Sain vihdoinkin aikaa kirjoittaa tännekin. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet elämäni hektisimmät - ja rankimmat. Tarja Halosen valinta Suomen tasavallan presidentiksi toiselle kaudelle ei onnistunutkaan vielä ensimmäisellä kierrokselle, joten vaalityö jatkui vielä kaksi viikkoa. Viime viikon 90 h työpanos ja tämän viikon melkein samanlainen työskentely alkaa jo väsyttää. Onneksi ihminen sentään osaa venyä juuri silloin, kun se on kaikkein tärkeintä. Sunnuntaihin asti kyllä jaksaa, mutta sen jälkeen on jo kiva hieman levätä... Maanantain ajattelin täysin levätä, tiistaina jatkuukin taas koulu.
Parin viime viikon aikana on hyvin voinut kokea miten tärkeäksi asiaksi ihmiset presidentinvaalit kokevat. Ihmisten pettymyksen, mutta toisaalta valtavan draivin jatkaa vaalityötä, ovat kokeneet ehkä selvimmin kentällä olevat vapaaehtoiset. Oli kyse sitten kampanjatoimiston henkilökunnasta tai kaduilla esitteitä jakavista ihmisistä, ovat monet meistä kokeneet ihmisten tunnepurkaukset. Meidän tehtävämme on toisaalta olla myös kuuntelijoina mutta muistuttaa ihmisiä myös siitä, että meidän Tarja on paras ehdokas. Kaikkein tärkeimmäksi ja haastavimmaksi tehtäväksi on osoittautunut nukkuvien ihmisten herättely - sekä lokalätäkköjen väistely.
Vaikka työ on ollut rankkaa ja yöunissa on säästetty on aika myös antanut paljon. Huippukohdiksi voitaneen lukea kerrat jolloin kannaltaan epäilevän ihmisen on saanut ymmärtämään miksi juuri meidän ehdokasta kannattaa äänestää. Tietysti myös monet kohtaamiset presidentin kanssa - mielenkiintoisimpana ehkä tapaaminen Tavastian takahuoneessa. Parin viikon sisällä olen tavannut Tarjan siellä jo kaksi kertaa - siis Tavastialla...elämä on ihmeellistä. Mutta ah, niin mukavaa.
Niin nuoret kuin vanhatkin ovat lähteneet oikein joukolla liikkeelle ja kadut sekä koko Suomi on täyttynyt sadoista ja taas sadoista Tarja-tapahtumista. Olkoon viimeisimmät kannatusluvut mitä tahansa, tärkeintä on, että kaikki menevät sunnuntaina äänestämään.
Poimintana tämän viikon tapahtumista mainittakoon vielä Kaapelin Hima & Salin "Naiset Tarjan takana" -kulttuuritapahtuma, jossa muutaman päivän varoitusajalla oli koottu mahtava joukko Suomen eturintaman naisia tieteen, taiteen, politiikan ja muilta yhteiskunnan aloilta. Paikalla olleena miehenä voin sanoa, että tapahtumassa oli enemmän munaa ja jytinää kuin monessa miesten saunaillassa ( Naiset - ei sovinistinen kommentti ;) ).
Muuten viikkoon kuului SETA:n politiikkavaliokunnan ensimmäinen kokous, jossa loimme katsauksen tulevan vuoden toimintaan ja suunnittelimme tulevien aikojen strategioita - niistä lisää myöhemmin. Viime viikonloppuna järjestettiin myös Nuorisoyhteistyö Allianssin jaostokoulutus, jonka sain survottua kalenteriini. Onneksi aiheet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, joten jaksaminen ei ollut ongelma.
Olen potenut myös huonoa omaatuntoa ystävieni vuoksi. Viimeisten neljän kuukauden aikana elämäni on täyttänyt vain yksi asia. Lounaat, illanvietot, leffat, juhlinta sekä liikunta on jäänyt melkein kokonaan pois ohjelmistosta. Kevään aikana lupaan tehdä parhaani ja tavata paitsiossa olleita ystäviäni - myös Kipaa. Odotan jo innolla kunhan pääsen myös juoksemaan Töölönlahdella ja tapaamaan kunto-ohjaajaani salilla. Rakkaat ystävät; kunhan rutistan vielä tutkinnon pois alta, sitten pidetään ISOT bileet - dj on jo varattu.
Kuten muutamat henkilöt ovatkin kommentoineet kirjoituksiani, ovat lisämerkinnät tervetulleita. Nyt lähden viettämään loppuiltaa kotiin, ravintolan kautta.
