Viikonloppu sujui mielenkiintoisissa merkeissä. Lauantaina järjestettiin eduskunnassa Pääkaupunkiseudun kuntarajat - hyvinvoinnin esteitä?-seminaari. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Helsingin, Vantaan, Espoon, Uudenmaan sekä FSUD:n demarinuoret. Seminaarissa käsiteltiin sitä, mitä paljon puhuttu kunta- ja palvelurakenneuudistus tarkoittaa ja mitä kaikkea aiheen tiimoilta tulee ottaa huomioon pääkaupunkiseudulla. Alustajina toimivat mm. pääkaupunkiseudun sosialidemokraattiset kansanedustajat, jotka kertoivat näkemyksiään uudistuksesta.
Suurimmat haasteet liittyvät erityisesti siihen miten hyvin esim. terveys- ja koulutuspalvelut ja niiden yhteiskäyttö, nykyiset kuntarajat ylittäen, onnistutaan järjestämään. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen puhui taas maankäyttöön liittyvistä kysymyksistä. Minulle eniten ajatuksia herätti kysymys siitä, miten tulevaisuudessa pääkaupunkiseutu kaavoitetaan, miten eri alueiden välinen kehitys voisi olla mahdollisimman tasa-arvoista sekä miten rohkeasti kunnat voivat tehdä yhteistyötä. Pääkaupunkiseudun kaikkien kuntien tulisi ymmärtää, miten tärkeää on olla rakentamassa hyvintoimivaa ja yhtenäistä metropoliseutua, johon kuuluisi enemmänkin kuin neljä kuntaa. Myös Suomen valtion tulisi entistä vahvemmin painottaa Helsingin seudun kokonaisvaltaisen kehityksen tärkeys - myös kansantaloudellisista syistä. Ohi ovat todellakin ne ajat, jolloin kukin pääkaupunkiseudun kunta pystyi päättämään vain omien rajojen sisällä tapahtuvista asioista. Globalisoitunut maailma vaatii aitoa halua sekä kunnilta, niiden päättäjiltä että valtiovallaltakin tehdä Helsingistä koko pohjolan kehityksen veturi.
Suurimpina käytännön esteinä lienevät raadollisesti kuntalaisten itse valitsemat luottamuspossut. Pessimissisesti ajateltuna olisi epätodennäköistä, että 14 Helsingin seudun kunnan luottamushenkilöt vapaaehtoisesti luovuttaisivat luottamuspaikkansa pois. Jos aidon ja hyödyllisen kehityksen jarruna on ainoastaan joustamattomat henkilöt, olisin valmis vaikka valtion pakkotoimenpiteisiin - kuten Sipoon tiettyjen alueiden "luovuttamisesta" Helsingille ja kaavoittamisesta asuinkäyttöön. Tuntuuko pahalta? No antaa tuntua. Tärkeintä on mielestäni alueen monipuolinen kehitys, josta hyöty tulee loppujen lopuksi kaikkien alueen asukkaiden käyttöön.
Ajatukseni pohjautuvat osittain toveri Artonkin mainitsemaan Richard Floridan teoriaan "luovasta luokasta". Hänen teoriassaanhan maantieteelliset alueet, joissa on paljon vähemmistöjä, suvaitseva ilmapiiri ja luovuus on arvossaan, myös taloudellinen kehitys on suurempaa ja näin ollen kaikki hyötyvät tästä tilanteesta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessahan on mietitty Suomen kuntien määrän radikaalia(kin) vähentämistä ja yhdistämistä, sekä uusien tapojen löytämistä siihen, joilla kuntien palvelut voitaisiin parheiten taata asuikkailleen. Tässä prosessissa on tärkeää uskaltaa katsoa asioita myös uudelta kannalta. Tehdäänkö suunnitelmia ja päätöksiä vain aina seuraavia vaaleja ja vaalikautta ajatellen? Ovatko virkamiehet sittenkin siunaus ja vastapaino iänikuisille pikkupoliitikoille, joille tärkeintä tuntuu olevan vain äänestäjien nuoleskelu ja näin oman valinnan varmistaminen uudelle kaudelle. Ihmisethän ovat lopulta aina aivan yhtä tyhmiä, kuin poliitikko, jolle he äänensä antavat.
Tuntuu hassulta ajatella, mutta olen tavallaan alkanut arvostaa virkamiehiä. Vaikka "virkamiehistö" ei olekaan demokraattisesti valittu osa päätöksentekoa, on heillä mahdollisuus tehdä kauaskantoisempia ehdotuksia ja visioida asioista. Vaikka kansanvaltaisesti valitsemat poliitikot aina valittavat, miten virkamiehet yrittävät ohjaille heidän päätöksiään ja miten kaikki on virkamiesten syytä, voisi heille olla jostain kiitollinenkin. Ainahan valituilla poliitikoilla on valta saada tietää valmistelussa olevan asian tila ja vaikuttaa siihen.
Joka tapauksessa aihe on äärimmäisen mielenkiintoinen ja vaatii meiltä jokaiselta paneutumista siihen. Toivoisinkin, että aiheesta käytäisiin ennakkoluulotonta keskustelua myös nuorten parissa.
Koko viikonlopun ajan olen ollut myös innostunut uudesta kauppakeskus Kampista, jonka valmistumista sai odottaa monta vuotta. Tämänhetkiset kokemukseni tuosta keskustan julmasta jättiläisestä ovat vain positiivisia: sisältäpäin Kamppi näyttää ja kuulosta ultramodernin "tuhkolmalaiselta" - oikein tyylikkäältä. Toivottavasti eri kerroksissa soittaneet dj:t ja muotinäytökset jne. eivät tule rajoittumaan vain avajaisviikonloppuun.
Talon sisältä löytyi suuri määrä kauppoja ja ravintoloita, joita kaupungissa ei ole aiemmin nähty. Sekä tietysti kellarin suuri bussiterminaali. Erityisen mielenkiintoinen oli kolmannen kerroksen Event Center - tila, jota voi käytää niin erilaisiin esityksiin, haastatteluihin kuin ryhmätöihin, kuten tänään. Kauppakeskuksen kävijät pystyivät kokoamaan palapeliä, josta lopulta muodostui Suomen kartta. Vaikka tila tietysti on puhtaan kaupallisella maaperällä, on idea hyvä. Ostoskeskusta tulee voida käyttää myös muuhun kuin ostamiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä toiminnasta on kirjastojen ja muiden julkisten toimintojen sijoittaminen ostosparatiisien yhteyteen. Mielestäni tämä on vain osoitusta dynamiikasta, jossa uskalletaan koetella uusia innovaatioita ja toimintatapoja - äänestäminen on yksi näistä toiminnoista.
Kun espoolaiset päättäjätkin uskaltaisivat tehdä rohkeita päätöksiä kevään aikana raideliikenteen (toivottavasti metron) jatkamisesta Helsingistä Espooseen - pääsisivät hekin sitten aikanaan helposti metrolla suoraan ostoksille. Tämä on vain yksi osa Helsingin seudun kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Seuraavaksi on tehtävä rohkeita linjauksia raideliikenteen laajentamisesta myös muualle Uudellemaalle. Tällainen kehitys on omalta osaltaan tekemässä Helsingistä ja sen ympäristöstä koko Itämeren-alueen johtajaa.
Omassa elämässäni pyrin ainakin toteuttamaan luovuutta ja avarakatseisuutta ja suunnistinkin seminaarin jälkeen saunomaan puoluetoimistolle ja tämän jälkeen baariin. Pitkästä aikaa tuli jatkettua iltaa vähän liiankin kauan - onneksi seura mahdollisti mielenkiintoiset keskustelut ja hyvän meiningin. Sunnuntai menikin lievässä väsymyksen tilassa. Päivään mahtui kesäksi suunnitellun seminaarin suunnittelukokous sekä vierailu Tennispalatsin India Express -näyttelyssä, jossa pääsi tutustumaan Intian, tuohon Aasian nousevan talouden värikkääseen maahan ja sen taiteeseen. Ilman ystävääni Viljamia, en olisi varmaan mennyt katsomaan näyttelyä, joka osoittautui kokonaisuudessaan äärimmäiseen aisteja stimuloivaksi kokemukseksi. Ostimmepa näyttelystä jopa lahjan yhteiselle ystävällemme, jonka pääsin luovuttamaan vielä samana iltana.
Uusi viikko tuo taas paljon kiireitä, mutta myös mielenkiintoisia haasteitakin. Nyt menen nukkumaan.
Kuva: Hanuman-jumala. Tekijä tuntematon. Kuvaaja: Yehia Eweis
4 kommenttia:
Jopa minä, joka periaatteessa vihaan kauppoja ja varsinkin kauppakeskuksia, ihastuin Kamppiin. Ehkä siksi, että siitä saa nyt nopeasti kaiken tarvittavan Espoon bussia odotellessa eikä tarvitse ikään kuin varta vasten mennä kauppaan. Ja sitä Espoon metroa lupaan yrittää vauhdittaa!
Ihana kylpytavarakauppa löytyi myös Kampista. Sieltä saa kylpypommeja! Vähänkös nyt olen iloinen, että omistan kylpyammeen.
Hyvä kirjoitus Jani. Kaupunkipoliittista keskustelua tulee nyt pitää yllä Helsingissä(kin). Olemme suurten haasteiden edessä, joihin vaikuttaminen vaatii asioihin systemaattista tutustumista ja rohkeutta. Toivottavasti sinä olet jatkossakin yksi ennakkoluulottomien avautusten esittäjä!
avausten.. Ei pitäisi kirjoittaa yömyöhällä näitä kommentteja.
Lähetä kommentti