Sairaan nopea elämä

Viikko meni ohi taas elämääkin nopeammin. Vasta tulin Brysselistä, äsken Tampereelta. Olin loppuviikon saikulla kipeän kurkkuni vuoksi. Sinänsä kotona olo on välillä ihan kivaa, omaa tuntoa rasitti ihan urakalla vain se, että tiesin työtovereiden joutuvan tekevän minunkin töitäni, kun en ole paikalla. Katsomaan huomenna millä mallilla duunit ovat.

Olotila ei ole vieläkään täysin normaali - kurkku on kipänä varsinkin aamuisin ja nukkumaan mennessä. Ei auta muu kuin juoda lämmintä ja varoa rehkimästä liikaa. Vein kännykkäni alkuviikosta Nokian liikkeeseen eheytykseen. Ei tainut olla ihan normaalia, että kone lähettää tekstaria yli viisi minuuttia. No, sain luurin takaisin parissa päivässä - ainut ärsyttävä puoli oli, että kaikki numeroni ja kalenterimerkinnät olivat kadonneet tyystin. Varmuuskopio on työpaikan koneella, jolta saan sen vasta huomenna.

Uusien tapaamisten sopiminen on ollut vaikeaa, koska ei ollut täyttä varmuutta millainen tulevien aikojen ohjelma on. Toisen nolohkon asian on muodostanut ihmisten numeroiden puuttuminen. Olen viikonlopunkin aikan saanut suuren määrän viestejä, joista en ole ollut varma keneltä ne ovat tulleet. Kati - en siis ollut poistanut numeroasi, vaan numerot ovat oikeasti hävinneet. Huomenna tilanteen pitäisi korjaantua.

Matkustin lauantaina Tampereelle juhlimaan O:n kolmeakymmentä ikävuotta. Lopulta oma osuuteni typistyi baari-osuuteen Pinkissä. Jossain vaiheessa baarissa huomasin paikalla olevan yllättävän paljon demaritovereita. Ajattelin, että ehkä osa tovereista on tulossa ulos kaapista, enkä halunnut mennä kyselemään mitä he paikassa tekevät. Kun näin lopuksi paikalla myös SONK:in pj:n Mikko "Pärä" Koskisen, päättelin, että kyseessä lienee joku tapahtuma. Tampereella oli ollut poliittisten opiskelijajärjestöjen semma lauantaina, jonka jatkoille porukat olivat saapuneet.

Pink oli muuten paikkana yllättävän kiva ja sisustuskaan ei ollut mikään tylsä. Voin jopa suositella käyntiä baarissa hieman kauempaakin. Pinkistä jatkoimme vielä YO-talolle Miauformers-bileisiin, jossa soitti uusi-seelantilainen Minuit-poppoo. Itse odotin eniten kuitenkin Infektoa, joka nostatti jalkaa ihan kunnolla. Dagen efter sujui chillaillessa ja kuunneltaessa arabisävyitteistä elektro-lounge soljuntaa.

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun käytössäni ei ole enää opiskelijakorttia. Junaliput ovat törkeän kalliita. Aikaisemmin opiskelija-alennuksen kanssa kustannukset olivat sentään jotenkin siedettävällä tasolla. En ihmettele yhtään miksi ihmiset valitsevat helposti oman auton julkisen sijasta. Useamman kuin yhden hengen talouksissa oman auton käyttö taitaa tulla jopa halvemmaksi. Julkisen liikenteen käyttökustannusten tukeminen olisi oikeanlainen kädenojennus, jos halutaan lisätä julkisten käyttöä. Lisää junavuoroja, määrärahoja raideliikenteen kunnossapitämiseen ja lipun hintojen alentamiseen - samalla vähennetään ruunkia valtateillä ja päästöjä.

Syntisen hyvää...

Jos jotain hyvää sairaana olosto pitäisi etsiä on se tekosyy, jonka nojalla saa upottautua erilaisiin nautintoihin. Tänäänkin olen katsonut suuren osaa päivää leffoja, syönyt belgialaisia juustoja ja suklaata...nyt tv:ssa alkaa Simpsoneista alkava putki, joka kaartaa Sinkkisten kautta Dexteriin. Terveenä saakin polkea sitten aika monta kertaa, että saa herkut sulatettua kehosta.

Vähemmistöoikeuksien puolustajat Brysselissä 2007

Kuva Ryhmäkuva Parlamentista

Viikonloppuna olin Brysselissä MEP Alexander Stubbin kutsumana "Vähemmistöoikeuksien puolustajat" -ryhmässä. Mukana oli parikymmentä erityisesti HLBT-kysymyksissä aktiviista henkilöä Suomesta. Ohjelmassa oli niin parlamenttiin tutustumista kuin keskustelua ajankohtaisista vähemmistökysymyksistä.

Ohjelman aluksi perjantaina kuulimme parlamentin GLBT-verkoston sihteerin, Kim Leonard Smouterin suulla verkoston toiminnasta. Liekö johtunut ajankohdasta, eli perjantai-päivästä, mutta alunperin isännäksi kaavailtu intergroupin pj Michael Cashman oli perunut tulonsa. Sinänsä harmi, koska juuri Cashman olisi ollut mielenkiintoista tavata. Hänen sanotaan kuuluvan nykyisen Labour-hallituksen sisäpiiriin, jossa hänellä on kuulema myös sanottavaa.

Ei Kimkään mikään huono ollut. Yleensähän juuri virkamiehet ja sihteerit ovat ne henkilöt, jotka tekevät valmistelevat työt. Tämän jälkeen Alex kierrätti meitä Parlamentissa, jossa itse olin vieraillut jo aikaisemmin. Suuri osa ryhmäläisistä ei ollut paikassa aikaisemmin käynyt, joten jo pelkkä hallintorakennuksiin tutustuminen oli mielenkiintoista.


Kuva Komissiossa kuuntelemassa Olssonia

Iltapäivällä kuuntelimme taas komission ruotsalaista virkamiestä, Stephan Olssonia, joka on osastonjohtajana "Action against discriminationissa". Häneltä saimme kuulla selityksiä siitä, miksi "Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi" ei ole ollut täysin onnistunut kaikissa Euroopan maissa. Myös Suomessa vuoden täytäntöönpano on ontunut - muistatteko itse missä olisitte nähnyt teemavuoden materiaalia? Puolustuksena voitaneen käyttää ainakin sitä, että teemavuosi aikaistui vuodella, joka ei antanut aikaa kunnon valmisteluille. Myös käytösssä oleva budjetti oli suhteellisen pieni suhteutettuna sen laajuuteen eli toteutukseen 27 eri maassa.

SETA:n pääsihteerinpaikalta Ilga-Europen eli Euroopan hlbt-kattojärjestön työntekijäksi palkattu Aija Salo taas huolehti iltapäivästä. Tuolloin kuulimme sekä Ilga-Europen että Ilga-maailmankin toiminnasta. Niin eri maissa kuin maanosissakin hlbt-kysymykset kulkevat hieman eri latuja. Kun Suomessa ajankohtaisina kysymyksinä ovat hlbt-adoption tai avioliitto, yli 80 maassa homoseksuaalisuus on vielä rangaistava teko. Maailman ja euroopan kattojärjestöjen toimintakenttä on siis laaja. Tällä hetkellä paljon aikaa ja energiaa käytetään YK:n ja muiden kansainvälisten organisaatioden lobbaamiseen tai siihen, että kyseisissä organisaatiossa kuultaisiin aina myös hblt-kysymykset huomioon ottava mielipide. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistökysykset ovat erityisesti ihmisoikeuskysyksiä ja joiden edistäminen auttaa myös muita ihmisoikeusteemoja.



Kuva "Pose with Piitu"

Lauantain ohjelma olikin sitten hieman kevyempi. Ohjelmassa oli tutustumista ja sosialisointia Alexin Genvalin talossa sekä tutustuminen muihin parlamentissa toimiviin henkilöihin. Parasta matkassa oli tutustuminen ja kontaktien vahvistaminen jo ennalta tunnettuihin hlbt-aktivisteihin ja muihin toimijoihin sekä poliitikkoihin. Jo ennen matkaa olin otettu siitä, että kokoomuksen lipun alla purjehtiva poliitikko kutsuu myös muun poliittisen taustan olevia henkilöitä vieraakseen. Yleensähän vastaaville matkoille kutsutaan maakuntien puolue-mummoseurueita. Tällä kertaa Stubb oli kutsunut tietyn osa-alueen kysymysten parissa työtä tekeviä henkilöitä. Hienoa. Toivoisin, että myös omat MEP:mme kutsuisivat rohkeasti vastaavia ryhmiä vieraakseen.



Kuva Genvalissa matkalla illalliselle

Toki matkaan kuului myös vapaampiakin osuuksia, jolloin pääsimme tutustumaan mm. Brysselin yöelämään. Maininnan ansaitsee valtaisa jättimäinen teknoclubi Fuse, jossa järjestettiin LaDemence-gaybileet perjantai-iltana. Kolme tanssilattiaa täynnä iloisia ihmisiä. Harmittaa, että seuraavat bileet ovat viikko sen jälkeen, kun itse menen kaupunkiin seuraavan kerran lokakuussa. Keskustassa oli muutenkin kivaa se, että kaduilla oli elämää myöhään yöhön. Koko kulunut kesä on kuulema ollut erityisen sateinen - matkallemme sattui siis harvinaisen hyvä sää; aurinko paistoi melkein koko ajan.

Sunnuntai koko Brysselin keskusta oli suljettu autoliikenteeltä autottoman päivän vuoksi. Helsingissä autoton päivä osui lauantaille, jolloin osa keskustasta oli suljettu. Brysselin pyöräarmeija oli jotain, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Koko keskusta oli täynnä vanhoja ja nuoria, rullaluistimin, pyörätuolein ja polkupyörin varustautuneita ihmisiä. Vaikka kaupungin kadut ovatkin täynnä mukulakiveä, ei se matkantekoa tuntunut haittaavan. Kun muualla Euroopassa suunta tuntuu olevan autoilurajoitusten suuntaan yleensäkin, ei se Helsingissä tunnut pitävän paikkaansa. Toivottavasti Helsingin keskustassa voidaan ottaa käyttöön kunnon autoilun käyttömaksuja, joka vähentää ainakin turhaa ajamista keskustassa. Keskustassa asuvat ihmiset ja huoltoliikenne on asia erikseen.

Työhön palaaminen maanantaina sujui ilman suurempia ongelmia. Jo reilun viikon vaivannut kurkkukipu ei ollut laantunut vieläkään. Kävin tiistaina viimein lääkärillä, joka lähetti minut suoraan kotiin sairastamaan. Antibioottia naamaan ja lepoa loppuviikkoa. Tylsää...onneksi kotona on netti, jotta ainakin työmailit pääsee katsomaan. Huomenna torstaina on Pinkkiruusun touhutorstai ja luvassa on kolme eri tilaisuutta. Tarkemmin näistä voi lukea täällä.

Lauantaina on taas ystäväni kolmikymppiset. Alunperin olin lupautunut osallistumaan Oraksen 30 kilometrin pyörävaellukseen ennen saunaa ja illan juhlia, mutta nyt lienee pakko tyytyä pelkkään baari-osuuteen. Samalla näkee Tampereelle kotoutunutta Curtisiakin. Nyt jatkan sairastamista.

Viikonloppuna Brysseliin

Kevätpuolella ostamani polkupyörä on ollut ahkerassa käytössä. Koko elokuun ja syyskuun alun kuljin töissä pyörällä. Kunto-ohjaaja teki minulle samalla todella tehokkaan ohjelman, jonka avulla tuloksia on tullut niin paljon...ainakin omasta mielestäni. Kesäkuntoon-projekti on saanut taas uuden numeron - tällä kertaa 2008.

Viikonloppuna alkanut kurkkukipu on pakottanut rajoittamaan urheilua...tylsää. Mietin vakaasti aamulla jääväni kotiin, mutta muutama akuutti työasia esti aikeeni. Jos en sairastu vakavammin niin perjantaina on tarkoitus mennä Brysseliin, jonne Europarlamentaarikko A. Stubb on kutsunut suomalaisia HLBT-aktivisteja tutustumaan parlamentin GBLT-intergroupin toimintaan sekä tutustumaan komissioon. Matkaan on lähdössä hyvä porukka - odotan viikonloppua innolla. Viikonloppuna on aikaa tutustua hieman kaupunkiin, jota en viime kerralla ehtinyt tehdä.

Pari seuraavaa viikonloppua tulee olemaan vapaana. Olen saanut nauttia nyt alkusyksystä enemmän vapaa-ajasta kuin moneen vuoteen. Sinänsä kiva. Tyhjä aika ei ole edes muodostunut ongelmaksi. Kokouksia on ollut sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän. Eilen pääsin HKO:n johtokuntaan, kun varsinainen jäsen ei päässyt. Vaihtelua sekin. Lokakuussa pääsen vihdoin myös kirjasto- ja kulttuurilautakunnan kokoukseen - ensimmäistä kertaa koko kauteni aikana! Ensi viikolle sattuvat Haagan johtiksen kokous sekä Pinkkiruusun alustustilaisuus täällä puoluetoimistolla torstaina 27.9. klo 17.30. Tarkemman ohjelman näät täältä.

Brysselin matkasta seurannee raportti - laitan sen listoille myöhemmin.

Saunoisitko tämän miehen kanssa?

Kanadalainen homoille ja lesboille suunnattu matkailuohjelma "Bump!-tv" oli viikonloppuna Suomessa kuvaamassa Helsinkiä osana Skandinavian osiotaan. Helsinkiä ryhmälle esitteli Ilkka Veiström, joka on suomalaisen matkatoimisto "QLife:n" nokkamies. Toimisto on erikoistunut hlbt-turistien esittelyihin kaupungissa. Viikonlopun aikana ryhmä kuvasi niin baariskeneä kuin muutakin menoa. Tänään vuorossa oli suomalaisen saunakulttuuri.

Ilkka oli kutsunut minut taustasaunojaksi Yrjönkadun uimahallin oikeaan puulämmitteiseen saunaan, jossa näytimme miten kunnon suomalaiset saunovat. Perinteisten kliseiden lisäksi sain vihtoa myös sarjan juontajan, Charlie Davidin selkää ihan kunnolla. Pakko myöntää, että tämän jumalaisen näyttelijä-laulajan-hostin saunottaminen kuuluu tätänykyä aika korkealle "Jani's life top 5 experienceihin". Charlie on useasti valittu Pohjois-Amerikan homolehdistön komeimpien miesten listalle. Heteronaiset ja homomiehet - uskokaa, hän on luonnossa vielä söpömpi ja komeampi! Heteromiehet - paljon on vielä matkaa kuljettavana ;)

Jakson pitäisi tulla ulos joskus vuoden vaihteen paikkeilla - sarjaa näkyy Amerikoissa, mutta ei Suomessa, onneksi saan pätkän käsiini dvd:llä myöhemmin. Taidan tietää nyt kenen taustakuvan laitan työkoneelleni seuraavaksi...

Kuvat www.charliedavid.com