Radiokanava

Valituskirjoituksen vuoro taas välillä. On se kumma ettei Helsingin kokoisessa kaupungissa ole varaa ylläpitää kunnollista radiokanavaa, josta vois AINA kuulla hyvää tanssimusiikkia, ts. housea, elektroa tai vastaavaa...aina välillä on voinut kuunnella radioaalloilta myös KLF:ää tai Bassoradiota, mutta nyt kumpikin radio on taas suljettu. Miten kiva onkaan olla salilla ja kuunnella hyvää musiikkia, jonka tahdissa on hyvä juosta ja tehdä hauista. No onhan meillä toki Kissi, Radio Helsinki ja Energy, joskus YleX:kin, mutta kun sieltä tulee niin usein sellaista keskipaksua listapaskaa ja kanavapujottelu lenkillä ei ole kivaa..

Hei! Helsinkiin äkkiä radiokanava, jonka tahdissa voi hytkyä juoksumatolla - antakaa sille bassoradiollekin FM-toimilupa! Aurinkoista päivää kaikille.

Päivityksiä luvassa

Saunomista ja politiikkaa

Pitkästä aikaa minulla tuntuu olevan aikaa kirjoittaa tänne ilman, että tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa ajan valumisesta hukkaan. Viikonloppu sujui Työväen Akatemiassa Kauniaisissa nuorille demareille suunnatussa Tulevaisuus Akatemiassa IV:ssa, jossa olimme keskustelemassa tällä kertaa aiheesta arvot ja politiikka. Moni toveri on ansiokkaasti kuvannut viikonlopun antia, joten en itse ala sitä toistaa. Käykää tsekkaamassa ainakin Lindan tai Arton blogit...sunnuntai-iltana olo olikin äärimmäisen väsynyt ja nuutunut. Pari viikonloppua putkeen erilaisia koulutustilaisuuksia ja viikolla koulussa opintojaksojen raporttien loppuunkirjoittamista sekä esityksiä - senhän arvaa. Seurassa ei onneksi ole ollut valittamista.

Tällä viikolla olisi tarkoitus lukea ensi viikon tentteihin. Tuleva viikonloppu tarjoaa myös monipuolisia vaihtoehtoja ohjelman suhteen. Tarjolla olisi niin suomenruotsalaisten Regnbågshelgen kuin Sosiaalifoorumikin. En ole vielä päättänyt mihin menen - todennäköisesti sahaan kahden tapahtuman tarjonnan välillä. Sunnuntain pidän kyllä sitten vapaata. Ilo on ollut myös suuri, koska veljeni Juha sai ylioppilaskirjoitukset päätökseen. Hieno homma veli! Toivotaan vielä, että tuloksetkin ovat hyviä.

Eilen olin Kirjan juhlasalissa, jossa järjestettiin Tarjan kiitosbileet Hakiksen kampanjatoimiston väelle. Paikalle oli saapunut ainakin 130 ihmistä. Ohjelma oli mitä mainioin, mm. Heinäsirkka esiintyi juhlassa upean äänensä kanssa. Juhlassa tapasi suuren määrän ihmisiä, joiden kanssa oli tehnyt töitä monta kuukautta putkeen. Tulipa paikalle myös Tarja, joka myös jammasi omiensa parissa ennen lähtöään.

Ihmissuhdedraamaa dvd:ltä

Katsoin juuri ystäväni Viljamin kanssa aivan mahtavan leffan, Latter Days. Elokuva kertoi nuoresta mormonipojasta, Aaronista, joka lähetetään Los Angelesiin tekemään lähetystyötä. Uudessa ympäristössä hän sitten törmään uudenlaiseen elämäntyyliin. Pikkuhiljaa hän myöntää itselleen mikä hän todella on ja rakastuu naapurin homokundiin, Christianiin. Totuuden tullessa ilmi, mormonipoika lähetetään kuitenkin takaisin kotiin häpeässä. Naapurin enkelipoika ei saa kuitenkaan mormonia mielestä ja lopulta pojat tapaavat vielä kerran...loppu on aivan ihana. Leffan nähtyään tuli taas äärimmäisen haikea olo siitä, ettei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa elämäänsä. Sitä varten kai nuo independent-leffat ovat; niiden kautta saa heittäytyä rohkeasti haikeuden vietäväksi ja unelmoimaan siitä oikeasta.

Sitä ennen alkuilta sujui oikein työteliäissä tunnelmissa. Olin vapaaehtoisena Aids-tukikeskuksessa Miesten kesken turvallisesti-projektin tiimoilta pakkaamassa satoja kortsuja ja liukkareita pakkauksiin, joita jaetaan osana sukupuolitauteja ehkäisevää työtä homomiehille baareissa ja erilaisissa tapahtumissa. Jos kyseisellä valistustyöllä voidaan muistuttaa miehiä (myös heteroita ja naisiakin) turvaseksin tärkeydestä ja kondomeista varsinkin satunnaisissa seksisuhteissa, ja näin estää yksikin hiv- tai muu tartunta, olemme onnistuneet työssämme. Yhteiskunnan ja päättäjien tulisi ymmärtää miten paljon jo yhden tartuntatapauksen estäminen säästää yhteisiä varoja - saati sitten yksilölle ja hänen läheisilleen koituvaa henkistä tuskaa. Kevään aikana olenkin mukana useammassa tempauksessa ja tapahtumassa jakamassa tietoa ja turvaseksipakkauksia, mm. vapun Loveboat-risteilyllä. Edelliskertojen Munaristeily on vaihtanut paikkaa pääsiäisestä vapuksi - tietääköhän ajanvaihdos muutosta myös juhlijoiden juomatavoissa..?!

ps. Kiitos lukuisista kommenteista liittyen armeija ja homot -artikkeliin. Tarkoituksena sillä olikin toimia keskustelun aloittajana aiheesta, josta ei ole vielä kauheasti keskusteltu. Laitakaa toki vielä kommenttia aiheesta, otan mielellään palautetta vastaan.
ps2. Miten saada ystävä vakuuttuneeksi siitä, että Helsinki on oikeasti vierailunarvoinen kaupunki? Viime aikoina olen yrittänyt saada ystävääni Tanjaa vierailulle tänne siinä kuitenkaan onnistumatta....nyt Tiina ja Sanna - hieman apua suostutteluun kaivataan! ;o)

Kuva leffasta Latter Days

Artikkeli Varusmies-lehdessä 2006/2

Artikkeli julkaistu Varusmies-lehdessä 2006/2, joka on Varusmiesliiton julkaisu

Milloin avautuvat puolustusvoimien kaapinovet kunnolla?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puolustusvoimissa ei ole kirjoitettu paljoa. Näihin vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä tarkoitetaan homo-, lesbo-, bi- tai transihmisiä (HLBT). Eri tutkimusten mukaan HLBT-vähemmistöjä arvioidaan olevan väestöstä 5-10 %. Aiheesta HLBT-henkilöt ja puolustusvoimat ei ole löydettävissä paljon tutkittuatietoa.

Aihe onkin ollut vuosikymmeniä tabu, josta yksinkertaisesti ei ole paljon puhuttu. HLBT-henkilöitä on kuitenkin aina ollut myös puolustusvoimissa. Heidän roolinsa on tosin usein rajoittunut olemaan näkymätön vähemmistö enemmistön sisällä. Vielä useammin he ovat joutuneet sietämään avointa syrjintää loukkaavien sanojen ja tekojen osalta.

Yhteiskunta on muuttunut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Myös puolustusvoimat on joutunut olemaan mukana tässä muutoksessa. Puolustusvoimien palvelukseen ovat astuneet ensimmäiset naiset viime vuosikymmenen aikana sekä maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joiden määrä on ollut kasvanut reippaasti viime vuosina. Tämä on osaltaan luonut paineita hierarkkisena ja homogeenisenä pidettyyn yhteisöön. Paikka, jossa yhdenmukaisuutta ja kuria pidetään tärkeinä ominaisuuksina, ei enemmistöstä poikkeamista ole katsottu hyvällä.

Sietävätkö nykyiset asevelvollisuusjärjestelmän rakenteet paremmin vähemmistöjä paremmin kuin aikaisemmin? Ovatko asenteet HLBT-vähemmistöjä kohtaan lieventyneet? Artikkelia varten on haastateltu vähemmistökysymysten kanssa tekemisissä olevia henkilöitä sekä tiedusteltu mikä on pääesikunnan asevelvollisuusosaston sosiaalisektorin mielipide asiaan.

Vakavaa syrjintää ei ainakaan myönnetä olevan

Nykyisellään puolustusvoimissa ei ole tullut ilmi vakavampia tapauksia, jossa alokkaita olisi syrjitty erityisesti HLBT-taustansa vuoksi. Pääesikunnan asevelvollisuusosaston sosiaalisektorilta kuitenkin myönnetään, että suurimmat ongelmat HLBT-vähemmistöön liittyvät erityisesti loukkaavaan kielenkäyttöön. Alokkaiden nimittely ja alistava kielenkäyttö lienee niin arkipäiväistä, että sitä ei aina ymmärretä pitää edes ongelmana. Vähättelevään sävyyn puhuttelu loukkaa kuitenkin vähemmistöön kuuluvia. Ongelmat lienevätkin syvemmällä kuin puheiden tasolla. Yhdenmukaisuuteen pyrkivät rakenteet aiheuttavat helposti syrjiviä toimintamalleja, joiden kohteena on helposti erilainen tai vähemmistöön kuuluva henkilö.

Yhteiskunnan muutos on tuonut esille yhä enemmän vähemmistöjen ja kulttuurien moninaisuutta. Kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ja asioista keskustellaan entistä enemmän julkisuudessa, ei se voi olla vaikuttamatta myös puolustusvoimien sisällä vallitsevaan tilanteeseen. Puolustusvoimissa valmistellaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevaa ohjeistusta sekä koulutuksen järjestämistä aiheesta. Tämä lakiin perustuvan suunnitelman yhtenä tarkoituksena on taata paremmin mm. vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden asema puolustusvoimissa. Sen tarkoituksena on luoda selkeitä käytänteitä sille miten tasa-arvoinen kohtelu toteutuisi ja antaa samalla kantahenkikuntaan kuuluville entistä selkeämpiä ohjeita siitä miten tasa-arvon tavoitteisiin päästäisiin.

Ruotsissa puolustusvoimien homoilla oma järjestö

Erilaisten lakien ja säännösten selvempi esiin nostaminen on vain yksi tapaedistää HLBT-vähemmistöjen oikeuksien toteutumista puolustusvoimissa. Ruotsissa, kuten niin usein muulloinkin, ollaan tässäkin asiassa askeleen edellä. Maassa toimii puolustusvoimissa toimiville seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille kuuluville henkilöille perustettu oma järjestö, Homo-, bi-, och transpersoner I Försvaret - HoF. Järjestön tavoitteena on toimia tukiverkostona kaikille HLBT-henkilöille tai muuten aiheesta kiinnostuneille, jotka toimivat armeijan piirissä. Järjestön tavoitteena on nostaa esiin aihepiiriin liittyviä kysymyksiä ruotsalaisessa armeijassa. Vasta kyseinen järjestö on pystynyt laajemmin tuomaan esille ongelmia, joita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kohtaavat puolustusvoimissa. Milloinkahan Suomessa ollaan valmiita perustamaan vastaavanlainen yhdistys, joka aktiivisesti voisi nostaa esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin liittyviä kysymyksiä? Vastaava järjestö voisi olla aidosti edistämässä puolustusvoimissa toimivien HLBT-henkilöiden asemaa ja oikeuksien toteutumista.

Aito halu muutokseen tuo tuloksia

Vain keskustelu aiheesta ja näiden ongelmien esiintuominen voi viedä asiaa eteenpäin. Puolustusvoimia tulisi entistä voimakkaammin vaatia osallistumaan aktiivisemmin keskusteluun, joka koskee tasa-arvon toteutumista sen rakenteissa. Myös aiemmin vaiettuihin kysymyksiin tulisi pystyä vastaamaan ja löytää ratkaisuja miten syrjintään kannustavat tekijät voitaisiin poistaa. Tämä onnistuu vain henkilökunnan koulutuksella, avoimuuden lisäämisellä ja aidolla asennemuutoksella puolustusvoimien joka tasolla.

Jos koet, että sinua syrjitään tai joudut uhkaaviin tilanteisiin seksuaalisen- tai sukupuolisen suuntautumisen vuoksi, ota yhteyttä esimieheesi ja vaadi asian korjaamista. Kenenkään ei tarvitse kokea joutuvansa syrjityksi oman itsensä vuoksi - jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun.

Jani Ryhänen

Jani Ryhänen, 25-vuotias opiskelija Helsingistä. Ryhänen toimii erityisesti tasa-arvo-kysymysten parissa ja on jäsenenä mm. Seksuaalinen tasavertaisuus - SETA ry:n politiikkavaliokunnassa sekä Nuorisoyhteistyö ALLIANSSI:n Kaikki erilaisia,kaikki samanarvoisia -kampanjan kampanjatyöryhmässä.

voihan elämä.

Viime viikonlopun Allianssi-risteilyn jälkeen meno jatkui viikonloppuna SONK:in seminaarilla ja liittohallituksen kokouksella, jossa olin myös läsnä. Koko alkuviikko on taas ollut täynnä erilaisia kouluhommia sekä kokouksia Olotila on ollut hieman vetämätön ja maassa, mutta onneksi olen jaksanut sentään käydä ahkerasti salilla. Vielä kun jaksaa pari päivää koulua ja viikonlopun Tulevaisuus Akatemian, niin sitten helpottaa...lisään uusimman kirjoittamani artikkelin tänne pikapikaa.

Viikon vinkki: jos vain voitte pitää itsenne kiireisenä yhdistys-, työ- tai kouluhommilla, niin tehkää se. Oikean elämän kohtaaminen voi olla joskus aikas rankkaa...

Laiva on lastattu aktiiveilla...

Jo toinen päivä salia putkeen - säännöllinen urheilu alkaa olla jo taas tapa!

Pidemmän aikaa olen odottanut tämän viikon torstaita, jolloin alkaa perinteinen Allianssi-risteily. Tällä kertaa aiheena on "nuorisotyö toisin silmin". Tapahtuma kokoaa laivan täyteen valtakunnallisia nuoriso- sekä poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen edustajia keskustelemaan siitä, mihin suomalainen nuorisotyö on menossa. Seminaari alkaa jo aamulla Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa, jonne tilaisuuden tulee avaamaan Presidentti Halonen.

Illan ohjelma laivalla onkin täynnä erilaisia alustuksia sekä esitelmiä projekteista ja toiminnasta, joita eri järjestöt Suomessa tekevät. En ole vielä päättänyt mihin ohjelmaan laivalla osallistun - niin moni vaikuttaa mielenkiintoiselta. Esimerkkinä mainittakoon Allianssin kansainvälisten yhteistyökumppaneiden esittelyä keskittyen Viroon, Venäjään ja Valko-Venäjään ja näiden maiden nuorisotyöhön. Huomioarvoa lisää se, että parin viimeisen valtion tiukka suhtautuminen kansalaisjärjestöihin sekä niiden toiminnan rajoittaminen on aito ongelma kyseisissä maissa. Tässä siis oiva mahdollisuus saada ensikäden tietoa Venäjien tilanteista. Luvassa olisi myös paneeli: YK ja nuorisopolitiikka globalisaatiovoittajien Suomilandiassa. Paneelissa on mukana mm. iki-ihana toveri Turusta, Antton R, joka toimin YK: nuorisodelegaattina vuonna 2005. Toinen varmasti mielenkiintoinen panelisti on puolestaan tämän vuoden nuorisodelegaatti Lotta Backlund, jonka stand-up taitoja olen täällä jo aikaisemmin kehunut.

Toki risteilyllä on myös yhteiskunnallisesti syvempikin tarkoitus - tuttujen näkeminen ja rellestäminen. Toisin sanoen nörttien Goom! Ah, kuinka viikon mittaan korviini on kantautunut huhuja siitä, kuka tänä vuonna lähtee mukaan. Siis aivan kaikki! Ja jos et ole siis vielä lähdössä mukaan, liity nyt heti aamulla lähimpään marttikerhoon ja vaadi puheenjohtajalta saada päästä mukaan. Huomenna olen antanut itselleni vapauden pitää hieman vapaata...siitä ehkä myöhemmin saa lukea raporttia täällä :)

Vielä ennen nukkumaanmenoa: on niin hyvä mieli, kun sain siivottua (ja luututtua lattian!) huoneeni ennen viikonloppua. Tätä ei tapahdu kauhean useasti! Perjantaina luonani järjestetään HESAKO:n (Helsingin seudun sos.dem. amk-opiskelijat) kokous ja myöhemmin asuntoni toimii majapaikkana turkulaiselle toverille. SONK järjestää lauantaina ilmasto- ja energiapoliittisen seminaarin Vanhalla. Ja sunnuntaina olen kertomassa Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia -kampanjan etenemisestä SONK:in liittohallitukselle...mielenkiintoinen viikonloppuputki siis luvassa!
Kuva: Allianssi vene

23:01...

...oli kello vihdoin, kun suljin oven takanani ja heitin kengät jalastani. Tämä päivä osoittautui yllättävän kiireiseksi, mutta kovin antoisaksi. Aamulla pidimme koulussa alustuksen parini kanssa kuluttajajaksi oppimisesta ja siihen liittyvistä prosesseista. Alustus oli yksi Kuluttajan kuva -opintojakson tehtävistä, jossa oli tarkoitus kuvata ja ymmärtää kuluttajan käyttäytymistä ja toimintaa sekä muodostaa kokonaiskuva kuluttajasta osana yhteiskuntaa. Tunnilla käytiin mielenkiintoista keskustelua myös sukupuoliroolien vaikutuksesta ihmisten kulutustottumuksiin. Alustustuntien jälkeen jatkoin vielä kirjoittamista johtajan hyvistä ominaisuuksista business co-operationin opintojaksoon.

Iltapäivällä suunnistin ravintola Sipuliin, johon olin saanut kutsun saapua juhlistamaan paikan 20-vuotissynttäreitä ruoan, juoman sekä musiikin kera. Seuralaiseksi olin ottanut Viljamin, joka myös tuntui viihtyvän tilaisuudessa.. Erityisen paljon nautimme herkullisesta suklaakakusta, joka tarjoiltiin tuoreiden marjojen kera. Tästä jatkoin matkaani lyhyen tapaamisen kautta kuntosalille, jossa rehkin kuntopyörällä ja luin päivän lehden. Salilta hyppäsin paikallisjunaan ja menin Haagaan, jossa kokoontui Haagan työväenyhdistyksen johtokunta. Paikalla olivat melkein kaikki johtokunnan jäsenet. Tiukan asialistan vastapainoksi pääsimme syventymään myös hieman kevyempiin asioihin. Päätimme järjestää yhdistyksen jäsenille kulttuuripainotteisen kevätretken ja mennä kuuntelemaan mezzosopraano Monica Groopia ja Cantones Minores kuoroa toukokuussa Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin. Silloin luvassa on Gustav Mahlerin Sinfonia nro 3.

Kokous loppui sopivasti ennen yhdeksää. Yhdistyksen puheenjohtaja Rauli heitti minut keskustaan, jossa kävin noukkimassa Oraksen töistä. Olin luvannut etsiä kivan ravintolan, mutta taas kerran päädyimme vaeltamaan pitkin katuja ennen kuin sopiva nepalilainen paikka löytyi. Kiva päätös hektiselle päivälle. Puhuimme, kas kummaa, poliitiikasta, mutta hehkutin myös miten hyvä draivi minulla tuntuu nyt olevan käynnissä. Varmaan liikaväsymystä. Pakko myöntää, toisin kuin väitin aluksi, ei ruoka ravintolassa ollutkaan tällä kertaa mitään erikoista - suussani maistuvat edelleen pinaatti ja savulle maistuvat valkosipulilla maistetut kikherneet. Lupaan etsiä paremman paikan ensi kerralla ;o)

Kun sitten ehdin kotiini, olikin kello jo 23. Onneksi aika on mennyt nopeasti, sillä odotan innolla loppuviikkoa, jolloin luvasssa vaikka mitä mielenkiintoista - niistä lisää myöhemmin! Suoritin koneelleni tänään myös virustorjunnan - tänne kirjoittaminen on takunnut sen vuoksi hieman. Silmäni tuntuvat äärimmäisen raskailta nyt, on siis aika mennä nukkumaan.

Saturday night boredom

Tylsä lauantai-ilta. Ei varmaan tarvitsisi olla, olihan minulla kutsu ystäväni poikaystävän, Tonin, "poikien juhliin". Luvassa olisi ollut "AbFab" -juhlat laadukkaassa miesseurassa Lauttasaaressa. Olisi niin tehnyt mieli mennäkin sinne, mutta väsymys sai niskaotteen ja päädyin lajittelemaan noin kuukauden lattiallani kasassa olleita mustia sukkia pareiksi, pesämään pyykkiä ja lukemaan puolueen tasa-arvopapereita. Ahdistelin ihmisiä sitten lähettelemällä viestejä vain kertookseni siitä, mitä tylsää minulla on ja miten inhottavaa sukkien lajittelu on. Jos muuten jonkun fettareihin kuuluvat mustat sukat, tervetuloa minulle töihin... ;)

Aamun alustus Demarinuorten tapahtumassa hedelmöityishoidoista ja muista ajankohtaisista hlbt-kysymyksistä meni ihan hyvin. Mukana oli myös toveri Anssi, joka on demarinuorten hlbt-valiokunnan puheenjohtaja, ja joka täydensi alustustani. Olin positiivisesti yllättynyt, kun hedelmöityshoidoista pidettyä alustusta olikin kuulemassa suurempi joukko nuoria, kuin samaan aikaan toisaalla ollutta työryhmää. Saimme aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelutilaisuuden erilaisten vähemmistöjen asemasta ja oikeuksista Suomessa. Loppuun saimme mahdutettua myös mainoksen Pinkki Ruususta - toivottavasti pian perustettavasta sosialidemokraattisesta hlbt -yhdistyksestä. Sen tarkoituksena olisi luoda virallinen foorumi kaikille demarihenkisille henkilöille, jotka haluavat olla edistämässä seksuaali-. ja sukupuolivähemmistöjen asemaa ja oikeuksien toteutumista. Kaikki kiinnostuneet voivat muuten ilmoittautua jo nyt minulle.

Ketä muuten ärsyttää tuo aina vaan jatkuva pakkanen? No ainakin minua. Jos kevät ei pian tule, muutan jonnekin. Vaikka Portugaliin. Siellä voisi vain laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä juoksemaan... Suunniteltu kuntoilu ei ole lähtenyt liikkeellä niin hyvin kuin olin ajatellut. Mistänhän saisin sen ylimääräisen energiapläjäyksen, joka auttaisi jaksamaan.

Katson muuten samalla MTV:a ja kuulen kuinka Paris Hiltonin kihlajaisjuhlissa Beverly Hillsin Hilton -hotellin pääkokki teki Hot Doggeja juhliin ja kuinka sieltä tarjoiltiin juomaksi shampanjaa...so classy! Odottakaas vaan niitä minun valmistujaisjuhlia. Mietin aamulla suihkussa mehubaari-ideaa. Juhlissa olisi siis tarjoilla kymmenen erilaista mehulaatua, joista voisi miksailla drinksuja. Ruokana olisi jotain terveellistä... ei, kyllä huomenna alkaa uusi elämä, on pakko! Sitä ennen pitää vielä ratkaista lähdenkö tänään ulos, ja jos lähden, mitä laitan päälle...jos vielä tänään.

Ps. Onnea 85-vuotias SYL!!

Kerrankin nopea päätös KELA:sta!!!

Perjantai sujui lehtiä lukiessa ja tapaamisissa. Olin päättänyt jo aiemmin pitää perjantai-illan vapaana. Kun sittten rankka ilta oli ohi, oli kotiinpaluu hyvin mieluisia ja riemukas: kotona odotti iso läjä kirjeitä, joista yksi oli Kansaneläkelaitokselta. KELA:n opintotukikeskus oli tehnyt päätöksen valitukseeni. Kirjeen mukaan "perhesuhteissanne on tehty oikaisu valituksenne perusteella". Toisin sanoen kämppikseni Aino ei ole enää avopuolisoni, vaan voin rauhassa olla sinkku!! Jihuu!

Iltani sujui riehakkaissa merkeissä vassariystäni Mintun sekä helsinkiläisten vihreiden ja kommarinuorten kanssa. Vaihtelua iänikuiseen demariseuraan.. ;o)) Kiersimme monta baaria Kalliossa läpi ja puhuimme punavihreästä politiikasta. Viimeiseksi paikaksi osui Mama sinnikkään painostuksen tuloksena. Mutta älä huoli, kyllä sinne Kuudennelle linjalle vielä ehditään Minttu. Tein oikein perinteiset ja kävin kotimatkalla vielä hakemassa ruoaksi kasvisaterian Hesestä. Tapasin yöbussissa myös demaritoverit Arton ja Anna, jotka olivat menossa Espoosta kotiin. Aamulla pitäisi valmistella vielä alustusta hedelmöityshoidoista Demarinuorten tapahtumaan - ehkä olisi siis aika mennä nukkumaan...

Venäjän vähemmistöt joutuvat yhä ahtaammalle

Venäjältä kuuluu todella huonoja uutisia. Moskovassa järjestettäväksi suunniteltu maan ensimmäistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattua GayPride -kulkuetta on uhattu kieltää. Moskovan pormestari, Yuri Luzhkov, on kevään aikana omissa kannanotoissaan toistuvasti kertonut vastustavansa tapahtumaa ja tekevänsä kaikkensa, ettei toukokuun 27. päiväksi suunniteltua kulkuetta järjestettäisi. Yhtenä perusteena Luzhkov on käyttänyt Venäjän uskonnollisista piireistä kummunneita syrjiviä ja homofobisia mielipiteitä, joissa on mm. uhattu väkivallalla kulkueeseen osallistuvia henkilöitä.

Viimeaikainen kehitys Venäjällä on puhunut omaa kieltään. Venäläisten kansalaisjärjestöjen toimintaa ja oikeuksia on ja ollaan rajoittamassa entisestään pian voimaan astuvalla lailla. Uudessa laissa viranomaiset voivat lakkauttaa järjestöjä ja syyksi riittää pelkkä "sopimattoman toiminnan harjoitus". On täysin naurettavaa ja tuomittavaa, että maassa, joka on pian Euroopan neuvoston puheenjohtaja, voi tapahtua tällaista. Kysymyksessä ei siis ole pelkästään tietyn vähemmistöryhmän oikeuksien polkeminen, vaan taustalla on suurempi halu alistaa tiettyjä kansanosia - itse asiassa koko kansaa.

Lukuisat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muutkin ihmisoikeuksien toteutumiseen keskittyneet kansalaisjärjestöt ovat järjestäneet mielenosoituksia ja kirjoittaneet tuomitsevia kannanottoja aiheesta. Myös Euroopan parlamentissa toimiva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin erikoistunut LGBT-Intergroup on tuominnut Moskovan pormestarin suunnitelmat. Ryhmä on ilmaissut "syvän huolensa" ja puheenjohtajansa Michael Cashmanin (PES-UK) suulla tuominnut selvästi syrjivät homofobiset asenteet.

Intergourp on kannaotossaan todennut myös Venäjän solmimat ihmisoikeussopimukset velvoittavan sitä noudattamaan lakia, hyvää hallintoa ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia, mukaanlukien vähemmistöjen oikeuksia. Mutta missä menee raja ja pinnan kestävyys Venäjän kanssa? Milloin Suomessa ja muuallakin Euroopassa ollaan valmiita tuomitsemaan Venäjän SELVÄT ihmisoikeusrikkomukset?

Tapaus Luzhkov on sitä irvokkaampi mitä enemmän sitä tutkii. GayRussia -kotisivuilla julkaistusta artikkelista voi lukea myös pormestarin muista kytköksistä. Sen mukaan mm. pormestarin vaimo on Venäjän rikkain nainen. Myöskään Luzhkovilta ei täten ole puutetta rahasta. Pormestarin hallinnassa tuntuu olevan myös paikallinen moskovalainen televisiokanava TVC, jonka ohjelman sisältöjä hän pystyy ohjailemaan. Artikkelin mukaan televisioissa on viime aikoina lähettänyt vääristelevää ohjelmaa Moscow Priden järjestäjistä ja näin pyritty muokkaamaan yleisön mielipidettä suunniteltua kulkuetta ja paikallista HLBT -vähemmistöä kohtaan.

Tilanteessa, jossa vastakkain ovat täysin poliittisen hallinnon omistama tiedonvälitys ja vähemmistöä edustava kansalaisjärjestötoiminta, lopputulosta ei liene vaikea arvata. Mitä asian eteen voisi tehdä? Kun on olemassa aito halu olla luomassa maailmasta entistä oikeudenmukaisempaa paikkaa, ei voi kuin surra mitä kuulee. Emme voi vajota kuitenkaan epätoivoon. Uskon, ja TOIVON, että lukuisat poliittiset kuin muutkin kansalaisjärjestöt puuttuvat entistä voimakkaammin selviin epäkohtiin ja omalla toiminnallaan nostavat selviä epäkohtia esille. Yhdessä tekeminen ja epäkohtiin puuttuminen on ainoa tie.

Kuntien palvelut ja rakenteet rohkeasti uusiksi

Viikonloppu sujui mielenkiintoisissa merkeissä. Lauantaina järjestettiin eduskunnassa Pääkaupunkiseudun kuntarajat - hyvinvoinnin esteitä?-seminaari. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Helsingin, Vantaan, Espoon, Uudenmaan sekä FSUD:n demarinuoret. Seminaarissa käsiteltiin sitä, mitä paljon puhuttu kunta- ja palvelurakenneuudistus tarkoittaa ja mitä kaikkea aiheen tiimoilta tulee ottaa huomioon pääkaupunkiseudulla. Alustajina toimivat mm. pääkaupunkiseudun sosialidemokraattiset kansanedustajat, jotka kertoivat näkemyksiään uudistuksesta.

Suurimmat haasteet liittyvät erityisesti siihen miten hyvin esim. terveys- ja koulutuspalvelut ja niiden yhteiskäyttö, nykyiset kuntarajat ylittäen, onnistutaan järjestämään. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen puhui taas maankäyttöön liittyvistä kysymyksistä. Minulle eniten ajatuksia herätti kysymys siitä, miten tulevaisuudessa pääkaupunkiseutu kaavoitetaan, miten eri alueiden välinen kehitys voisi olla mahdollisimman tasa-arvoista sekä miten rohkeasti kunnat voivat tehdä yhteistyötä. Pääkaupunkiseudun kaikkien kuntien tulisi ymmärtää, miten tärkeää on olla rakentamassa hyvintoimivaa ja yhtenäistä metropoliseutua, johon kuuluisi enemmänkin kuin neljä kuntaa. Myös Suomen valtion tulisi entistä vahvemmin painottaa Helsingin seudun kokonaisvaltaisen kehityksen tärkeys - myös kansantaloudellisista syistä. Ohi ovat todellakin ne ajat, jolloin kukin pääkaupunkiseudun kunta pystyi päättämään vain omien rajojen sisällä tapahtuvista asioista. Globalisoitunut maailma vaatii aitoa halua sekä kunnilta, niiden päättäjiltä että valtiovallaltakin tehdä Helsingistä koko pohjolan kehityksen veturi.

Suurimpina käytännön esteinä lienevät raadollisesti kuntalaisten itse valitsemat luottamuspossut. Pessimissisesti ajateltuna olisi epätodennäköistä, että 14 Helsingin seudun kunnan luottamushenkilöt vapaaehtoisesti luovuttaisivat luottamuspaikkansa pois. Jos aidon ja hyödyllisen kehityksen jarruna on ainoastaan joustamattomat henkilöt, olisin valmis vaikka valtion pakkotoimenpiteisiin - kuten Sipoon tiettyjen alueiden "luovuttamisesta" Helsingille ja kaavoittamisesta asuinkäyttöön. Tuntuuko pahalta? No antaa tuntua. Tärkeintä on mielestäni alueen monipuolinen kehitys, josta hyöty tulee loppujen lopuksi kaikkien alueen asukkaiden käyttöön.

Ajatukseni pohjautuvat osittain toveri Artonkin mainitsemaan Richard Floridan teoriaan "luovasta luokasta". Hänen teoriassaanhan maantieteelliset alueet, joissa on paljon vähemmistöjä, suvaitseva ilmapiiri ja luovuus on arvossaan, myös taloudellinen kehitys on suurempaa ja näin ollen kaikki hyötyvät tästä tilanteesta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessahan on mietitty Suomen kuntien määrän radikaalia(kin) vähentämistä ja yhdistämistä, sekä uusien tapojen löytämistä siihen, joilla kuntien palvelut voitaisiin parheiten taata asuikkailleen. Tässä prosessissa on tärkeää uskaltaa katsoa asioita myös uudelta kannalta. Tehdäänkö suunnitelmia ja päätöksiä vain aina seuraavia vaaleja ja vaalikautta ajatellen? Ovatko virkamiehet sittenkin siunaus ja vastapaino iänikuisille pikkupoliitikoille, joille tärkeintä tuntuu olevan vain äänestäjien nuoleskelu ja näin oman valinnan varmistaminen uudelle kaudelle. Ihmisethän ovat lopulta aina aivan yhtä tyhmiä, kuin poliitikko, jolle he äänensä antavat.

Tuntuu hassulta ajatella, mutta olen tavallaan alkanut arvostaa virkamiehiä. Vaikka "virkamiehistö" ei olekaan demokraattisesti valittu osa päätöksentekoa, on heillä mahdollisuus tehdä kauaskantoisempia ehdotuksia ja visioida asioista. Vaikka kansanvaltaisesti valitsemat poliitikot aina valittavat, miten virkamiehet yrittävät ohjaille heidän päätöksiään ja miten kaikki on virkamiesten syytä, voisi heille olla jostain kiitollinenkin. Ainahan valituilla poliitikoilla on valta saada tietää valmistelussa olevan asian tila ja vaikuttaa siihen.

Joka tapauksessa aihe on äärimmäisen mielenkiintoinen ja vaatii meiltä jokaiselta paneutumista siihen. Toivoisinkin, että aiheesta käytäisiin ennakkoluulotonta keskustelua myös nuorten parissa.

Koko viikonlopun ajan olen ollut myös innostunut uudesta kauppakeskus Kampista, jonka valmistumista sai odottaa monta vuotta. Tämänhetkiset kokemukseni tuosta keskustan julmasta jättiläisestä ovat vain positiivisia: sisältäpäin Kamppi näyttää ja kuulosta ultramodernin "tuhkolmalaiselta" - oikein tyylikkäältä. Toivottavasti eri kerroksissa soittaneet dj:t ja muotinäytökset jne. eivät tule rajoittumaan vain avajaisviikonloppuun.

Talon sisältä löytyi suuri määrä kauppoja ja ravintoloita, joita kaupungissa ei ole aiemmin nähty. Sekä tietysti kellarin suuri bussiterminaali. Erityisen mielenkiintoinen oli kolmannen kerroksen Event Center - tila, jota voi käytää niin erilaisiin esityksiin, haastatteluihin kuin ryhmätöihin, kuten tänään. Kauppakeskuksen kävijät pystyivät kokoamaan palapeliä, josta lopulta muodostui Suomen kartta. Vaikka tila tietysti on puhtaan kaupallisella maaperällä, on idea hyvä. Ostoskeskusta tulee voida käyttää myös muuhun kuin ostamiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä toiminnasta on kirjastojen ja muiden julkisten toimintojen sijoittaminen ostosparatiisien yhteyteen. Mielestäni tämä on vain osoitusta dynamiikasta, jossa uskalletaan koetella uusia innovaatioita ja toimintatapoja - äänestäminen on yksi näistä toiminnoista.

Kun espoolaiset päättäjätkin uskaltaisivat tehdä rohkeita päätöksiä kevään aikana raideliikenteen (toivottavasti metron) jatkamisesta Helsingistä Espooseen - pääsisivät hekin sitten aikanaan helposti metrolla suoraan ostoksille. Tämä on vain yksi osa Helsingin seudun kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Seuraavaksi on tehtävä rohkeita linjauksia raideliikenteen laajentamisesta myös muualle Uudellemaalle. Tällainen kehitys on omalta osaltaan tekemässä Helsingistä ja sen ympäristöstä koko Itämeren-alueen johtajaa.

Omassa elämässäni pyrin ainakin toteuttamaan luovuutta ja avarakatseisuutta ja suunnistinkin seminaarin jälkeen saunomaan puoluetoimistolle ja tämän jälkeen baariin. Pitkästä aikaa tuli jatkettua iltaa vähän liiankin kauan - onneksi seura mahdollisti mielenkiintoiset keskustelut ja hyvän meiningin. Sunnuntai menikin lievässä väsymyksen tilassa. Päivään mahtui kesäksi suunnitellun seminaarin suunnittelukokous sekä vierailu Tennispalatsin India Express -näyttelyssä, jossa pääsi tutustumaan Intian, tuohon Aasian nousevan talouden värikkääseen maahan ja sen taiteeseen. Ilman ystävääni Viljamia, en olisi varmaan mennyt katsomaan näyttelyä, joka osoittautui kokonaisuudessaan äärimmäiseen aisteja stimuloivaksi kokemukseksi. Ostimmepa näyttelystä jopa lahjan yhteiselle ystävällemme, jonka pääsin luovuttamaan vielä samana iltana.

Uusi viikko tuo taas paljon kiireitä, mutta myös mielenkiintoisia haasteitakin. Nyt menen nukkumaan.

Kuva: Hanuman-jumala. Tekijä tuntematon. Kuvaaja: Yehia Eweis

Onnea Katruska!

Miten ihanan luottavainen ja iloinen olo valtasi mieleni, kun luin uutisen viimein SDP:n kotisivuilta: rakas toveri ja demariäitini (sisko kävisi ehkä paremmin; ) Valtiot. yo Katri Söder (29) valittiin uudeksi suunnittelusihteeriksi 15.3. alkaen SDP:n suunnittelu- ja kv-osastolle. Aivan mahtavaa. Oli jo aikakin, että puolue saa nuorta verta sisuksiinsa.

Katrin opin tuntemaan siitä hetkestä, kun hän SONK:in puheenjohtajana vei minut syömään Manskun Iguanaan. Siellä hän sitten hitaasti, mutta varmasti, tutustutti minut opiskelijaliiton ja laajemminkin demareiden toimintaan. Siitä hetkestä lähtien Katri on ollu tukemassa minua niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä. Onnea vielä hyvälle toverille!

Toinen iloinen yllätys oli FM Matti Hirvolan (31) valinta puolueen järjestösihteeriksi... tällaisten valintojen jälkeen uskoni puolueeseen vahvistuu, ja työtä on taas antoisampaa tehdä.

Mahtava homma!

Kuva: Katri Söder Allianssi-talon avajaisissa

Suomi on hopeamaa

Suomen urheat hopea-pojat tulivat yöllä kotiinsa. Voi miten hienoa olikaan kuulla ja nähdä, kun nuo silminnähden humalassa olevat jääkiekkoilijat ottivat yleisönsä Kauppatorilla keskellä yötä. Yllätyksenä ainakin minulle tuli se, että kiitosjuhlat pidettiin siitäkin huolimatta, että jääkiekon olympiakulta karkasi Ruotsiin.

Puitteet olivat tällä kertaa ainakin tv:sta katsottuna todella hienot. Lava oli iso, valot kirkkaita ja kiekkoilijat komeita. Juhlassa laulettiin samat laulut, kuin jotka olisi laulettu jos Suomi olisi voittanut kullan. Hämmentävää oli seurata miten isänmaalista ja hienoa on olla suomalainen, siis vaikka hopea saatiinkin. Kaipa se on ihan hienoa. Ja ollaanhan me totuttu saamaa sitä hopeaa. Näissäkin kisoissa urheilijamme saivat kuusi hopeaa ja kolme pronssimitallia. Ruotsi sai seitsämän kultaa ja muut mitallit päälle.

Tällaiset kisat tuovat pintaan aina tuon suuren kansallistunteen, jonka varaan monen itsetunto on rakennettu. Huomionarvoista kuitenkin on, että monet noista suomalaisuuden nostattajista asuu itse ulkomailla. Eikö meillä todellakaan ole mitään muuta, joka yhdistäisi kansaamme. Kekkosta meillä ei enää ole - onneksi sentään Koko kansan Tarja. Miten tärkeää tuo kansallistunteen nostaminen nykyään on? Laajenevassa Euroopassa toki tarvitaan tiettyä itsekkyyttä, kun taistellaan maaseudun tukipenneistä - tai siis senteistä.

Jotenkin sitä vaan ajattelee, että mitä sitä suotta juhlia hopeaa suurella kansanjuhlalla. Ehkä suurin syy siihen oli se, että kun kerran ollaan hieno lava keskustaan rakennettu, ei sitä voi käyttämättäkään jättää. Tyypillisen suomalaista ajattelua. Mitenhän ruotsissa olisi hopeaa juhlittu...

Ruotsalainen toveri totesi ironiseen sävyyn nähdessään suomalaisten poikien harjoitellessa jalkopalloa kentällä; "Tuolla ne pojat harjoittelevat, että voivat voittaa sitten joskus hopeaa olympialaisissa...". Ollaanko me oikeasti noin säälittäviä? Että kun ei saada kaikkea, niin tyydytään vähempään? Oikea, suoraselkäinen suomalainen olisi ollut vaan noistakin hopea-mitalleista hiljaa ja mennyt harjoittelemaan ladon taakse hiljaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi, että sitten seuraavissa kisoissa onnistuttaisiin.

Odotan jo innolla millaiset pirskeet Håkaneilla on tänään Tukholmassa...varmaan tosi hienot. No, eikun sitten vaan harjoittelemaan seuraavia koitoksia varten. Kyllä se meidänkin vuoro vielä koittaa. Ja onnea niistä hopeoista - joka tapauksessa.

ps. Melodifestivalenin karsinnat ovat käynnissä kultamaassa - missäs vaiheessa on meidän valmistelut Euroviisuissa?

Voi kun ärsyttää!

Hei, rakkaat lukijani. Voiko päiväkirjaa enää typerämmin aloittaa?! No, sekin siis ärsyttää. Mutta alunperin ärsytykseni alkoi tänään töissä. Olin siis tänään ensimmäistä kertaa (varmaan kahteen kuukauteen) omassa suosikkihotellisani Kämpissä töissä, jossa olen työskennellyt opiskelun ohella tarjoilijana jo yli 3,5 vuotta. Pressanvaaleista ja koulukiireistä (plus kaikista muista yhdistys jne.) johtuen taukoni venähti noinkin pitkäksi ja palaaminen töihin olikin arvatenkin hieman stressaavaa.

Ei siinä sinänsä mitään; työkavereita oli kiva nähdä ja olipa juhlakerrokseen tullut pari uuttakin tyyppiä töihin. Mutta itse aiheeseen. Tarjoilijan työ on yhtä hiton raskasta duunia. Vuoron alku meni tilaisuuteen valmistautuessa. Viinien avaamista, astioiden misaamista, napkinssien taittamista jne. Kun vieraat sitten viimein saapuivat, oli ilta yhtä juoksua kuusi tuntia putkeen. Neljän ruokalajin hääillallinen pitkine puheineen ei ole ihan mikään easy task. Vieraiden siirryttyä häävalssiin alkoi astioiden ja lasien kerääminen pöydältä. Ja niiden peseminen. Ja kiillotus. Ja laittaminen takaisin hyllyyn. Loppuillasta tanssilattian purkaminen ja pöytien purkaminen - sekä uusien kattaminen aamuksi, olikin enää pientä verrattuna koko illan työmäärään. Mutta, että olinkin unohtanut jo kahdessa kuukaudessa miten rankkaa OIKEA työ on. Siis sellainen oikea työ, jossa saa juosta edestakaisin, hymyillä asiakkaille ja toteuttaa heidän jokainen toiveensa. Työ, jolla tätäkin maata pidetään pystyssä. Tänään ei ollut onneksi kuin reilun yhdeksän tunnin rupeama - mutta sitäkin hektisempi.

Mutta siihen itse ärsytykseen. Viimeisten tuntien aikana aloin miettiä hedelmöityshoitolakia ja sen käsittelyä eduskunnassa. Kuinka tasokasta keskustelua siinäkin laitoksessa osataan käydä. Ja miten asian tiimoilta käydyn lähetekeskustelun aikana parhaat ja varmimmin konservatiiviset ja ennakkoluuloisimmat näkemykset tulivat - kuinkas ollakaan - vanhempien demarimiesten suusta. VOI ELÄMÄ! Siis kyllähän mielipiteitä voi olla, mutta että jos ne ovat typeriä, perustuvat tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin. Onneksi salissa pidettiin lakiesitystä tukevia puheenvuorojakin. Ja kas kummaa, monet vasemmistolaisen naisen ja/tai vihreän suulta kuultuna. Illan positiivisen yllätyksen tarjosi myös vihreän puolueen mies - Kepusta kylläkin. Pertti Salovaara kritisoi puheenvuorossaan keskustelussa esitettyjen argumenttien tasoa tavalla, joka paikan päällä kuultuna kuulosti oikeasti hauskalta.

Toki keskustelu, jota salissa käytiin, ei anna täysin oikeaa kuvaa esityksen tilanteesta. Paikalla täysistunnossa olivat vain asiaa joko täysin vastustavat tai puolustavat. Suurin vääntö asiasta käytäneenkin Lakivaliokunnassa, jossa puntit lienevät tällä hetkellä hyvin tasan.

Tämä oli siis yksi asia, joka nostatti tunteita oikein kunnolla, ja sai töissä laskemaan tunteja ennenkuin pääsin avautumaan teille, hyvät lukijani.

Ärsytystäni lisäsi myös eräs toinen asia. Kuten viime päivinä olemme saaneet lukea, on Helsingin keskustaan aikaansaatu äärettömän hyvä ja hyödyllinen ilmainen langaton internet-yhteys ihmisten käytettäväksi. Mutta että ajatuksen piti toteuttaa ja tehdä yksityinen taho, koska kaupunkimme päättävät elimet tuntuivat hautovan ajatusta liian kauan sisällään. "Virallinen kaupunki" tuntuu olevan sen verran kohmeessa ja hidas taho tekemään päätöksiä, että tämänkin hyvä asia olisi jäänyt toteutumatta ilman yksityistä rohkeutta ja luovuutta. Suuri kiitos siis ex-Nokiajohtaja Kalle Isokalliolle. Ja varsinainen ärsytyksen syyhän tulee siitä, miten hyvä osoitus ja esimerkki tämä on taas ihmisille siitä, että kunnallinen päätöksenteko ei toimi ja että demokraattisen päätöksenteon voi siis unohtaa ja kaikki hyödyllinen syntyy muualla kuin kaupungin rattaissa...

Aarrrgh! U got my point readers?!! Asioita ei siis saisi päästää siihen, että tällaiset asiat päätyvät yksityisten ihmisten vastuulle. Kyllä minä haluan uskoa jatkossakin, että julkiset tahot - kaupunki, valtio tai EU - osaa ja voi tehdä nopeitakin päätöksiä, varsinkin kun niistä koituva hyöty tulee meille kaikille. Lisää joustavuutta, innovatiivisuutta ja uskallusta päätöksentekoon! Jos vanhat ei sitä saa aikaan, niin sitten me nuoret...ennen kuin mekin taannumme taas virastojen syövereihin. Kiitos muuten Hanu kommentistasi omantunnonkysymyksestä. Olen asiasta täysin samaa mieltä -. Heinis ja kumppanit voisivat ärähtää asiasta, kukas asiasta heillä mainitsisi?!

Nyt alkaa tämä ärsymyksen turhautumispuuska mennä pikkuhiljaa ohi. Viikonlopun on vieraanani ollut ystäväni ja toveri Ruotsista, Josef, joka kuuluu Ruotsin hbtl-demareiden eli HBT Socialdemokraterna -hallitukseen. Josefin kanssa on ollut äärimmäisen mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia siitä, millaisia eroja suomalainen ja ruotsalaisen yhteiskunnan välillä on. Ruotsalaisen yhteiskunnan keskustelukulttuurista soisi saavan vaikutteita myös Suomeen.

Lopuksi: ei viikko täysin puihin mennyt - Jari "Ricky M." Sillanpää, tuli vihdoin kaapista ulos. Aivan ihanaa. Gay liberation etenee! Jos Jari luet tämän - iso kiitos ulostulosta, uskon, että moni vielä kaapissa oleva henkilö saa voimaa siitä, että uskalsit tulla ulos. Ja etkös ollutkin sinkku nykyään... ;)))

Hedelmöityshoitoja kaikille!!!

Viikko on mennyt sellaista vauhtia, että heikottaa. Opiskelu on vienyt suuren osan ajasta, vaikka muutamaan kokoukseenkin olen ehtinyt. Jännityksellä odotan millaista keskustelua eduskunnan lähetekeskustelussa käydään tänään hallituksen esitykseksi laeiksi hedelmöityshoidoista sekä isyyslain muuttamisesta. Jokohan tällä kertaa onnistutaan saamaan aikaiseksi laki, jonka avulla luotaisiin kunnolliset pelisäännöt sille, miten hedelmöityshoitoja annetaan, kuka niitä saa antaa ja kelle. Lakiesityksessähän kyseiset hoidot olisivat mahdollisia kaikille naisille sulkematta itseellisiä tai naispareja hoidon piiristä.

Lähestyvät eduskuntavaalit vain voivat aiheuttaa eduskunnassa paineita sille, että kansanedustajat ottavat varman päälle ja alkavat hurskastella sillä kenelle hoitoja tulisi antaa. Vaarana on, että hoitoja ehdotettaisiin annettaviksi vain heteroparisuhteessa oleville pariskunnille. Aiheesta puhui tänään Hufvudstadsbladetissa myös keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Aila Paloniemi. Hänen mielestä kysymyksessä on puhtaasti eettinen asia - omantunnonkysymys, jossa on vain yksi oikea vaihtoehto. Paloniemen mukaan laissa ei saisi olla kyseessä vain vanhempien halu lisääntyä vaan lapsen oikeudesta kahteen (eri sukupuolta olevaan) vanhempaan. Valtio ei saisi tukea isättömyyttä eikä sallia lapsettomuudesta kärsiville pareille lasta. Huh huh, mitä tekstiä. Mitähän Paloniemi sanoo kaikille yksinhuoltajille, jotka ovat kasvattaneet/kasvattavat lapsensa yksin.

Paloniemi edustaa hyvin sitä keskustalaista arvomaailmaa, jonka mukaan ainut oikea elämänmuoto on punainen tupa, emäntä ja muutama mukula jaloissa. Milloinkahan Suomessa tehdään oma Brokeback Mountain Pohjanmaan karjatilallisista tosimiehistä kalastusreissulla...

Kansanedustajat; nyt vähemmän puhetta heteronormatiivisista perusarvoista - tärkeintä on muistaa lapsen oikeus turvalliseen kotiin ja vanhemmuuteen. Silloin ei ole eroa onko kotona yksi tai useampi rakastavaa vanhempaa, riippumatta heidän sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. Pitäisiköhän tehdä tosi-tv-sarja samaa sukupuolta olevista perheistä, jotta suuret kansanjoukot uskoisivat myös homojen ja lesbojen pystyvän olemaan oikeita vanhempia!

Vaikkei lakiesitys annetussa muodossa olekaan "täydellinen", voidaan sitä pitää osittain onnistuneena. Toisaalta, tulisiko siihen sisällyttää esim. miesparien oikeuden käyttää sijaissynnyttäjää heidän halutessaan lasta, on toinen kysymys. Yritän ehtiä itse eduskunnan lehtereille seuraamaan keskustelua ja aistimaan henkeä, mihin suuntaan lakiesitys päätyy. Huomenna tapaan toveri Arto J. Virtasta, jolla arvatenkin on tähänkin asiaan mielipide. Odotan mielenkiinnolla keskustelua aiheesta Artsin kanssa - nähdään siis lounaalla!

Viikon fanikuva (lue artikkeli "Makea vaalivoitto - 1.2.2006")

Vierailu toimistolla
Presidentti Tarja Halonen
ja Jani Ryhänen

Vanhaa pois, uutta tilalle

Olin varannut tämän iltapäivän asuntoni siivoukselle. Kauniin "pyynnön" siivouksesta esitti kämppikseni, jonka mielestä olisi minunkin aika tehdä välillä kotitöitä. Viimeisten kuukausien aikana kodinhoito on kieltämättä jäänyt hieman vähemmälle. Aino oli jo ehtinyt imuroimaan ja luuttuamaan lattiat, kun tulin koulusta kotiin, itselleni jäi mattojen tomutus sekä vessan kuuraaminen. Suurimman osan ajastani vei kuitenkin papereideni ja tavaroitteni järjestely maakuuhuoneessani.

Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen kävin läpi kotiin tulleita papereita, maksettuja laskuja ja erilaisia kirjoja ja raportteja, joita luokseni on kertynyt suuri määrä. Päätin olla tällä kertaa tiukka ja lopputuloksena sain kolme muovikassillista pois heitettävää materiaalia. Silti huoneeni pursuaa vielä papereita, joille ei tunnu löytyvän kansiota. Tarkoituksena on suunnata shoppailemaan ja ostaa lähiaikoina ainakin uusi kirjahylly. Shoppailun makuun pääsin jo eilen käydessäni katselemassa vaatteita UFF:lla. Tein siellä todellisen löydön - mielettömän siisti kauluspaita, vain kuusi euroa. Kerrankin minua onnisti.

Puhuessani eilen pikkuveljeni kanssa tajusin kuinka nopeasti aika on oikeasti kulunut. Juhalla oli eilen ruotsin kuullunymmärtämisen kokeet. Siitä on jo seitsämän vuotta, kun itse olin samassa tilanteessa. Miten paljon onkaan tapahtunut kirjoitusten jälkeen. Sain suuren määrän ystävänpäiväviestejä ystäviltäni, myös monilta sellaisilta joista en ollut kuullut aikoihin. Vaikka pitäisinkin ystävänpäivää markkinavoimien hömppänä, tosiystävät ne vaan säilyy (kuulostan ihan kuin Outin bulshitgeneraattori parhaina päivinä.. ;) ).

Onnistuin näkemään eilen myös vilauksen Conanistakin. Tai ainakin fanilaumat hänen ympärillään. Vihreä ystäväni, jonka kanssa olin liikkeellä, sanoi nähneensä punaisen pään ihmisjoukon keskellä. Itse en asiasta ole yhtään niin varma. No, Tarja ja Conan ainakin kohtasivat toisensa kasvotusten. Odotan innolla millainen paketti Suomen matkasta lopulta jenkkien televisiossa näkyy. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että mitä tahansa matskussa näkyykin, on maamme saanut hyvin näkyvyyttä. Onko lopputulos negatiivinen vai ei, on jo toinen juttu.

Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa Kuopioon Demarinuorten Punainen Myrsky -koulutustapahtumaan. Luvassa on mielenkiintoinen ohjelma, osallistujia on luvassa ennätysmäärä ja toveriseura taas taattua. Odotan myös pitkää junamatkaa, jonka aikana voi hyvällä omallatunnolla syventyä kirjalliseen tuotantoon, johon muuten ei olisi mahdollisuutta. Pitääköhän vakaa aikomukseni mennä aamulla salille juoksemaan - sen näkee aamulla.

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia

Pari viikkoa koulua takana. Paluu sujui yllättävän hyvin, vaikka pieni pelko elikin sisälläni. Mielenkiintoisinta oli aloittaa laskentatoimen opintojakso alusta taas jälleen kerran. Aikaisempina kertoina jokin muu, samanaikainen meno oli estänyt minua suorittamasta opintojaksoa loppuun. Tällä kertaa olen päättänyt suorittaa sen kuitenkin loppuun. Kun opintojakson muut opiskelijat ovat aloittaneet opiskelunsa vuonna 2004 tai -05 olen siellä ainoana 2001 aloittaneena. Turhauttavaa, I would say. Olenkin sanonut muille kurssilaisille kuinka tärkeää on suorittaa asiat kerralla loppuun - asioiden jättäminen puolitiehen harvoin tuo mitään etua.

Viime päivät ovat olleet myös täynnä erilaisi kokouksia koulutuksia. Olenkin sahannut kaupunkia edestakaisin erittäen tajuta, missä milloinkin olen. Tämän iltapäivän Allianssin "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia" -työryhmän kokousta odotan erityisen paljon. Työryhmän tarkoituksena on koordinoida ja suunnitella tätä suurta Eurooppalaista nuorisokampanjaa. Kampanjan tarkoituksena on edistää moninaisuuden arvostamista ja osallistumista. Toivon pystyväni vaikuttamaan omalla panoksellani siihen, että kampanjassa huomioitaisiin erityisesti erilaiset vähemmistöt, esim. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat henkilöt ja näin edistettäisiin yhteiskunnan moninaisuutta.

Illalla jatkan mielenkiintoisen artikkelin valmistelutyötä ja käyn haastattelemassa ja keskustelemassa aiheesta tuttavani kanssa. Ennen sitä käyn tuttavani kanssa kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konsertin, johon minulla on liput. Tänään on luvassa mm. Franz Berwaldin ja Erkki-Swen Tüürin säveltämää musiikkia. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut harrastaa klassista musiikkia enemmänkin - toimin samalla Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnassa varaedustajana. Onnekseni olen päässyt osallistumaan konserttien lisäksi myös kokouksiin, joissa orkesterin asioista päätetään. Kevään aikataulusta johtuen tämä on vasta ensimmäinen konsertti johon pääsen. Ajattelin mahduttaa konsertin iltaohjelmaani: se piristää kummasti ja saan samalla rentoutua.

Viisi pelottavaa faktaa minusta

Kiitos vaan paljastusvaatimuksistasi Hanu. Toisin kuin hän, en ollut edes muistanut koko asiaa. Siis vaatimusta kertoa viidestä omistuisuudesta, joita omistaa tai harrastaa. Useimmille kaikki tapani lienevät sen verran spookeja, että koko blogini voisi laittaa tähän gategoriaan. No, päätin valita esittelyyn viisi vähiten pahennusta herättävää tapaani...tämän jälkeen haastan seuraavat viisi henkilöä samaan hommaan.

1. Keitän ruokani aina ylikypsäksi. Silloin harvoin, kun ehdin jäämään illaksi kotiin ja laittamaan jotain kasvisafkaa, kokoan paistinpannulle suuren määrän vihanneksia, papuja ja muita aineksia. En niinkään ajattele mikä aika olisi paras kullekin raaka-aineelle, vaan sen, että kaikki terveellisenä pitämäni aineksi paistuisivat tarpeeksi. Tämän lisäksi kumoan vielä purkin raejuustoa kaiken päälle ja annan hautua. Kun sitten viimein otan kannen pois ovat kaikki raaka-aineet pilalla, mutta ah, lopputulos on niin terveellinen. Ihmisten harhaluuloissa elävä luulo siitä, että Hotel Kämpissä työskennellyt ihminen osaisi tehdä ruokaa, on täyttä roskaa.

2. Kanavakoettelu. Katsoessani jossain televisiota, haluan aina olla joka kanavalla, yhtä aikaa, kaikkien kanssa... Pyydän kauniisti saada kaukosäätimen itselleni: VIRHE! Sitten se on menoa. Alan "koetella" toisia kanavia, ilta päätyy yleensä siihen, että pysyn yhdellä kanavalla kaksi sekunttia ja jatkan seuraavalle. Toiset eivät voi olla television äärellä saamatta kauheita angsteja minua ja televisiota kohtaan.

3. Viime hetken kiire. Kuten monilla muillakin, asiat tuppaavat jäävän viime hetkeen. Oli kyseessä sitten tenttiin lukeminen, artikkelin kirjoittaminen tai paidan silitys. Olen pyrkinyt pääsemään tästä tavasta eroon pakottamalla itseni tekemään asiat aina silloin, kun ne eteen tulevat, muuten ne jäävät. Tähänkin haasteeseen pyrin vastaamaan heti - tosin kärsien huonoa omaatuntoa siitä, että myös "aiheellisempiakin" asioita olisi tehtävänä..kuten opiskelu täällä Laureassa.

4. Myöhästely. Liekö myöhästelylle mitään psykologista syytä? Vaikka aina uskoo ja toivoo, että herää ajoissa ja lähtee liikkeelle, mutta melkein päivittäin huomaa olevansa myöhässä. Olen yrittänyt ymmärtää tätä puolta itsestäni ja selittää ajoissa olemisen dilemman olevan vain Pohjoismaisen hyvinvointivaltion aiheuttamaa stressiä. Toisaalta ärsyynnyn myös itse jos joku on myöhässä tavatessaan MINUA!

5. Alastomuus. Täysin luonnollinen olotila, mutta rajoittunut yhteiskuntamme liittää tähänkin olotilaan jotain hävettävää. Käytän nykyään oviketjua ollessani yksin kotona. Muutaman kerran nolo tilanne on ollut lähellä, kun kuulen kämppiksen tulevan (kavereidensa kanssa) ja minulle ei ole ollut mitään muuta päällä kuin luonnon minulle luoma komea vartalo. Ggrrr. Myönnän kyllä olevani hieman vainoharhainen siitä, näkeekö kukaan vastapäisistä taloista sisään ja ottaa valokuvia...toivottavasti (ei) ;)

Tässä muutama fakta minusta. Tylsää...blaah. Ei liene tullut kellekään minua hyvin tuntevalle yllätyksenä. Seuraavaksi kaappinsa ovea saavat aukaista Esa, Arto, Mats, Hanna ja Mirva.

Onnea Aino valmistumisesta!

Kisakunto petti vasta nyt. Neljä kuukautta jaksoi hyvin, sen jälkeen kroppa ei enää kestänyt. Olen nyt kotona flunssan kourissa. Kerrankin voi hyvällä omallatunnolla vain maata, lukea ja levätä. Jouduin perumaan viikonlopuksi suunnitellun Helsingin demarinuorisopiirin hallituksen koulutuksen. Tänään lauantai-iltana olisi kämppikseni Ainon valmistujaiset maisteriksi - joudun varmaan perumaan nekin juhlat. Onnea joka tapauksessa, rakas puolisoni!

Niin, Kansaneläkelaitos oli muistanut meitä taas eilen kirjeellä. Olin hakenut opintorahaa ja asumislisää kevään opintoja varten. Sain toki tuen, mutta KELA oli merkinnyt puolisokseni kämppikseni Ainon. Hah. Sama ongelma kohdattiin jo aikaisemmin keväällä, tosin silloin asia oli toisin päin. En jaksa enää todellakaan ymmärtää, miksi KELA haluaa väkisellä asettaa samassa asunnossa asuvat, eri sukupuolta olevat henkilöt automaattisesti pariskunnaksi. Vaikka olemme toimittaneet kyseiselle taholle useaan otteeseen todisteet siitä, että meillä kummallakin on omat taloudet, oma vuokrasopimus, emme seurustele ja että olen homo, mikään ei tunnu riittävän sinne!!

Ensimmäisen kerran kohtasin tämän puolisokysymyksen jo edellisen kämppiksen Miiran kanssa pari vuotta sitten. Tosin silloin tuloni olivat niin pienet, etteivät ne vaikuttaneet hänen tukiinsa. Näin oli myös viime vuonna Ainon kanssa. Hankalaksi asia tuli vasta tämän vuoden tammikuussa, kun Ainon opintotuen asumislisä todella oli pienempi johtuen tuloistani. No, kämppikseni valmistui - emme lähteneet riitauttaneet asiaa ja viemään sitä Hallinto-oikeuteen.

Nyt on taas minun vuoroni hakea tukea - tilanne jatkuu aivan samanlaisena. On minusta todella loukkaavaa ja syrjivää, että valtion virasto määrittelee puolestani, kuka on puolisoni kysymättä minulta mitään. Siis aivan törkeää.

Aiheesta on oltu lukuisia kertoja yhteydessä niin Kelan opintotuen pääsuunnittelijaan, kansanedustajiin kuin kirjoitettu yleisönosastoillakin. Mikään ei tunnu muuttavan KELA:n opintotukikeskuksen päätöstä. Toki ymmärrän, että valtion etuuksia käytetään usein väärin. KELA:n kokoisella laitoksella tulisi olla kuitenkin selkeät toimintamallit siitä, miten erilaisia tukia hakiessa voi osoittaa tilanteen. Se, että KELA automaattisesti olettaa samassa asunnossa asuvat henkilöt pariskunnaksi - avopariksi, osoittaa miten vanhakantaisia ja heteronormatiivisia rakenteita halutaan pitää yllä. Lisäksi kuukausia jatkuva byrokraattinen sotku maksaa yhteiskunnalle paljon sekä sitoo useiden henkilöiden henkisiä resursseja tyhjänpäiväiseen väittelyyn. Aarg!!

Kysymys on enemmän periaatteellinen kuin taloudellinen. Jos nyt kuolisin, menisikö tieto asiasta Ainolle. Entäs mahdolliset velat? Miksi asumisen luonteen selvitys on onnistunut joillakin, kun meillä se ei ole onnistunut? Pitääkö kämppikseni mennä naimisiin poikakaverinsa kanssa ennenkuin asia saadaan päätökseen? Tilanne ei helpota asemaani myöskään miesmarkkinoilla - kuka nyt naisen kanssa seurustelevaa homomiestä haluaa... ;)

Vaikka pakkanen on laskenut alle -20 C asteeseen aurinko paistaa. Nyt voi rauhassa syventyä viikolla ja aamulla tulleisiin lehtiin. Livet är skönt!

Makea vaalivoitto

Voiko viikko enää paremmin alkaa? Tarja valittiin sunnuntaina presidentiksi ja itsellä alkoi loma - tosin vain päivän mittainen. Oman neljän kuukauden työpanoksen vaikutuksesta lopputulokseen ei ole varmuutta, toivottavasti sillä oli kuitenkin jotain apua kampanjassa. Oli sillä, olen ihan varma ;)

Vaalipäivä alkoi osaltani vasta kymmenen jälkeen. Tuuraajani Laura laittoi viestiä toimistosta tuoda lisää maitoa ja kermaa. Samalla kuulin Tarjan ja Penan olleen Hakaniemen toimistolla jo puoli yhdestätoista lähtien. Tullessani paikalle Tarja kirjoitti vielä viimeisiä nimikirjoituksia ja jutteli kivoja. Hävettää tunnustaa, mutta aloinpa minäkin fanittaa häntä ja otatin kuvan itsestäni hänen vierellään - unelmien täyttymys!

Toimiston väki suunnisti vilkkaan päivän jälkeen kohti työväentaloa jännittyneissä tunnelmissa. Aurinkoinen päivä ja positiivinen palaute tosin sai minut jo luottamaan Tarja voittoon. Työväentalo oli täynnä tuttuja tovereita ja ihmisiä, joihin olin tutustunut vaalikampanjan aikana - tunnelma oli katossa jo kauan ennen ennakkoäänten julkistamista. Kun äänet julkistettiin, paikka räjähti suosionosoituksiin, kuten arvata saattaa. Kun Niinistö jossain vaiheessa oli valmis tunnustamaan häviönsä, suostuin minäkin juhlistamaan tapahtumaan kuplivalla. TarjaRockin promoottori ja kuuden vuoden takaisin unelmaryhmän voimahahmo Haka Kekäläinen tarjosi lasillisen kunnon shampanjaa. Illan aikana tuota kuohujuomaa tuli nautittua useampikin lasi.

Kun päätähti sitten paikalle saapui oli sali täynnä onnellisia ihmisiä. Suomi ymmärsi valita presidentikseen toistamiseen naisen, jonka johdolla maamme jatkossakin kohtaa niin globalisaation kuin työllisyydenkin haasteet. Myös minä pääsin lavalle samaan aikaan Tarjan kanssa. Luovutin Jukka Paasikallion ja Pirkko Lahden kanssa Hakaniemen kampanjatoimistossa kudotun punaisen kaulaliinan, johon jokainen halukas oli päässyt tekemään osuutensa. Kaulaliinan oli ideoinut Marja toimistolta, jonka ajatuksena oli jättää vaalikampanjasta myös pysyvä muisto Presidentiparille. Pitkä muisto siitä ainakin tuli.

Kun juhlallisuudet olivat virallisesti ohi, pääsin minäkin heittämään vastuullisen toimistopäällikön roolin nurkkaan ja aloittaa estottoman juhlimisen. Niinpä niin ;) Ilta jatkui Juttarin kautta Lostariin, josta vielä yhdelle kaakaolle Mamaan... Juhlailta oli mitä mainioin. Kiitos vielä kaikille, joiden kanssa sen pääsin jakamaan. Enemmän vaalivalvojaisten tunnelmasta voi käydä katsomassa Demarinuorten kotisivuilta.

Paluu arkeen tapahtui jo tiistaina, kun palasin kouluun suorittamaan opintojani loppuun. Todellinen tyhjyys ja vaalien jälkeinen masennus minuun iski vasta iltapäivällä. Koulu loppuikin jo suunniteltua aikaisemmin ja iltapäivä tuntui kumman tyhjältä. Toivottavasti olotila on vain väliaikaista ja keksin itselleni ohjelmaa, kunhan kevät tästä kunnolla alkaa. Tänään keskiviikkona palasin myös kuntoilun maailmaan. Ensimmäisen juoksumatolla suoritetun lenkin jälkeen olo oli mitä mainioin, vaikka tunnuinkin reveyttäneeni vasemman takareiden... Toivottavasti vaiva ei ole pitkäaikanen.

Alkuviikon aikana ehdin tavata myös muutamaa ystävääni, jota en ollut aikoihin tavannut. Lupauduinpa myös kirjoittamaan artikkelin valkakunnalliseen lehteen - onneksi dl on vasta kuun loppupuolella, joten ideaa voi vielä hioa rauhassa.