustehtäviin.

Rakkaat Toverit

Toivon sydämessäni, että liikkeellämme on aidosti halua ja voimaa puolustaa tätä tärkeää asiaa. Hedelmöityshoitojen saannin tulee kuulua jokaisen niitä tarvitsevat naisen perusoikeuksiin.

Osalle meistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajaminen on kuulunut itsestään selviin asioihin jo vuosikymmenten ajan. Poikkeuksiakin tästä löytyy.

On tullut aika haastaa perinteinen sosialidemokratia vastaamaan 2000-luvun haasteisiin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajaminen on ymmärrettävä tasa-arvokysymykseksi kuten ihmistenvälisen köyhyyden ja sorron poistaminenkin.

Meidän tulee olla solidaarisia ja edistää vähemmistöjen oikeuksien toteutumista aivan kuten aatetoverimme 100 vuotta sitten taistellessaan yleisen äänioikeuden, sanavapauden ja kahdeksantuntisen työpäivän puolesta. Toivonkin, että jokainen tässä salissa kokee muutoksen ajan tulleen ja on yhdessä valmis viemään sosialidemokraattista liikettämme kohti tulevien aikojen vaatimuksia.

KIITOS!

torstaina, huhtikuuta 20, 2006

13 euron gt


Viimeiset pari päivää olen tarkastanut SONK:in tositteita viime vuodelta. Joskus sitä oli nimittäin tultu lupauduttua tositetarkastajaksi. Kyseisessä tehtävässä siis tarkastetaan tilikauden kaikki tilitapahtumat ja verrataan niitä kuitteihin. Voisi oppia olemaan joskus hiljaakin - puuha on ollut nimittäin sen verran kuivaa. Työtä on hidastanut vielä se, että joka kerta jokin on keskeyttänyt puuhan, enkä ole saanut sitä vielä loppuun.

Opinnäytetyö sensijaan edistyy hyvää vauhtia. Tutkimussuunnitelma on lähetetty opettajille sekä opponenteille ja viikon päästä on tarkoitus pitää suunnitteluseminaari. Ensimmäistä kertaa tänään tajusin, että koulun tiimoilta tehtävät työt sopivat kahden käden sormin laskettaviksi - valmistuminen häämöttää siis syksyllä.

Kävin tänään myös sovittamassa Kämpin uusia työvaatteita. Vanhojen valkoisten työtakkien tilalle tulivat huippumuodikkaat mustat paidat ja liivit sekä lusikasta taivutettu nimikyltti. Tänään avattiin myös koko kevään remontissa ollut katutason ravintola, baari sekä kirjasto ja toiseen kerrokseen tehty clubi. Työntekijöille järjestettiin omat avajaiset iltapäivällä. Olin todella positiivisesti yllättänyt miten tyylikäs kokonaisuus baarista ja alakerran ravintolasta oli saatu aikaiseksi. Toiseen kerrokseen taas avattu clubi on tyyliltään yhdistelmä Meccaa ja Klaus K:n Ahjo-clubia - suosittelen vierailua. Hintataso taitaa rajoittaa ainakin itseä tarjoamasta juomia muille. Olut maksaa kahdeksan euroa ja lasi shampanjaa maksaa reilusti yli 10 euroa. Ei siis niinkään oman rahan paikka. Alakerran baaria suosittelen varsinkin, jos sattuu tykkäämään mustasta nahasta. Baarin työntekijöillä oli työasun päällä pitkä nahkainen esiliina - oli muuten todella hot - ja palvelu taatusti hyvää!

Illalla odotti pitkään suunnittelemamme tapaaminen Katrin kanssa. Kävimme syömässä intialaista ja seitsämäksi siirryimme Finlandia-taloon HKO:n konserttiin. Vuorossa oli klassikkosarja, jossa En Shao johti aluksi Mozartin Sinfonia nro 41 "Jupiterin". Väliajan jälkeen Paavali Jumppanen soitti Sergei Rahmaninovin pianokonserton nro 3 - mitä draamaattinen kokonaisuus. Pitkästä aikaa nautin konsertista yhtä paljon kuin tänään. Jumppanen soitti todella komeasti ja ilmeikkäästi. Välillä huomasi kuuntelevansa musiikkia melkein hengittämättä. Yleisö palkitsikin orkesterin ja solistit pitkillä aploodeilla - pisimmät minun aikanani. Konsertissa tapasimme myös toveri Juhanin, jota en ollut myöskään nähnyt pitkään aikaan. Konsertin jälkeen jatkoimme vielä yksille Manalaan. Pyykinpesu sai jäädä tältä illalta. Huominen meneekin EU-asioihin perehtyen EU-koulussa. SONK:n järjestämän viikonlopun koulutuksen ohjelman on todella korkeatasoinen, voit tutustua siihen täällä. Toivoisin kuulevani siellä myös näkemyksiä EU:n ulkosuhteiden tulevaisuudelle.

Olen yrittänyt lukea päivitykset Kiinan presidentin Hu Jintaon Yhdysvaltain vierailusta. Vierailu on erityisen kiinnostava sen vuoksi, että mahdolliset salonkisopimukset, joita vierailulla solmitaan, luova vaikutuksen myös koko maailman talouteen ja politiikkaan. Luen paraikaa toimittaja Pekka Mykkäsen vuonna 2004 julkaistua kirjaa "Kiina rynnistää huipulle". Siinä tämä entinen Hesarin kirjeenvaihtaja kuvaa mielenkiintoisesti ja värikkäästi Kiinassa tapahtuvaa muutosta ja Kiina-ilmiöksikin kutsutun prosessin taustoja ja vaikutuksia maailmaan. Ymmärtämällä maata paremmin on paljon helpompi ymmärtää myös EU:hun vaikuttavia globalisaation syitä ja seurauksia. Vaikka Euroopassa usein pikkusieluisesti pohditaan maanosan kulunutta kukoistuksenkin aikaa, tulisi meidän muistaa, millaset voimasuhteet aikaisemmin ovat olleet. Kiina on todellisuudessa hallinnut maailman kauppaa ja kulttuuria suuren osan viimeisten parintuhannen vuoden aikana. Kun maa on viimeaikoina nauttinut nopeasta talouskehityksestä on se siis itse asiassa vain nousemassa takaisin asemaan, jossa se niin kauan aiemmin on jo ollut.

Iltapäivällä järjestetään Pinkkiruusun ensimmäinen varsinainen suunnittelukokous. Odotan innolla miten paljon ihmisiä paikalle pääsee ja millaisia ajatuksia heillä on toiminnan muodoista.

Ps. Luovuustyypiltäni olen muuten apina - sen sain selville tehtyäni testin Luovan luokan -kotisivuilla. Ihan outo?!

tiistaina, huhtikuuta 18, 2006

Kirkosta ja raamatusta



Takaisin Helsingissä. Loppuviikko on onneksi suhteellisen kevyt, joten nyt voisi kirjoittaa vaikka kouluesseitä, ettei tule loppukeväästä kiire. Vieraana mulla on tänään ollut Anssi Turusta, joka tuli tänne kokouksiin. Hänen kanssaan on ollut kiva viettää iltaa ja katsoa televisiota. Aikaisemmin illalla tapasin koulukaveria, jota en ollut tavannut aikoihin.

Kuulin muuten, että täälläkin julkaistu blog-kirjoitukseni hedelmöityshoidoista löytyi viikonlopun Aamulehden SU asiat -lehden sivulta 23, jossa sitä oli siteerattu. Samassa yhteydessä oli ollut poiminta kuulemma myös Panu Rajalalta. Itse lehteä en ole vielä ehtinyt itse lukea. Asiasta kuulin kylläkin vasta eilen sähköpostipalautteessa, jossa todettiin homoseksuaalisuuden olevan raamatun mukaan syntiä ja jossa paheksuttiin kirjoitukseni julkaisemista lehdessä.

Hmm, näinköhän asia on? Minun mielestäni raamattua voi tulkita niin monella tapaa, kuin sillä on lukijoita. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia. Jos haluaa uskoa Jumalaan, tulee myös pystyä hyväksymään erilaisuus. Raamattua on kirjoitettu ja tulkittu vuosisatojen aikana. Jos raamattua katsottaisiin tällä hetkellä samalla tavalla kuin se alkuperäisessä muodossaan on, olisi kaikki tekemämme asiat jotenkin syntisiä. Minulle raamattu ei näyttele elämässä juurikaan suurta roolia. Kymmenestä käskystä johdetut "hyvät" elämänohjeet ohjaavat toki toimintojani usein, mutteivat pilkuntarkasti.

Jos luterilainen kirkko haluaa vaikuttaa ihmisten elämässä myös tulevaisuudessa, tulee sen pystyä sopeutumaan nykyaikaan ja uudenlaisiin tilainteisiin. Minulle ihmisten välinen tasa-arvo on tärkeää. Haluan tulkita omaa raamattuani siten, että se sisältää ja hyväksyy myös homot ja lesbot, hullut, sairaat ja muut elämän päähänpotkimat - unohtamatta hyväosaisia tai ympäröivää luontoa. Ilman "optiota" olla suvaitsevainen, raamatulla tai muilla pyhillä kirjoilla ei ole minulle paljon sanottavaa. Uskonnot ovat tuoneet ihmisille lohtua vuosituhansien ajan, se onnistuvatko ne tehtävässään myös tulevaisuudessa, määräytyy tänään. Luterilaisen kirkon selviäminen tai rappeutuminen riippuu mielestäni täysin, siitä miten sen rakenteet ja sanoma kestää muutosta.

Vaikka pyhien kirjojen varjolla on tehty ja tehdään edelleenkin paljon väärää, ei se mitätöi sitä valtavaa työtä esim. yhteiskunnan rakentamisessa, joka luterilainen kirkko on tehnyt. Keskustelussa toivoisikin, että muistettaisiin säilyttää maltti menemättä äärimmäisyyksiin. Syyllistäminen ja jonkin ryhmän kirkon ulkopuolelle sulkeminen ei ole hyvä keino ylläpitää keskustelua. Itse aion jatkossakin haluta mennä joskus naimisiin kirkossa aivan kuin muutkin kirkkoon kuuluvat ihmiset. Se milloin tämä on mahdollista, on toinen kysymys. Mutta ilman toiveita olisi tylsä elää.

maanantaina, huhtikuuta 17, 2006

Summer cottage's sauna

Last day of Easter holiday is about to start. Have been able to avoid doing anything for the last three days - today is time to do some serious business as well. Back to Helsinki tomorrow. Some pictures taken when I was visiting my aunts summer cottage. What could be more relaxing than going to sauna on a summer cottage.




















Pictures taken by me

torstaina, huhtikuuta 13, 2006

Pääsiäinen mielessä


Tukholman miniloman jälkeen oli aika palata taas muutamaksi päiväksi arkeen ennen pääsiäistä. Alkuviikko olikin oikein haipakkaa. Maanantaina tein opinnäytettä, tiistai-aamuna tapasin Ollin, jonka kanssa keskusteltiin blogin kirjoittamiseen liittyvistä yksityiskohdista sekä alustavasti artikkelista, jonka hän pyysi minua kirjoittamaan. Viikonloppuna tullut pienoinen stressi kaikista tekemättömistä töistä sai minut kuitenkin lupaamaan artikkelin aikaisintaan toukokuun alkupuolella. Jotain olen minäkin oppinut ;) Illalla olinkin sitten juhlimassa presidentinlinnassa Tarjan järjestämissä kiitosjuhlissa. Paikalle oli kutsuttu 800 aktiivista vaalikampanjan työntekijää ympäri Suomea. Tunnelma linnassa oli arvatenkin katossa ja tupa täynnä tuttuja kasvoja kampanjasta ja yhteiskunnan eri alueilta. Illan juonsi Marco B. ja ihmisiä hauskuutti prinsessa Krisse - aivan hulvatonta stand uppia. Ilahduttavaa oli nähdä, että mukana oli myös nuoria. Tarjan pyysi välittämään terveisensä kaikille, jotka olivat mukana kampanjatyössä, mutta jotka eivät olleet paikalla juhlissa.

Omalta osaltani ilta sujui lähinnä Oraksen, Idan ja muiden tovereiden, joiden kanssa oli kiva vaellella salista toiseen ja rupatella tuttujen kanssa. Ilta oli ohi nopeasti ja ennen lähtöä kiitimme vielä illan emäntää hyvistä bileistä ja jubasimme hetken. Tarja muisteli vielä Hakaniemen kampanjatoimiston hyvää henkeä ja lämmintä ilmapiiriä, joka siellä todellakin oli... voi kun tuntui kivalta kuulla. Yhdeksän jälkeen suunnistimme Underbaarin kautta Teatteriin, jonne oli kokoontunut pieni, mutta sitkeä jatkoporukka. Tanssijalkaa kuitenkin vipatti, joten päätimme jatkaa iltaa Lostariin. Alakerrassa menoa oli jo puolenyön jälkeen. Kuten melkein joka yö, kahden aikaan paikka oli melkein täynnä. Tajusin, että ilta oli vaalikampanjan tiimoilta ENSIMMÄINEN tilaisuus, jolloin en kokenut olevani töissä, ja nautin vaan hyvästä fiiliksestä. Ehkä mä sen viimein ansaitsinkin.

Keskiviikkona alkoivat kevään viimeiset koulukurssit. Onneksi tunteja tulee olemaan todella vähän, joten opinnäytetyöhön riittää kunnolla aikaa. Päivällä kävin olemassa SONK:in edustaja Allianssin kevätkokouksessa ja illalla haastattelimme Helsingin demarinuorten uusia työntekijäkandidaatteja. Valituksi uudeksi piiirisihteeriksi tuli jyväskyläläinen Eero Ylinentalo. Onnea uudesta työstä! Illan pidinkin sitten vapaata ja kävin syömässä hyvässä seurassa Viassa.

Ainiin, sain postia myös kaupunginvaltuustolta. Siellä oli hyväksytty valintani Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varajäseneksi. Lautakuntahan tekee mm. kulttuuripoliittisia päätöksiä avustuksista ja apurahoista. Toimin lautakunnan puheenjohtajana toimivan Jörn Donnerin varamiehenä. Yleensä puheenjohtaja käy jokaisessa kokouksessa, joten mitään joka kuukausittaista tointa lautakunnasta ei saa. Mielenkiintoisinpana pidän pääsyä tutustumaan syvemmin Helsingin kaupungin kulttuuripolitiikan suunnitteluun sekä toteutukseen.

Pääsiäiseksi lähden käymään kotona Nurmeksessa äitin ja isän luona. Vaikkei lomalla voi olla täysin ilman töitä, aion ainakin nukkua kunnolla.

maanantaina, huhtikuuta 10, 2006

Mielipidekirjoitus Kirkko&kaupunki -lehdessä 2006/13

Mielipidekirjoitus julkaistu Kirkko&kaupunki -lehdessä 5.4.2006

Syntymättömällä lapsella on oikeus rakastavaan kotiin

Tulisiko hedelmöityshoidot hyväksyä naispareille ja itsellisille naisille? Puolestapuhujat vetoavat tasa-arvoon sekä lapsen oikeuteen saada alkunsa rakastavassa kodissa. Vastustajat vaativat, että lapsella tulisi olla oikeus sekä isään että äitiin, jotka eheä lapsuus vaatii.

Perinteinen kuva vanhemmuudesta on muuttunut. Isä ja äiti eivät takaa, että lapsi saisi turvallisen kodin, saati sitä, että hän on haluttu. Puutteineenkin lakiesitys on kaivattu ja hyväksyttävä. Hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneiden lasten ja heidän vanhempiensa on aika saada laissa määritellyt pelisäännöt.

Tärkeintä lapselle on se, että häntä on haluttu, ja vanhemmilla on mahdollisuus tarjota lapselle turvaa. Oli kyseessä sitten itsellinen nainen, nais- tai heteropari, on lapsen edun mukaista saada syntyä perheeseen, jossa hän tuntee olevansa rakastettu. Lapsi on usein monia vuosia kestäneiden hoitojen tulos - rakkautta ei tältä lapselta tule puuttumaan.

Niin kirkon kuin yhteiskunnankin tulisi hyväksyä ihmisten tasa-arvo. Tähän ei kuulu ihmisten sulkeminen perusoikeuksien ulkopuolelle vetoamalla heidän seksuaaliseen suuntautuneisuuteensa. Toivon, että kirkon piirissä oltaisiin valmiita käymään ennakkoluulottomampaa ja avoimempaa keskustelua vähemmistöryhmien oikeuksista olla osa kirkkoa.

Jani Ryhänen

Quick visit to Stockholm vol. 2


While writing this I have already arrived back to Helsinki. I had a wonderful weekend in Stockholm - thanks to my friends of making it so nice. Tomorrow back to the reality again. Glad Easter is coming soon.







Morning walk along the Strandvägen on a sunny Sunday weather
Picture taken by me














A door of a toilet in Café Saturnus
Picture taken by me


The situation of the SSU was widely discussed in Sweden during the visit
Picture taken by me


Something you miss in Finland - Veggie Meal at BK. My last stop before hopping into a train heading to Arlanda
Picture taken by me

sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006

Quick visit to Stockholm vol. 1

Some museums in Sweden are free for the public nowadays
Picture taken by me












Amazing movie I saw in Stockholm
Picture from the film Don't come knocking

On my way to the bar
Picture taken by me


Me and a view of Stockholm. It's beautiful although the weather is clowdy.
Picture taken by Hanno E.
















perjantaina, huhtikuuta 07, 2006

Hälsningar från Stockholm



Vierailu Tukholmaan on lähtenyt liikkeelle oikein hyvin. Myöhästyin taas melkein kerran laivalta, mutta onneksi portteja pidettiin sen verran kauan auki, että meidänkin ryhmämme pääsi sisään. Hyttimme sijaitsivat laivan toisella kannella - uusi kokemus itselle olivat käytävällä sijainneet vessat ja suihkut. Alkuillan nautimme viehättävästä eläkeläisseurasta - keskiviikon lähdöt taitavat olla seniorimatkoja, joten päädyimme änkeämään kaikki kahdeksan pieneen hyttiin.

Myöhemmin illalla tapasin koulukaverini Suvin, joka oli itse työmatkalla. Ystävällisesti hän kuitenkin majoitti minut hyttiinsä kuudennelle kannelle. - onko tämä sitä sosiaalista nousua?! ;p Solidaarisesti jätin siis seitsämän matkatoveriani nukkumaan autokannen alle - aamulla ihmettelinkin, kun kukaan ei halunnut puhua minulle mitään...

Satamassa meitä olikin vastassa ruotsalainen toverisisarjärjestö eli Socialdemokratiska Studenförbundet - SSF:n pääsihteeri Axel, joka hoiti eilisen vierailua oikein mallikkaasti. Yhden päivän ohjelmaan oli saatu mahdutettua todella paljon mielenkiintoista ja asiapitoista ohjelmaa. Emäntänä meillä toimi SSF:n puheenjohtaja Magdalena Streijffert.

Päivä alkoi poliittisella tilannekatsauksella SSF:n ja SSU:n (Ruotsin demarinuoret) toimistolla Söderissä. Pienoinen kateus voisi nousta mieleen, kun kohoaa hissillä sisariemme toimistoon: 11 kerroksen kattohuoneisto - toimisto näyttää lähinnä supersiistiltä mainostoimiston lukaalilta. Verrattuna siis kotimaamme puoluetoimiston kolmannen kerroksen nuorten kahteen ja SONK:in yhteen huoneeseen...valtionavut taitavat olla Ruotsissa heille hieman toista luokka. Ruotsissahan kaikki on totutusti suurempaa ja kauniinpaa, joten kateudelle ei oikeasti ole syytä.


Kävimme läpi Ruotsin syyskuun eduskuntavaaleja, sekä missä asetelmissa vaaleja Ruotsissa käydään. Demarithan ovat olleet Ruotsissa vallassa yli kymmenen vuotta ja viimeaikaisessa keskustelussa ihmisille alkanut olla sama kuka vallassa on. Demarit ovat olleet myös pitkälti vastuussa hyvinvointivaltion ylläpitämisestä, jonka ylläpitämiseen oikeisto haluaisi tulla nyt voimakkaammin mukaan. Vaaleja on sävyttänyt tähän mennessä lähinnä mustamaalaamisyritykset oikeiston puolella, vaikka tosin ylilyöntejä lienee tapahtuneen kummaltakin puolelta. Opiskelijoiden strategia vaikutti oikein mielenkiintoiselta ja ideoita tuli roppakaupalla meidän omia 2007 vaaleja ajatellen.

Lounaan jälkeen suunnistimme Ruotsin parlamenttiin - Sveriges Riksdageniin, jossa tapasimme opetusministerin avustajan Pär Lagerin. Keskustelimme lähinnä yleisistä asioista koskien Ruotsin korkeakoulutusta sekä tietysti uusimmasta uudesta edusta opiskelijalle, 300 kruunun lisäystä kuukausittaiseen opintotukeen. Kuten Suomessakin, Ruotsissa tärkeän roolin keskustelussa on saanut korkeakoulutuksen laatu suhteessa sen hintaan.

Tämän jälkeen oppaaksi parlamenttiin meille lähti Skånelainen kansanedustaja (jonka nimeä en nyt muista), jonka vauhdikas ote puhua ja kierrättää ryhmäämme, muistutti elävästi Ilkka Taipaletta. Vierailimme myös valiokuntien huoneissa, jonne Suomen eduskunnassa ei olisi mitään asiaa. Oikein informatiivinen ja mielenkiintoinen paikka. Parlamentista kiiruhdimmekin Tukholman yliopistoon, jossa SSF oli järjestänyt keskustelutilaisuuden Ranskan opiskelijamellakoista sekä Ranskan hallituksen kaavailluista heikentää alle 26-vuotiaiden nuorten turvaa työssä.

Paikalla oli myös Ranskan d-nuorten kansainvälisten asioiden sihteeri, Magda sekä Ruotsin opetusministeri. Ruotsissa poliittisten opiskelija ja nuorisojärjestöjen painoarvosta kertaa hyvin se, että päivän varoitusajalla järjestettyä tapahtumaa oli tullut kuvamaan pari valokuvaajaa sekä televisioryhmä! Milloinkahan Suomessakin media alkaa antaa arvoa sille työlle, jota nuoriso- ja opiskelijajärjestöt Suomessa tekevät?!

Tämän jälkeen kävin hakemassa kamani toimistolta, majoittauduin ystäväni luo ja valmistauduin illan juhliin... ne menivät muuten ihan hyvin. Takaisin kotona olin kolmen jälkeen yöllä. Loppuviikon olen täällä vaan lomalla - tosin aamulla viimeistelin Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän artikkelin, mutta nyt lähtee tämä poika ulos. Täällä paistaa aurinko!

tiistaina, huhtikuuta 04, 2006

Välkommen Miku

Käykääs katsomassa uusinta bloggeria - Mikael Hiltusta Suomen Turusta. Mikael on aktiivinen SONK:lainen och han skriver också på svenska. Jag är säkert på att vi ska höra om den här killen i framtiden också ;o)
(Heh heh) Vi ses på båten imorgon - kul att resa till Stockholm.

Kuluttajan kuva tentti ohi - meni hyvin, luulen. Pitkästä aikaa oli hauskaa olla tentissä... ja vielä suurempi ylpeyden aihe: Business Co-operation in Hotel and Conference managementista sain K5! Miten ihanaa olla hikari! Nyt kirjoittamaan artikkelia...

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006

Ilmasto muuttuu - muututko sinäkin?


Takana on semi-vapaa viikonloppu. Mitään erityisen pakottavaa menoa ei ollut - Arbiksen sossufoorumi ja regnbågshelgen kiinnosti kuitenkin sen verran, että paikan päällä tuli oltua muutama tunti. Lauantaina olin kuuntelemassa Ruotsin kuuluisinta suomalaista, Mark Levengoodia. Rehellisesti sanottuna olin paikalla hänen vuokseen - vaikka muukin ohjelma oli mielenkiintoinen, en juuri siihen keskittynyt. Päivystin Anssin kanssa myös SONK:in ja D-nuorten standilla. Paikalla oli apuna myös ihana pieni toverin poika. Kolmevuotiaaksi lapsi oli äärimmäisen vikkeläliikkeinen ja vilkas - tai varmaan sen ikäiset yleensä sellaisia ovat. Poika halusi myös jakaa SONK:in esitteitä paikan päällä - äiti oli mukana, joten tällainen lapsityövoiman käyttö lienee sallittua.Illalla lähdinkin sitten O:n kanssa juhlimaan. Käytiin juomassa kaakaota ja mehua parissakin paikassa ennen menoa mamaan. Paikalla oli paljon tuttuja ja uusia kasvojakin. Tanssijalkaa vipatti sen verran paljon, että Miss Bitchin show jäi vähemmälle katsomiselle.

Sunnuntaina osallistuin sossufoorumissa alustukseen, joka oli otsikoitu "Miten suomalaiset voivat vaikuttaa EU:n ilmastopolitiikkaan?". Tilaisuudessa keskityttiin siis siihen, mitä kansalaisjärjestöt (ja Suomi) voisi tehdä alkavalla EU:n puheenjohtajuuskaudella vaikuttaakseen EU:n tasolla ilmastonmuutoksen estämiseksi. Suomeen tulevat kymmenet ja taas kymmenet maailman ja Euroopan johtavat virkamiehet ja poliitikot ovat otollisinta kohdejoukkoa, kun halutaan vaikuttaa asioihin. Tilaisuudessa minulle tuli tavallaan ristiriitainen olo. Toisaalta siihen vaikutti alustaneiden kansalaisjärjestöjen edustajien aito halu puuttua ja muuttaa ihmiskuntamme suurinta tragediaa, mutta samalla pienoinen epäusko omiinkin poliittisiin päättäjiin siitä, ettei ilmastonmuutosta haluta/osata ottaa aidosti tosissaan. Ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtääviä toimia pidetään liian usein talouskasvua hidastavina ja näin ollen ongelma olisi siis parempi vain lakaista maton alle muistuttamasta.

Onneksi on olemassa myös muunlaisia päättäjiä. Tulevaisuuden Voiman Heikki Korpela puhui keinoista ja esitteli tahoja, jotka ovat mukana ilmastomuutosta estävässä rintamassa. Hyvä paikka, josta saa selville ilmastonmuutoksen aakkoset on ilmasto.org-sivusto, johon on kerätty aiheeseen liittyvää tietoa sekä linkkejä muihin aihetta käsitteleviin sivustoihin ja järjestöihin. Mielestäni hyvä keino vaikuttaa aiheeseen on sitoa aiheen käsittely entistä enemmän myös poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen agendalle. Toki monet järjestöt ovat näin jo tehneet, mutta ilmasto- ja energiapoliittisiin kysymyksiin vaikuttaminen tulee olemaan tulevaisuudessa yksi vaikuttavimmista politiikan sektoreista. Olisi siis luontevaa, että nämä kysymykset nostetaankin voimakkaammin esille mm. sosiaali- tai työllisyyspolitiikan rinnalle - sinne, mihin ne kuuluvatkin. Itse olen yrittänyt jo pidemmän aikaa oppia lisää aiheen tiimoilta. Alua on valtava, enkä todellakaan voi sanoa olevani vielä minkään tason alan asintuntija, mutta suunta lienee oikea.

Huomenna onkin sitten aika palata taas kouluun ja käydä opinnäytetyön ohjaajan kanssa läpi opinnäytetyön tutkimussuunnitelma - suunnitteluseminaari lähestyy uhkaavasti. Onneksi vastuuta on jakamassa mainio työpari Tuomo, jolla on erittäin asiantunteva ja jämäkkä ote tutkimuksen aiheeseen. Kerron työstämme lisää täällä myöhemmin. Iltapäivällä on lisäksi Vaihda Virtaa -vihreän sähkön edistämiskampanjan kokous, jonka ohjausryhmässä olen. Mukana on monta mielenkiintoista tyyppiä. Odotan itselleni ensimmäistä kokousta sekä miten lähdemme kehittämään kampanjan sivustoja palvelemaan paremmin ihmisiä. Keskiviikkona suuntaankiin SONK:n tovereiden kanssa tutustumaan Ruotsin sisarjärjestöihin sekä miten siellä valmistaudutaan tuleviin eduskuntavaaleihin. Palaan aiheeseen myöhemmin.

Jottei ilta veny liikaa, menen nyt nukkumaan.

Kuva Nasan tornado warning