tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

TIEDOTE: ENSIMMÄINEN POLIITTINEN SEKSUAALI- JA SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖ-YHDISTYS SYNTYMÄSSÄ SUOMEEN

Tiedote julkaistavissa heti 26.6.2006

ENSIMMÄINEN POLIITTINEN SEKSUAALI- JA SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖ-YHDISTYS
SYNTYMÄSSÄ SUOMEEN

Tämän viikon lauantaina perustetaan Sosialidemokraattinen HLBT-yhdistys - Pinkkiruusu ry. Pinkkiruusu on ensimmäinen poliittiseen aatepohjaan pohjautuva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava ryhmä Suomessa.

"Muualla Euroopassa on yleisempää, että myös poliittisen ryhmän piirissä toimii HLBT-asioihin keskittyviä ryhmiä" toteaa Jani Ryhänen, yksi tulevan yhdistyksen perustajajäsenistä. "Sosialidemokratia on
tasa-arvoa ja kaikkien ihmisten yhdenvertaista kohtelua ajava liike.Onkin luontevaa, että myös Suomeen perustetaan sosialidemokraattisiin arvoihin pohjautuva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava yhdistys. Asenteita voi muuttaa myös sisältäpäin, poliittisten puolueiden kautta itse poliittisen
prosessin sisällä" jatkaa Ryhänen.

Sosialidemokraattisessa liikkeessä on toimittu seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta jo pitkään. Hyvä esimerkki tästä on nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen, joka jo 80-luvun alussa, ollessaan sosialidemokraattinen kansanedustaja, toimi Seksuaalinen tasavertaisuus - SETA ry:n puheenjohtajana.

Pinkkiruusun tarkoituksena on aktivoida keskustelua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista niin demareiden parissa kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Tällä hetkellä ajankohtaisin asia on hedelmöityshoitolaki ja hoitojen takaaminen lailla myös naispareille ja itsellisille naisille. Pinkkiruusu osallistuu lauantaina 1.7.
järjestettävään Helsinki Pride kulkueeseen ja sen jäseniä on tavattavissa Kaivopuistossa kulkueen jälkeen.

Lisätietoja yhdistyksestä antaa Jani Ryhänen, 050 537 23 48, jani(at)janiryhanen.com.

sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2006

Uusi ikkuna Venäjään


Katson juuri ihan mahtavaa ohjelmaa Subilta. Venäläinen talk show - Okna. En ollut pahemmin aikaisemmin edes ajatellut, että Venäjälläkin tehdään puheohjelmia. Ohjelman ennakkotietoja lukiessa voi olla varma, että ainakin shokkihoitoa on luvassa. Huomasin aikaisemmin, että jollain kanavalla on alkanut näkyä myös venäläistä saippuaa. Onhalla meillä tosin usean kymmenen tuhannen hengen venäjänkielinen vähemmistö Suomessa, joten miksipä ei.

Vaikka ohjelmat eivät tasoltaan loistaisikaan on myönnettävä, että aina katsoessa vierasmaalaista ohjelmaa (ulkomailla lähinnä menee arvailuksi jos ei ymmärrä kieltä) telkusta, saa siitä suodatettua jotain oleellista maan ominaispiirteistä. Oli kyseessä sitten japanilainen piirretty tai espanjalainen perhelääkäri, toimii tv ikkunana maan kulttuuriin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta matkustella ja kokea kulttuuria itse, toimii tv myös opettavaisena kanavana. Nytkin Oknassa voi kuulla kuinka äiti valittaa miten hänen lapsensa on alkanut vaikuttaa päivä päivältä entistä enemmän isältää. Ah mitä alakuloa ja melankoliaa ;o) (jos kyseessä ei olisi juuri kyseinen ohjelma, olisin varma että yleisössä istui drag queen - tai ehkä rouvalla vaan on hieman vahvempi meikki päällä...) Ja nyt mies tunnustaa, ettei olekaan rakastanut vaimoaan...ja että luullut vaimoaan humalassa toiseksi naiseksi. Tässä Karpo kalpenee 10 - 0!

Lopulta juhannus meni aika rauhallisesti. Perjantain pysyin kotona, eilen kävin moikkaamassa tuttuja Mamassa. Anssi tulee kohta Puolasta takaisin - odotan jo innolla mitä ECOSY:n semmassa on keskusteltu ;) Kiireinen ja haastava viikko luvassa. Ohjelmassa ainakin Pinkkiruusun perustaminen, tv-haastattelu sekä illat töitä...kerron tarkemmin myöhemmin. Mitähän Anssi tuo tuliaisina ;)

perjantaina, kesäkuuta 23, 2006

Lomalla omassa olohuoneessa


Meneehän se juhannus näinkin. Suunnitelmat viettää juhannusilta vanhan kaverin kanssa saivatkin uuden käänteen - vietän hela kvällenin itsekseni...surkeana, yksinäisyyttä tuntien. No en todellakaan. Kävin aamulla juoksemassa ja tekemässä uuden ohjelman mukaisen treenin salilla. Jo eilen tyhjensin pankkitilin ja ostin mm. herkullisia juustoja ja joutavaa juhlan kunniaksi. Tänään sitten aamulla lähetin urakalla sähköpostia demarilistoille.

Juhannus yksin ei tarkoita kadotusta vaikka sen viettäisikin itsekseen kaupungissa. Illalla ajattelin käydä pitkällä kävelyllä keskustassa ja nauttia kaupungin rauhasta. Sen jälkeen voisi piipahtaa jossain baarissa, jos vaikka tuttuja näkisi. Vuokrasin pari dvd:tä, Jude Law'n Alfien (yksi komeimmista miesnäyttelijöistä, jonka britti charmi puree varmaan muihinkin kuin minuun), jota paraikaa katson ja jossa saan upottautua New Yorkin unelmointiin sekä Dorian Grayn muotokuvan, R:ltä nipun matkaesitteitä ja päivän Hesarin. Miten ihanaa kun kerrankin voi vain nauttia yksinolo ja tehdä mitä haluaa...ainakin pari päivää. Yksinolo ilman parisuhdettahan on täysin oma valinta. Eikö vaan? Melkein kaikki kavereista ja tovereista ovat pariutuneet viimeisen parin vuoden aikana. Olenhan minäkin sitä ainakin jonkinlaisella intensiteetillä yrittänyt. Käynyt viime aikoina jopa treffeillä.

Taitaa olla vain liian helppoa uppoutua kiireisiin ja töihin ja uskotella itselleni, että "kyllä sitten kun tämä ja tämä on ohi"... Ehkä pitäisi vaan heittäytyä rohkeamminkin tunteiden vietäväksi. Toisaalta ei nytkään elämässä oikeasti ole mitään valittamista. Kiva kolmio Taka-Töölössä, kämppis jonka kanssa ainakin vielä toistaiseksi tulee toimeen ja edessä pelkkiä mielenkiintoisia haasteita. Mihin sitä parisuhdetta ihminen tarvitsee?

Monet tuttavani ovat parisuhteen saatuaan muuttuneet oikeiksi koti-ihmisiksi. Mikäs siinä - aikaa omalle kullalle tulee antaa. Ehkä eniten minua pelottaa oman yksityisyyden häviäminen parisuhteessa. Ja haaveiden. Mitä niille tapahtuu? Suuri osa helsinkiläisistä on sinkkuja joka tapauksessa. Mitenkähän suurelle osalle yksin olo on omaehtoinen valinta? No niin, ehkä juhannus vaan tuo ajatuksen pariutumisesta pintaan. Ja voinhan aina etsiä Helsingistä pellon johon mennä yöllä tekemään taikoja.

Tutkija Anu-Hanna Anttila muuten tuo esille mielenkiintoisen näkökulman kansalaispalkkakeskusteluun. Hänen mukaansa mukaansa silppu- ja pätkötöitä tekevä sukupolvi, johon itsekin kuulun, voisi alkaa vaatia kansalaislomaa. Siis lomaa, josta monet meistä eivät voi nauttia vielä pitkään aikaan kunnolla. Suurilla ikäluokilla pitkä työikä on tuonut pitkät vuosilomat, joista voi nauttia - vaikka useassa pätkässä jos haluaa. Itse olen tyytyväinen siitä, jos tehdystä työstä saa lomaa vaikka 12 päivää vuodessa, niinkuin tänä vuonna hotellilla. Jos saan nyt töitä, sekin loma ollaan sitten töissä. Tulevaisuudessa järjestelmää tulee aidosti ohjata siihen suuntaan, että teki ihminen niitä töitä sitten vaikka puolen vuoden pätkissä, olisi hänellä jonkinlainen oikeus levähtää kaiken tämän hullunmyllyn keskellä. Millä systeemi rahoitettaisiin, onkin jo toinen kysymys.

Taivas on muuttumassa siniseksi. Parvekkeen ovi on auki ja vilpoisa tuuli tuo viileyttä olohuoneeseen...voisiko olla paremmin.
Kuva Jude Law

ToveriTerassi Mbarissa torstaina 29.6. klo 19

Mainos
Hyvää juhannusta toverit!


Elämä jatkuu myös keskikesän juhlan jälkeen. Kesän toinen ToveriTerassi järjestetään tällä kertaa torstaina 29.6. klo 19 Helsingin Lasipalatsin Mbarissa tai sen terassilla riippuen säästä (osoite Mannerheimintie 22-24).

Ennen heinäkuun helteitä on kiva nähdä vielä kerran - heinäkuun voi pitääkin hyvällä omallatunnolla lomaa. Järjestäjänä toimii Helsingin seudun sos.dem. amk-opiskelijat - HESAKO ry. Tule, näe ja koe!

Terveisin,
Jani R
HESAKO:n pj

tiistaina, kesäkuuta 20, 2006

Yksin kotona 1


Enpä ole ehtinyt kirjoittaa tänne vähään aikaan. Kesäkuun piti olla jo hieman kevyempi kiireiden osalta, mutta toisin kävi. Rästiin jääneitä hommia olikin kertynyt hieman enemmän.

Viime viikolla urakoitiin aluksi kaikki opinnäytetyöhön liittyneet teemahaastattelut pois alta. Opinnäytetyön aihehan meillä parini kanssa liittyy Helsingin ravintoloiden tulevaisuuteen sekä tulevaisuuden liiketoimintamalleihin. Haastattelujen avulla haluamme selvittää alaa suuresti muokanneiden asiantuntijoiden ajatuksia ja mielipiteitä mihin suuntaan ravintola-ala Helsingissä on kehittymässä. Haastateltavien joukossa on mm. Hans Välimäki ja Jyrki Sukula. Iltaisin olinkin sitten hotellilla taas töissä.

Tiistaina oli vuorossa taas Haagan työväenyhdistyksen saunailta ja johtokunnan viimeinen kokous. Poiketen edellisvuosista olin kotona jo kymmenen pintaan. Torstaina avustin aamulla tv-ohjelman kuvauksissa ja illalla olin juhlimassa SAMOK:in 10-vuotista taivalta Bottalla. Vein tilaisuuteen myös SONK:in tervehdyksen (on luettavissa täällä). Lauantaina taas olin kuvattavana ehdokasehdokkaana liittyen syyskuun alkupuolen politiikan viikkoon. Silloin minut voi nähdä muitten demariehdokasehdokkaiden kanssa jättiscreenillä Kampin torilla kertomassa miksi juuri minä haluan eduskuntaan.

Tässä menneellä viikolla ollaan saatu kasaan myös tulevan sosialidemokraattisen HLBT-yhdistys - Pinkkiruusun sääntömalli. Heinäkuun ensimmäinen koittaa sitten se suuri päivä, kun yhdistys varsinaisesti perustetaan. Samaan aikaanhan on Helsinki Pride 2006. Pinkkiruusulaisia voi siis nähdä ainakin marssimassa kulkueessa sekä pitämässä hauskaa puistojuhlassa Kaivopuistossa.

Helle on vihdoinkin kaupungissa. Itselle se on tarkoittanut myös hieman ylimääräistä baareilua. Vaikken taas juokaan alkoholia, terdellä on kiva istua. Keskiviikkona olin ystäväni kanssa käymässä Sedun Lux nightclubissa. Vaikka nyt yleensä en pidä noista paikoista niin hirveästi ja muistissa on vielä Sedun liittoutuminen Saulin taakse pressanvaaleissa oli klubi silti hauska katsastaa. Komeat näkymät sieltä ainakin olivat. Kun sitten saatoin ystävääni Ullanlinnaan pohdin millä kotimatkaa voisi nopeuttaa. Onnistuin löytämään yöllä yhden kaupunkipyörän jota ei oltu vielä täysin raiskattu. Matka taittuikin kahden euron pantilla nopeasti; lähin pyöräpiste löytyy oopperan luota. Mietin miksi ihmiset ovat niin ääliöitä ja eivät voi kunnioittaa yhteistä omaisuutta sen vertaa, että jättäisivät ilmaiseksi palveluksi tarkoitettuja pyöriä koskemattomaksi? Olen ymmärtänyt, että aikaisemmin noita pyöriä sponssasivat yritykset. Siis aivan mainio idea. Mutta eipä taida tuota tapahtua enää. Keskustaan tulisi ehdottomasti saada lisää kaupunkipyöriä ja pyörätelineitä niille. Mikä olisikaan nopeampi ja vaivattomampi tapa turisteille ja pyörättömille kaupunkilaisille liikkua kuin polkupyörä, jota voi lainata ja jonka palauttaa johonkin pisteeseen. Millähän tavalla saisi ihmiset arvostamaan noita pyöriä enemmän?

Kämppikseni Anssi on tulevan jussin Puolassa hlbt-semmassa. Itse en semmaa edes ajatellut, koska alun perin minun oli tarkoitus olla töissä koko juhannus. Vasta äskettäin sainkin tietää, että olenkin vapaalla. Loppuviikko onkin omistettu itseni hoivaamiselle. Kamppailen itseni kanssa siitä, jaksaisinko lähteä hakemaan naapurin videovuokraamosta dvd:tä...taidan lähteä - aamulla ei ole mihinkään kiirettä!

lauantaina, kesäkuuta 17, 2006

Tervehdys SAMOKin 10-vuotisjuhlassa 15.6.2006

SONKn tervehdys SAMOKille 10-vuotisjuhlaan 15.6.2006

Hyvät kuulijat!

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry:n puolesta haluan onnitella kymmenvuotisjuhliaan viettävää SAMOKia. Toivomme paljon onnea ja menestystä myös tuleville vuosille.

Arvoisat kuulijat

Viime aikoina on käyty aktiivista koulutuspoliittista keskustelua, jossa porvarit ovat yrittänyt omia Suomen hyviä saavutuksia koulutuspolitiikan rintamalla itselleen. Hyvän esimerkin tästä antaa Pisa-tutkimus ja sen kansainvälistäkin huomiota herättäneet tulokset.

Kun yhtenäistä peruskoulua maahamme aikoinaan puuhattiin, oli kuitenkin sosialidemokraateilla suuri vaikutus köyhien ja rikkaiden lasten saattamisesta samojen opetussuunnitelmien piiriin. Tällä haluttiin taata se, että huolimatta vanhempien varallisuudesta, olisi kaikilla lapsilla mahdollisuus kouluttautua omien lahjojensa mukaan. Tämä on pohja, jolle Pisan ihme ja suomalainen koulutusjärjestelmä, on rakennettu. Emme halua, että jatkossakaan markkinat ohjaisivat koulutusta, vaan tukisimme koulutusta, joka loisi sosiaalista markkinataloutta. Juuri syrjäytyminen ja eriarvoisuus torjutaan parhaiten kattavalla koulutuspolitiikalla.

Kymmenessä vuodessa korkeakoulusektorilla on tapahtunut suuria muutoksia. Suomalaisesta korkeakoulujärjestelmästä on tullut duaalimallinen ja ammattikorkeakoulut ovat ottaneet paikkansa yliopistojen rinnalla. Uhkana tulevaisuudessa häilyvät lukukausimaksut, jota duaalimallin kummaltakin puolelta tulee vastustaa. Tässä prosessissa on tärkeää, että SONK ja SAMOK yhdistävät voimansa. Yhteistyötä on tehty aikaisemminkin, mutta sitä tulee jatkossa tehdä entistä enemmän.

Hyvät kuulijat

Itselläni on rakkaita muistoja SAMOKista ja sen hallituksessa toimimisesta. SAMOK on toiminut monille tärkeänä paikkana oppia uutta ja vaikuttaa koulutuspolitiikkaan. Itselle se on vahvistanut halua tehdä töitä politiikan parissa myös jatkossa. Amk-opiskelijoiden osuus SONKin jäsenkunnasta on ollut suuressa kasvussa. Kehitys kertoo omaa kieltään siitä, että poliittinen toiminta kiinnostaa entistä enemmän myös amk-opiskelijoita - tulevaisuus näyttää valoisalta.

Onnea vielä kerran!

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Pitkäaikaistyöstä pätkätyöhön


Veljeni ylppärijuhlat menivät oikein hyvin. Kotimatkalle lähdin jo ennen seitsemää sunnuntaiaamuna. Päivä junassa nuokkumista ja lukemista, tämän jälkeen melkein suoraan junasta hotellille, jossa tein kolme iltaa ja yötä töitä putkeen - tunteja kertyi lähemmäs 35...tänään olikin ensimmäinen täysin vapaa päivä taas vähään aikaan. Nukuin väsymystä pois iltapäivälle asti, jonka jälkeen suunnistin työväentalolle Helsingin Demareiden piirihallituksen kokoukseen. Agendalla oli, kuten arvata saattaa ek-vaaleja ja niihin liittyvää asiaa. Illaksi menin Tintti Karppisen luokse Käpylään, jossa muisteltiin pressanvaaleihin osallistuneiden ihmisten kanssa menneitä ja saunottiin. Tarjolla oli herkullisia sämpylöitä sekä raparperipiirakkaa ja juustoja...nämä olivat nyt kolmannet juhlat, johon osallistuin juhlistamaan Tarjaa - jokohan on voittoa riittävästi juhlistettu ;) Illan lopuksi Lahden Pirkko heitti minut keskustaan, jossa tapasin kämppistäni ja kävin pikaisesti baarissa.

Illan pikkujärkytyksen koinkin käveltyäni kotiin Taka-Töölöön. Kotikadullani makasi pyörän alla mies. Hän oli ilmeisesti kaatunut siihen - soitin välittömästi hätäkeskukseen ja kysyin neuvoa, miten tilanteessa tulee toimia. Sain herätettyä miehen, jonka jälkeen selvisi, että mies oli aivan ympäripäissään. Pyysin hätäkeskusta lähettämään paikalle kaiken varalta ambulanssin. Hetken maattuaan maassa mies yritti nousta - onnistuminen johti uuteen kaatumiseen, pyörän päälle. Pyysin miestä istuuntumaan jalkakäytävän vierelle, mutta hän välttämättä halusi lähteä matkaan. Pyörä jäi keskelle jalkakäytävää ja matka jatkui hoiperrellen kohti Manskua. Pian tämän jälkeen ambulanssi tulikin jo paikalle. Mies oli hävinnyt, mutta kerroin hoitajille mihin suuntaan mies jatkoi matkaansa. Kun aikaisemmin kerroin eläinten välisestä väkivallasta, en ollut varma kenelle olisin voinut ilmoittaa tapahtuneesta, nyt sentään tiesin oikean osoitteen mihin soittaa. Ihmettelen lähinnä sitä miksei kukaan ollut aikaisemmin soittanut asiasta kenellekään? Edelläni kulki muitakin ihmisiä, jotka varmista näkivät maassa elottomana makaavan miehen. Olinko muka ensimmäinen soittaja? Toki itsekin myönnän, etten suoraan rynnännyt miehen luoksen, vaan varovasti lähestyin häntä, ikäänkuin peläten jotain. No, kai on ihan normaalia olla hieman epäluuloinen kahden aikaan yöllä, jos törmää kadulla makaavaan mieheen.

Tulevaisuuden työn määritelmästä

Lopuksi vielä harvinainen nimitysuutinen tässä pätkätöiden ja vaihtuvien työnantajien maailmassa. Lauri Ihalainen, 59, valittiin eilen SAK:n edustajakokouksessa jatkamaan ammattiliiton puheenjohtajana. Ihalainen on ollut yhtäjaksoisesti SAK:lla siis jo 36 vuotta, joista 16 vuotta puheenjohtajana. Ei yhtään hullummin. Mitenhän nykyajan nuoret onnistuisivat samassa? Yksi SAK:n tulevan viiden vuoden edustajakokouskauden kärkiteema tuleekin olemaan pätkätyöläisten asemasta huolehtiminen. Yhteiskuntamme on toden totta uuden kysymyksen edessä. Osa-aika- ja nollatuntisopimukset ovat nykyaikana enemmänkin sääntö kuin poikkeus, varsinkin palvelualoilla.

Lähiaikojen haaste tulee olemaan se, miten pätkätyöläisten ja epäsäännöllisissä työsuhteissa olevien henkilöiden työsuhteiden asemaa tullaan parantamaan. Tärkeä on muistaa, että nämä pätkätyöt ei koske todellakaan vain perinteisiä "duunareita" vaan myös suurta maisterintutkinnon suorittanutta joukkoa. Toki joustavuus työsuhteiden muodoissa on etu varsinkin, kun henkilö esimerkiksi opiskelee tai hänellä on pieniä lapsia. Itse olen tästä erinomainen esimerkki. Olen saanut hyvin vapaasti määritellä työnantajalle raamit siitä milloin käyn koulussa, hoidan luottamustehtäviä, käyn töissä tms. Syksyllä asia (toivottavasti) muuttuu siten, että minäkin valmistun, ja on aika alkaa tehdä töitä täysipäiväisesti. Silloin on minun pystyttävä luottamaan siihen, että työtä riittä viikossa ainakin se viisi päivää siten, että palkalla myös elää. Nollasopimus, jossa töitä riittää vain silloin, kun työnantajalla on niitä tarjota, ei ole paras mahdollinen ratkaisu.

Yksi ratkaisu ongelmaan olisi se, että työnantajan vastuuta lisättäisiin varsinkin vuokratyön ollessa kyseessä.Yritys ottaisi siis "riskin" jo palkatessaan työntekijän siitä, että sillä on tarjota työtä. Tämä ohjaisi työnantajia lisäksi parempaan toiminnan ja henkilöstöhallinnon suunnitteluun sekä suhdannevaihteluihin varautumiseen - hyvin toimivassa yrityksessä tämän ei pitäisi olla ongelma. Näin ollen yksittäinen työntekijä ei joutuisi kantamaan kaikkea vastuuta ja joustamaan.

Yksittäiselle ihmiselle neljän työvuoron puuttuminen viikossa voi merkitä koko talouden täysinäistä romahtamista. Työntekijä ei saa olla pelinappula, jota heitellään miten halutaan. Toki tässäkin mallissa on ongelmansa. Mielestäni SAK:n pelinavaus aiheesta on ollut hyvä - nyt vaaditaan lisää selkeitä toimenpiteitä myös muiden palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen sekä valtion kesken. Sopimusyhteiskunnan järjestelyillä tulee voida puuttua näin olennaiseen kysymykseen tulevaisuudessa yhteistyötä hyväksikäyttäen.

perjantaina, kesäkuuta 02, 2006

Onnea valmistumisesta Jussi


On vihdoin tullut kesäkuu. Koko toukokuun olen hokenut siirtäväni kaikki reagointia vaativat asiat liittareiden jälkeiselle ajanjaksolle. Nyt, kun sitä aikaa pitäisi olla, huomaa tekevänsä silti jotain aikaa vievää. Viikko liittareista, enkä ole vielä saanut nukuttua kuin yhden yön riittävillä yöunilla. Eikä helpotusta ole luvassa ennen seuraavaa keskiviikkoa. Matkustin tänään junalla Nurmekseen melkein kahdeksan tuntia. Alunperin minun oli tarkoitus lähteä pikkuveljeni lakkiaisiin jo ennen seitsemää aamulla, mutta nukuin aamulla pommiin. Heräsin lopultu vasta tunnin myöhässä junan lähdön jälkeen Oraksen viestiin - onneksi, sillä ilman sitä olisin nukkunut varmaan iltapäivälle asti.

Olin eilen torstaina töissä hotellilla, jossa oli Kämpin uusien ravintoloiden avajaiset. Paikalla oli kutsuttu reilu tuhat kaupungin ykköshenkilöä (siis elitististä ökyilyä, tiedän Wiltsu-kulta, mutta ammatillisesti - tapahtumanjärjestämisen näkökulmasta - mahtava paikka oppia) juhlistamassa uusia hienoja tiloja. Avajaiset kestivät kuutisen tuntia, jonka aikana kutsuvieraiden oli tarkoitus käydä tutustumassa neljään eri kohteeseen, jossa jokaisessa oli erityyppistä ruokaa ja juomaa. Pelkästään Taittingerin shampanjaa oli varattu yli 300 pulloa - canapeina oli mm. pinjansiementoasteja kvitteni marmeladilla sekä lohirilletteä mädillä. Jälkiruokapöydällä oli ainakin neljää eri kakkua ja petit fourseja, alakerran uudessä (jo täällä mainostamassani) Yume-ravintolassa oli taas tarjolla sushia ja muuta herkullista... Vaikka monta tilaisuutta olen minäkin talossa tehnyt, olivat eiliset juhlat kyllä kaiken huippu! Välittömän palautteen mukaan tilaisuus oli monien mukaan hienoin ja laadukkain, jossa he olivat olleet mukana. Samana iltana olleet suomalaisen kansanvallan juhlat eli eduskunnan 100-vuotisjuhlat oopperatalossa verottivat poliitikkojen osallistumista avajaisiin.

Pitkästä aikaa myös tarjoilijana tuntui kaikki osuvan nappiin. On siis kyllä hieno tunne, kun tuntee olevansa osa hienoa tilaisuutta ja jossa voi täysimääräisesti hyödyntää tietotaitoaan. Olen varmaan ihan outo, kun saan kiksit tilaisuudesta, mutta harvoissa tilaisuuksissa vieraiden ja isäntien välinen kommunikaatio on yhtä sujuvaa kuin eilen. Tilaisuuden jälkeen läksimme juhlimaan pomomme läksiäisiä Meccaan. Pirkistä tulee varahotellinjohtaja Irlantiin - onnea uudesta duunista!

Tulevaisuus edessä - kun vielä kaikki on mahdollista

Mietin juuri, mitkä olivat omat fiilikset seitsämän vuotta sitten, kun itse odotin 12-vuotisen koulu-urakan päättymistä ylioppilasjuhlissa. Olin ainakin kyseisänä ajankohtana mahdottoman rakastunut - sen muistan aivan hyvin. Muuten odotin vain muuttua pois kotoa ja sivarin aloittamista. Itselle lakkiaiset olivat päivä, jolloin sain olla viimeisen kerran juhlittu päivänsankari vanhempien helmoissa. Sen jälkeen elämä olisi otettava vastaan itse, ilman vanhempien välitöntä lähelläoloa. Seitsämässä vuotta on suhteellisen pitkä aika, ainakin kun miettii mitä itselle sinä aikana on tapahtunut. Pääsykokeisiin lukeminen ei kuulunut ylppärikevään ohjelmaan - olin niin varma, että lähtisin opiskelemaan arkkitehdiksi, joka tapauksessa TKK:lle sivarin jälkeen...tai TAIK:kiin..mutta mites siinä kävikään.

Veljeni tuntuu nyt olevan kyllä vieläkin määrätietoisempi kuin itse aikanaan olin. Hänen pöydällään odottavat pääsykoepaperit Tamperelle, jossa hän on jo kuukauden asunut ja tehnyt töitä. Kun itse hommasin ensimmäisen varsinaisen työpaikan vasta reilu vuosi lukion päättymisen jälkeen, on veljeni saanut jo ennen lakkiaisia kolme eri työpaikkaa. Nopeaa toimintaa. Ei siis tarvitse olla huolissaan pikkuveljen puolesta - hän tulee ainakin pärjäämään tässä maailmassa. Paremmin kuin moni muu. Tähän ei ole vähiten vaikuttanut vakaa ja rakastava perhe, jossa olemme saaneet kasvaa. Välillä tunnen oikeasti huonoa omaa tuntoa siitä, miten hyvin itsellä asiat ovat. Asiat ovat vain menneet omalla painollaan, ilman, että niitä olisi paljoa ohjaillut.

Suuri osa ihmisen elämän valinnoista on täysin sattumaa. Vaikka perhe ja kasvuympäristö antavatkin pohjan, jolle elämän voi rakentaa, odottamattomat tekijät määräävät yllättävän paljon. Voisin esim. spekuloida olisinko nyt jo valmis arkktitehti, jos olisin mennyt pääsykokeisiin suoraan samana keväänä kun kirjoitin? Ainakin matematiikan opit olisivat olleet päässä paljon tuoreempina, kuin vasta vuoden päästä kirjoituksista. Entäs olisinko koskaan mennyt mukaan yhdistystoimintaan ja politiikkaan, jos en olisikaan aloittanut opintojani Laureassa? Muistan tosin käyneeni SETA:n Turun toimistossa jo syksyllä -99 ja halunneeni mukaan toimintaan, mutta silloin kukaan ei minua osannut oikein auttaa ja pyytä mukaan...

Ihminen määrittelee itsensä usein koulutuksen tai ammatin perusteella. Kun on tehnyt monenlaista hommaa huomaa, että monenlainen tietämys, sivistys, erilaisuuden sietäminen ja ymmärtäminen on loppujen lopuksi arvokkainta mitä ihmisellä voi olla. Ja oman itsensä arvostaminen. Voisin niin olla kirjoittamatta täällä työstäni tarjoilijana, mutta en sitä todellakaan tee. Mitä kauemmin olen ollut alalla arvostan työtä ja sen fyysisyyttä entistä enemmän. Olen niin helvetin ylpeä siitä, että tekemällä (oikeaa)työtä olen saavuttanut jostakin asiasta osaamista, jota kaikilla ei ole ja josta voi olla ylpeä (ja huom! luen toki oikeaksi työksi myös toimistotyön ja politiikan, vaikka fyysisyys keskittyykin näissä hommissa usein istumalihaksiston kestävyyteen).

Se, miten paljon valkokaulusherra tarjoilijan työtä sitten arvostaa, on hänen oma häpeänsä. Usein tuntuu siltä, että monille ihmisille tarjoilijan työ tarkoittaa työtä, jota voisi tehdä kuka tahansa kellä tarjotin pysyy kädessä. Mutta ei. Vaikka itsekin välillä kiroan työaikojen pituutta ja venyvyyttä, kyllä työstä myös saa paljon. Ilman, että tekisin myös näitä töitä kaiken politiikan lisäksi, olisin varmasti paljon ohuempi henkilö (siis myös henkisesti ; ) ).

Siispä kaikille kevään valmistuneille - ammatin tai valkolakin saaville - isot onnittelut!