23:01...

...oli kello vihdoin, kun suljin oven takanani ja heitin kengät jalastani. Tämä päivä osoittautui yllättävän kiireiseksi, mutta kovin antoisaksi. Aamulla pidimme koulussa alustuksen parini kanssa kuluttajajaksi oppimisesta ja siihen liittyvistä prosesseista. Alustus oli yksi Kuluttajan kuva -opintojakson tehtävistä, jossa oli tarkoitus kuvata ja ymmärtää kuluttajan käyttäytymistä ja toimintaa sekä muodostaa kokonaiskuva kuluttajasta osana yhteiskuntaa. Tunnilla käytiin mielenkiintoista keskustelua myös sukupuoliroolien vaikutuksesta ihmisten kulutustottumuksiin. Alustustuntien jälkeen jatkoin vielä kirjoittamista johtajan hyvistä ominaisuuksista business co-operationin opintojaksoon.

Iltapäivällä suunnistin ravintola Sipuliin, johon olin saanut kutsun saapua juhlistamaan paikan 20-vuotissynttäreitä ruoan, juoman sekä musiikin kera. Seuralaiseksi olin ottanut Viljamin, joka myös tuntui viihtyvän tilaisuudessa.. Erityisen paljon nautimme herkullisesta suklaakakusta, joka tarjoiltiin tuoreiden marjojen kera. Tästä jatkoin matkaani lyhyen tapaamisen kautta kuntosalille, jossa rehkin kuntopyörällä ja luin päivän lehden. Salilta hyppäsin paikallisjunaan ja menin Haagaan, jossa kokoontui Haagan työväenyhdistyksen johtokunta. Paikalla olivat melkein kaikki johtokunnan jäsenet. Tiukan asialistan vastapainoksi pääsimme syventymään myös hieman kevyempiin asioihin. Päätimme järjestää yhdistyksen jäsenille kulttuuripainotteisen kevätretken ja mennä kuuntelemaan mezzosopraano Monica Groopia ja Cantones Minores kuoroa toukokuussa Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin. Silloin luvassa on Gustav Mahlerin Sinfonia nro 3.

Kokous loppui sopivasti ennen yhdeksää. Yhdistyksen puheenjohtaja Rauli heitti minut keskustaan, jossa kävin noukkimassa Oraksen töistä. Olin luvannut etsiä kivan ravintolan, mutta taas kerran päädyimme vaeltamaan pitkin katuja ennen kuin sopiva nepalilainen paikka löytyi. Kiva päätös hektiselle päivälle. Puhuimme, kas kummaa, poliitiikasta, mutta hehkutin myös miten hyvä draivi minulla tuntuu nyt olevan käynnissä. Varmaan liikaväsymystä. Pakko myöntää, toisin kuin väitin aluksi, ei ruoka ravintolassa ollutkaan tällä kertaa mitään erikoista - suussani maistuvat edelleen pinaatti ja savulle maistuvat valkosipulilla maistetut kikherneet. Lupaan etsiä paremman paikan ensi kerralla ;o)

Kun sitten ehdin kotiini, olikin kello jo 23. Onneksi aika on mennyt nopeasti, sillä odotan innolla loppuviikkoa, jolloin luvasssa vaikka mitä mielenkiintoista - niistä lisää myöhemmin! Suoritin koneelleni tänään myös virustorjunnan - tänne kirjoittaminen on takunnut sen vuoksi hieman. Silmäni tuntuvat äärimmäisen raskailta nyt, on siis aika mennä nukkumaan.