Summer cottage's sauna

Last day of Easter holiday is about to start. Have been able to avoid doing anything for the last three days - today is time to do some serious business as well. Back to Helsinki tomorrow. Some pictures taken when I was visiting my aunts summer cottage. What could be more relaxing than going to sauna on a summer cottage.




















Pictures taken by me

Pääsiäinen mielessä

Tukholman miniloman jälkeen oli aika palata taas muutamaksi päiväksi arkeen ennen pääsiäistä. Alkuviikko olikin oikein haipakkaa. Maanantaina tein opinnäytettä, tiistai-aamuna tapasin Ollin, jonka kanssa keskusteltiin blogin kirjoittamiseen liittyvistä yksityiskohdista sekä alustavasti artikkelista, jonka hän pyysi minua kirjoittamaan. Viikonloppuna tullut pienoinen stressi kaikista tekemättömistä töistä sai minut kuitenkin lupaamaan artikkelin aikaisintaan toukokuun alkupuolella. Jotain olen minäkin oppinut ;) Illalla olinkin sitten juhlimassa presidentinlinnassa Tarjan järjestämissä kiitosjuhlissa. Paikalle oli kutsuttu 800 aktiivista vaalikampanjan työntekijää ympäri Suomea. Tunnelma linnassa oli arvatenkin katossa ja tupa täynnä tuttuja kasvoja kampanjasta ja yhteiskunnan eri alueilta. Illan juonsi Marco B. ja ihmisiä hauskuutti prinsessa Krisse - aivan hulvatonta stand uppia. Ilahduttavaa oli nähdä, että mukana oli myös nuoria. Tarjan pyysi välittämään terveisensä kaikille, jotka olivat mukana kampanjatyössä, mutta jotka eivät olleet paikalla juhlissa.

Omalta osaltani ilta sujui lähinnä Oraksen, Idan ja muiden tovereiden, joiden kanssa oli kiva vaellella salista toiseen ja rupatella tuttujen kanssa. Ilta oli ohi nopeasti ja ennen lähtöä kiitimme vielä illan emäntää hyvistä bileistä ja jubasimme hetken. Tarja muisteli vielä Hakaniemen kampanjatoimiston hyvää henkeä ja lämmintä ilmapiiriä, joka siellä todellakin oli... voi kun tuntui kivalta kuulla. Yhdeksän jälkeen suunnistimme Underbaarin kautta Teatteriin, jonne oli kokoontunut pieni, mutta sitkeä jatkoporukka. Tanssijalkaa kuitenkin vipatti, joten päätimme jatkaa iltaa Lostariin. Alakerrassa menoa oli jo puolenyön jälkeen. Kuten melkein joka yö, kahden aikaan paikka oli melkein täynnä. Tajusin, että ilta oli vaalikampanjan tiimoilta ENSIMMÄINEN tilaisuus, jolloin en kokenut olevani töissä, ja nautin vaan hyvästä fiiliksestä. Ehkä mä sen viimein ansaitsinkin.

Keskiviikkona alkoivat kevään viimeiset koulukurssit. Onneksi tunteja tulee olemaan todella vähän, joten opinnäytetyöhön riittää kunnolla aikaa. Päivällä kävin olemassa SONK:in edustaja Allianssin kevätkokouksessa ja illalla haastattelimme Helsingin demarinuorten uusia työntekijäkandidaatteja. Valituksi uudeksi piiirisihteeriksi tuli jyväskyläläinen Eero Ylinentalo. Onnea uudesta työstä! Illan pidinkin sitten vapaata ja kävin syömässä hyvässä seurassa Viassa.

Ainiin, sain postia myös kaupunginvaltuustolta. Siellä oli hyväksytty valintani Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varajäseneksi. Lautakuntahan tekee mm. kulttuuripoliittisia päätöksiä avustuksista ja apurahoista. Toimin lautakunnan puheenjohtajana toimivan Jörn Donnerin varamiehenä. Yleensä puheenjohtaja käy jokaisessa kokouksessa, joten mitään joka kuukausittaista tointa lautakunnasta ei saa. Mielenkiintoisinpana pidän pääsyä tutustumaan syvemmin Helsingin kaupungin kulttuuripolitiikan suunnitteluun sekä toteutukseen.

Pääsiäiseksi lähden käymään kotona Nurmeksessa äitin ja isän luona. Vaikkei lomalla voi olla täysin ilman töitä, aion ainakin nukkua kunnolla.

Mielipidekirjoitus Kirkko&kaupunki -lehdessä 2006/13

Mielipidekirjoitus julkaistu Kirkko&kaupunki -lehdessä 5.4.2006

Syntymättömällä lapsella on oikeus rakastavaan kotiin

Tulisiko hedelmöityshoidot hyväksyä naispareille ja itsellisille naisille? Puolestapuhujat vetoavat tasa-arvoon sekä lapsen oikeuteen saada alkunsa rakastavassa kodissa. Vastustajat vaativat, että lapsella tulisi olla oikeus sekä isään että äitiin, jotka eheä lapsuus vaatii.

Perinteinen kuva vanhemmuudesta on muuttunut. Isä ja äiti eivät takaa, että lapsi saisi turvallisen kodin, saati sitä, että hän on haluttu. Puutteineenkin lakiesitys on kaivattu ja hyväksyttävä. Hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneiden lasten ja heidän vanhempiensa on aika saada laissa määritellyt pelisäännöt.

Tärkeintä lapselle on se, että häntä on haluttu, ja vanhemmilla on mahdollisuus tarjota lapselle turvaa. Oli kyseessä sitten itsellinen nainen, nais- tai heteropari, on lapsen edun mukaista saada syntyä perheeseen, jossa hän tuntee olevansa rakastettu. Lapsi on usein monia vuosia kestäneiden hoitojen tulos - rakkautta ei tältä lapselta tule puuttumaan.

Niin kirkon kuin yhteiskunnankin tulisi hyväksyä ihmisten tasa-arvo. Tähän ei kuulu ihmisten sulkeminen perusoikeuksien ulkopuolelle vetoamalla heidän seksuaaliseen suuntautuneisuuteensa. Toivon, että kirkon piirissä oltaisiin valmiita käymään ennakkoluulottomampaa ja avoimempaa keskustelua vähemmistöryhmien oikeuksista olla osa kirkkoa.

Jani Ryhänen

Quick visit to Stockholm vol. 2

While writing this I have already arrived back to Helsinki. I had a wonderful weekend in Stockholm - thanks to my friends of making it so nice. Tomorrow back to the reality again. Glad Easter is coming soon.







Morning walk along the Strandvägen on a sunny Sunday weather
Picture taken by me














A door of a toilet in Café Saturnus
Picture taken by me


The situation of the SSU was widely discussed in Sweden during the visit
Picture taken by me


Something you miss in Finland - Veggie Meal at BK. My last stop before hopping into a train heading to Arlanda
Picture taken by me

Quick visit to Stockholm vol. 1

Some museums in Sweden are free for the public nowadays
Picture taken by me












Amazing movie I saw in Stockholm
Picture from the film Don't come knocking

On my way to the bar
Picture taken by me


Me and a view of Stockholm. It's beautiful although the weather is clowdy.
Picture taken by Hanno E.

Hälsningar från Stockholm

Vierailu Tukholmaan on lähtenyt liikkeelle oikein hyvin. Myöhästyin taas melkein kerran laivalta, mutta onneksi portteja pidettiin sen verran kauan auki, että meidänkin ryhmämme pääsi sisään. Hyttimme sijaitsivat laivan toisella kannella - uusi kokemus itselle olivat käytävällä sijainneet vessat ja suihkut. Alkuillan nautimme viehättävästä eläkeläisseurasta - keskiviikon lähdöt taitavat olla seniorimatkoja, joten päädyimme änkeämään kaikki kahdeksan pieneen hyttiin.

Myöhemmin illalla tapasin koulukaverini Suvin, joka oli itse työmatkalla. Ystävällisesti hän kuitenkin majoitti minut hyttiinsä kuudennelle kannelle. - onko tämä sitä sosiaalista nousua?! ;p Solidaarisesti jätin siis seitsämän matkatoveriani nukkumaan autokannen alle - aamulla ihmettelinkin, kun kukaan ei halunnut puhua minulle mitään...

Satamassa meitä olikin vastassa ruotsalainen toverisisarjärjestö eli Socialdemokratiska Studenförbundet - SSF:n pääsihteeri Axel, joka hoiti eilisen vierailua oikein mallikkaasti. Yhden päivän ohjelmaan oli saatu mahdutettua todella paljon mielenkiintoista ja asiapitoista ohjelmaa. Emäntänä meillä toimi SSF:n puheenjohtaja Magdalena Streijffert.

Päivä alkoi poliittisella tilannekatsauksella SSF:n ja SSU:n (Ruotsin demarinuoret) toimistolla Söderissä. Pienoinen kateus voisi nousta mieleen, kun kohoaa hissillä sisariemme toimistoon: 11 kerroksen kattohuoneisto - toimisto näyttää lähinnä supersiistiltä mainostoimiston lukaalilta. Verrattuna siis kotimaamme puoluetoimiston kolmannen kerroksen nuorten kahteen ja SONK:in yhteen huoneeseen...valtionavut taitavat olla Ruotsissa heille hieman toista luokka. Ruotsissahan kaikki on totutusti suurempaa ja kauniinpaa, joten kateudelle ei oikeasti ole syytä.


Kävimme läpi Ruotsin syyskuun eduskuntavaaleja, sekä missä asetelmissa vaaleja Ruotsissa käydään. Demarithan ovat olleet Ruotsissa vallassa yli kymmenen vuotta ja viimeaikaisessa keskustelussa ihmisille alkanut olla sama kuka vallassa on. Demarit ovat olleet myös pitkälti vastuussa hyvinvointivaltion ylläpitämisestä, jonka ylläpitämiseen oikeisto haluaisi tulla nyt voimakkaammin mukaan. Vaaleja on sävyttänyt tähän mennessä lähinnä mustamaalaamisyritykset oikeiston puolella, vaikka tosin ylilyöntejä lienee tapahtuneen kummaltakin puolelta. Opiskelijoiden strategia vaikutti oikein mielenkiintoiselta ja ideoita tuli roppakaupalla meidän omia 2007 vaaleja ajatellen.

Lounaan jälkeen suunnistimme Ruotsin parlamenttiin - Sveriges Riksdageniin, jossa tapasimme opetusministerin avustajan Pär Lagerin. Keskustelimme lähinnä yleisistä asioista koskien Ruotsin korkeakoulutusta sekä tietysti uusimmasta uudesta edusta opiskelijalle, 300 kruunun lisäystä kuukausittaiseen opintotukeen. Kuten Suomessakin, Ruotsissa tärkeän roolin keskustelussa on saanut korkeakoulutuksen laatu suhteessa sen hintaan.

Tämän jälkeen oppaaksi parlamenttiin meille lähti Skånelainen kansanedustaja (jonka nimeä en nyt muista), jonka vauhdikas ote puhua ja kierrättää ryhmäämme, muistutti elävästi Ilkka Taipaletta. Vierailimme myös valiokuntien huoneissa, jonne Suomen eduskunnassa ei olisi mitään asiaa. Oikein informatiivinen ja mielenkiintoinen paikka. Parlamentista kiiruhdimmekin Tukholman yliopistoon, jossa SSF oli järjestänyt keskustelutilaisuuden Ranskan opiskelijamellakoista sekä Ranskan hallituksen kaavailluista heikentää alle 26-vuotiaiden nuorten turvaa työssä.

Paikalla oli myös Ranskan d-nuorten kansainvälisten asioiden sihteeri, Magda sekä Ruotsin opetusministeri. Ruotsissa poliittisten opiskelija ja nuorisojärjestöjen painoarvosta kertaa hyvin se, että päivän varoitusajalla järjestettyä tapahtumaa oli tullut kuvamaan pari valokuvaajaa sekä televisioryhmä! Milloinkahan Suomessakin media alkaa antaa arvoa sille työlle, jota nuoriso- ja opiskelijajärjestöt Suomessa tekevät?!

Tämän jälkeen kävin hakemassa kamani toimistolta, majoittauduin ystäväni luo ja valmistauduin illan juhliin... ne menivät muuten ihan hyvin. Takaisin kotona olin kolmen jälkeen yöllä. Loppuviikon olen täällä vaan lomalla - tosin aamulla viimeistelin Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän artikkelin, mutta nyt lähtee tämä poika ulos. Täällä paistaa aurinko!

Välkommen Miku

Käykääs katsomassa uusinta bloggeria - Mikael Hiltusta Suomen Turusta. Mikael on aktiivinen SONK:lainen och han skriver också på svenska. Jag är säkert på att vi ska höra om den här killen i framtiden också ;o)
(Heh heh) Vi ses på båten imorgon - kul att resa till Stockholm.

Kuluttajan kuva tentti ohi - meni hyvin, luulen. Pitkästä aikaa oli hauskaa olla tentissä... ja vielä suurempi ylpeyden aihe: Business Co-operation in Hotel and Conference managementista sain K5! Miten ihanaa olla hikari! Nyt kirjoittamaan artikkelia...

Ilmasto muuttuu - muututko sinäkin?

Takana on semi-vapaa viikonloppu. Mitään erityisen pakottavaa menoa ei ollut - Arbiksen sossufoorumi ja regnbågshelgen kiinnosti kuitenkin sen verran, että paikan päällä tuli oltua muutama tunti. Lauantaina olin kuuntelemassa Ruotsin kuuluisinta suomalaista, Mark Levengoodia. Rehellisesti sanottuna olin paikalla hänen vuokseen - vaikka muukin ohjelma oli mielenkiintoinen, en juuri siihen keskittynyt. Päivystin Anssin kanssa myös SONK:in ja D-nuorten standilla. Paikalla oli apuna myös ihana pieni toverin poika. Kolmevuotiaaksi lapsi oli äärimmäisen vikkeläliikkeinen ja vilkas - tai varmaan sen ikäiset yleensä sellaisia ovat. Poika halusi myös jakaa SONK:in esitteitä paikan päällä - äiti oli mukana, joten tällainen lapsityövoiman käyttö lienee sallittua.Illalla lähdinkin sitten O:n kanssa juhlimaan. Käytiin juomassa kaakaota ja mehua parissakin paikassa ennen menoa mamaan. Paikalla oli paljon tuttuja ja uusia kasvojakin. Tanssijalkaa vipatti sen verran paljon, että Miss Bitchin show jäi vähemmälle katsomiselle.

Sunnuntaina osallistuin sossufoorumissa alustukseen, joka oli otsikoitu "Miten suomalaiset voivat vaikuttaa EU:n ilmastopolitiikkaan?". Tilaisuudessa keskityttiin siis siihen, mitä kansalaisjärjestöt (ja Suomi) voisi tehdä alkavalla EU:n puheenjohtajuuskaudella vaikuttaakseen EU:n tasolla ilmastonmuutoksen estämiseksi. Suomeen tulevat kymmenet ja taas kymmenet maailman ja Euroopan johtavat virkamiehet ja poliitikot ovat otollisinta kohdejoukkoa, kun halutaan vaikuttaa asioihin. Tilaisuudessa minulle tuli tavallaan ristiriitainen olo. Toisaalta siihen vaikutti alustaneiden kansalaisjärjestöjen edustajien aito halu puuttua ja muuttaa ihmiskuntamme suurinta tragediaa, mutta samalla pienoinen epäusko omiinkin poliittisiin päättäjiin siitä, ettei ilmastonmuutosta haluta/osata ottaa aidosti tosissaan. Ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtääviä toimia pidetään liian usein talouskasvua hidastavina ja näin ollen ongelma olisi siis parempi vain lakaista maton alle muistuttamasta.

Onneksi on olemassa myös muunlaisia päättäjiä. Tulevaisuuden Voiman Heikki Korpela puhui keinoista ja esitteli tahoja, jotka ovat mukana ilmastomuutosta estävässä rintamassa. Hyvä paikka, josta saa selville ilmastonmuutoksen aakkoset on ilmasto.org-sivusto, johon on kerätty aiheeseen liittyvää tietoa sekä linkkejä muihin aihetta käsitteleviin sivustoihin ja järjestöihin. Mielestäni hyvä keino vaikuttaa aiheeseen on sitoa aiheen käsittely entistä enemmän myös poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen agendalle. Toki monet järjestöt ovat näin jo tehneet, mutta ilmasto- ja energiapoliittisiin kysymyksiin vaikuttaminen tulee olemaan tulevaisuudessa yksi vaikuttavimmista politiikan sektoreista. Olisi siis luontevaa, että nämä kysymykset nostetaankin voimakkaammin esille mm. sosiaali- tai työllisyyspolitiikan rinnalle - sinne, mihin ne kuuluvatkin. Itse olen yrittänyt jo pidemmän aikaa oppia lisää aiheen tiimoilta. Alua on valtava, enkä todellakaan voi sanoa olevani vielä minkään tason alan asintuntija, mutta suunta lienee oikea.

Huomenna onkin sitten aika palata taas kouluun ja käydä opinnäytetyön ohjaajan kanssa läpi opinnäytetyön tutkimussuunnitelma - suunnitteluseminaari lähestyy uhkaavasti. Onneksi vastuuta on jakamassa mainio työpari Tuomo, jolla on erittäin asiantunteva ja jämäkkä ote tutkimuksen aiheeseen. Kerron työstämme lisää täällä myöhemmin. Iltapäivällä on lisäksi Vaihda Virtaa -vihreän sähkön edistämiskampanjan kokous, jonka ohjausryhmässä olen. Mukana on monta mielenkiintoista tyyppiä. Odotan itselleni ensimmäistä kokousta sekä miten lähdemme kehittämään kampanjan sivustoja palvelemaan paremmin ihmisiä. Keskiviikkona suuntaankiin SONK:n tovereiden kanssa tutustumaan Ruotsin sisarjärjestöihin sekä miten siellä valmistaudutaan tuleviin eduskuntavaaleihin. Palaan aiheeseen myöhemmin.

Jottei ilta veny liikaa, menen nyt nukkumaan.

Kuva Nasan tornado warning

Eettistä shoppailua

Kesä se vaan antaa odotuttaa vielä itseään. Kun jo kymmenennen kerran kastelin tänään uudet kankaiset kesäkenkäni, mieleni täyttyi synkistä ajatuksista. Optimistinen luonteeni sanoo minulle toisaalta, että vettähän se vain on, ja kyllä sitä aurinkoa ehtii sitten kesälläkin saada.

Tulin juuri töistä Kämpistä - vuoro loppuikin jo kymmeneltä, joten olo ei ole aivan kuollut. Hieman päävaivaa tänään töissä tuotti juhlakerroksen uusi huonejärjestys; Jean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela huoneet olivat siirretty vanhalta puolelta uudelle, ja ne näyttivät erilaisilta kuin ennen... eniten tuskailua tuotti pitkä välimatka keittiön ja huoneiden välillä. Noin 75 m pitkää käytävää tuli käveltyä aika monta kertaa illan aikana.

Loppuviikko oli yllättävän kiireinen ottaen huomioon sen, että mitään erityistä ohjelmaa minulla ei pitänyt olla ja aikaa piti riittää tentteihin lukemiseen. Todellisuus olikin sitten jotain muuta. Positiivista tällä viikolla olivat kuitenkin kaikki ne neljä päivää, jolloin ehdin salille juoksemaan ja soutamaan. Nään itseni jo aivan uusin silmin, vaikka muut eivät sitä aivan huomaisikaan. Moukat!

Sain houkuteltua toveri Veeran eilen mukaani kuuntelemaan HKO:n konserttia, jota johti Okko Kamu, ja jossa kuulimme aluksi Maurice Ravelin "Pavane kuolleelle prinsessalle". Aivan mahtavan kuuloinen teos, vaikka säveltäjä itse onkin aikanaan tuominnut sen pelkkänä nuoruudentyönään. Itse taisin pitää kuitenkin enemmän Aulis Sallisen Sinfonia numero 2, "Sinfoninen dialogi". Teoksessa solistina toimi lyömäsoittaja Markku Hannola. Miten mahtavaa solistin ja orkesterin välistä ilottelua, jos hienosti yrittäisin teosta kuvata. Veera tosin tuomitsi työn tekotaiteelliseksi mössöksi (tulkitsen nyt hieman sinua Veera ;) ), mutta itselläni oli ainakin kivaa.

Finlandia-talolta kiirehdimmekin Kämp Galleriaan, jossa järjestettiin ostosiltaan, johon olin saanut kutsun. Luvassa oli taas juomaa, kanapeeita ja, ah niitä alennuksia (ja Mikko & Toni). Raittiiksi mieheksi tuli eilen repsahdettua hieman ja nautittua hieman liikaa valko- ja kuohuviiniä. Vieraista 90 % tuntui olevan vanhemmanpuoleisia rouvia, loput 10 % kuuluikin sitten erääseen vähemmistöön. Mutta olipa siellä niin hauskaa. Ja tuli ostettuakin jotain pientä...

Eihän kukaan itseään kunnioittava ihminen voi elää ilman vaaleanpunaisesta pleksistä valmistettua design-kynttilänjalkaa (Skanno; kaikki tuotteet -50% !!!) ja silkkistä solmiota suoraan Barcelonasta. Skumpalla taisi olla aika suuri osuus ostoksiini - eikä siinä mitään, kun kauppakeskus sulkeutui puoli yhdentoista jälkeen suunnistimme parantamaan maailmaa vielä pizzalle - silloin omatuntoni oli vielä aivan puhdas. Illan aikana pohdin myös sitä, miten minä voin olla demarina ostosillassa. Onneksi seuralaiseni päästi minut syyllisyydestä ja muistutti miten olimme vain riistämässä riistäjää - siis porvareita. Jokainen juotu lasi ja syöty pikkupurtava jakautui näin laajemman kansanosan masuun ja tämä vain kiihdytti uskoa siihen, että teen oikein ja olen oikeassa paikassa. Voi jospa maailman parantaminen olisi aina näin kivaa!

Todellisuus iskikin sitten vastaa aamulla. Hienoinen päänsärky ja muistelot illalla viuhuneesta VISA:sta palautuivan mieleeni. Päätin toimia aikuismaisesti ja tarkistaa VISA:n asiakaspalvelusta mikä olisi luottokortin senhetkinen saldo - onneksi. Viimeiset viikot olen tainnut todellakin vinguttaa korttia hieman liikaa - lopputuloksena päädyin jättämään kortin kirjahyllyyn ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Ja taas yksi syy lisää ymmärtää nuorten velkautumiskierrettä. Onneksi illan työvuoro sentään toi hieman paremman mielen siitä, että saan tehdä töitä, ja siitä rahaa jolla tuonkin laskun saa maksaa...ja toivottavasti äiti et sitten lukenut tätä!

Aamulla kännykkä on säädetty jo herättämään ennen kello kahdeksaa. Juoksulenkki Töölönlahdella ja sitten suoraan Arbikselle seminaariin. Illalla ulos - pitkästä aikaa lauantaina!

Kuva 2002 Ties - pink tie

Radiokanava

Valituskirjoituksen vuoro taas välillä. On se kumma ettei Helsingin kokoisessa kaupungissa ole varaa ylläpitää kunnollista radiokanavaa, josta vois AINA kuulla hyvää tanssimusiikkia, ts. housea, elektroa tai vastaavaa...aina välillä on voinut kuunnella radioaalloilta myös KLF:ää tai Bassoradiota, mutta nyt kumpikin radio on taas suljettu. Miten kiva onkaan olla salilla ja kuunnella hyvää musiikkia, jonka tahdissa on hyvä juosta ja tehdä hauista. No onhan meillä toki Kissi, Radio Helsinki ja Energy, joskus YleX:kin, mutta kun sieltä tulee niin usein sellaista keskipaksua listapaskaa ja kanavapujottelu lenkillä ei ole kivaa..

Hei! Helsinkiin äkkiä radiokanava, jonka tahdissa voi hytkyä juoksumatolla - antakaa sille bassoradiollekin FM-toimilupa! Aurinkoista päivää kaikille.

Päivityksiä luvassa

Saunomista ja politiikkaa

Pitkästä aikaa minulla tuntuu olevan aikaa kirjoittaa tänne ilman, että tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa ajan valumisesta hukkaan. Viikonloppu sujui Työväen Akatemiassa Kauniaisissa nuorille demareille suunnatussa Tulevaisuus Akatemiassa IV:ssa, jossa olimme keskustelemassa tällä kertaa aiheesta arvot ja politiikka. Moni toveri on ansiokkaasti kuvannut viikonlopun antia, joten en itse ala sitä toistaa. Käykää tsekkaamassa ainakin Lindan tai Arton blogit...sunnuntai-iltana olo olikin äärimmäisen väsynyt ja nuutunut. Pari viikonloppua putkeen erilaisia koulutustilaisuuksia ja viikolla koulussa opintojaksojen raporttien loppuunkirjoittamista sekä esityksiä - senhän arvaa. Seurassa ei onneksi ole ollut valittamista.

Tällä viikolla olisi tarkoitus lukea ensi viikon tentteihin. Tuleva viikonloppu tarjoaa myös monipuolisia vaihtoehtoja ohjelman suhteen. Tarjolla olisi niin suomenruotsalaisten Regnbågshelgen kuin Sosiaalifoorumikin. En ole vielä päättänyt mihin menen - todennäköisesti sahaan kahden tapahtuman tarjonnan välillä. Sunnuntain pidän kyllä sitten vapaata. Ilo on ollut myös suuri, koska veljeni Juha sai ylioppilaskirjoitukset päätökseen. Hieno homma veli! Toivotaan vielä, että tuloksetkin ovat hyviä.

Eilen olin Kirjan juhlasalissa, jossa järjestettiin Tarjan kiitosbileet Hakiksen kampanjatoimiston väelle. Paikalle oli saapunut ainakin 130 ihmistä. Ohjelma oli mitä mainioin, mm. Heinäsirkka esiintyi juhlassa upean äänensä kanssa. Juhlassa tapasi suuren määrän ihmisiä, joiden kanssa oli tehnyt töitä monta kuukautta putkeen. Tulipa paikalle myös Tarja, joka myös jammasi omiensa parissa ennen lähtöään.

Ihmissuhdedraamaa dvd:ltä

Katsoin juuri ystäväni Viljamin kanssa aivan mahtavan leffan, Latter Days. Elokuva kertoi nuoresta mormonipojasta, Aaronista, joka lähetetään Los Angelesiin tekemään lähetystyötä. Uudessa ympäristössä hän sitten törmään uudenlaiseen elämäntyyliin. Pikkuhiljaa hän myöntää itselleen mikä hän todella on ja rakastuu naapurin homokundiin, Christianiin. Totuuden tullessa ilmi, mormonipoika lähetetään kuitenkin takaisin kotiin häpeässä. Naapurin enkelipoika ei saa kuitenkaan mormonia mielestä ja lopulta pojat tapaavat vielä kerran...loppu on aivan ihana. Leffan nähtyään tuli taas äärimmäisen haikea olo siitä, ettei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa elämäänsä. Sitä varten kai nuo independent-leffat ovat; niiden kautta saa heittäytyä rohkeasti haikeuden vietäväksi ja unelmoimaan siitä oikeasta.

Sitä ennen alkuilta sujui oikein työteliäissä tunnelmissa. Olin vapaaehtoisena Aids-tukikeskuksessa Miesten kesken turvallisesti-projektin tiimoilta pakkaamassa satoja kortsuja ja liukkareita pakkauksiin, joita jaetaan osana sukupuolitauteja ehkäisevää työtä homomiehille baareissa ja erilaisissa tapahtumissa. Jos kyseisellä valistustyöllä voidaan muistuttaa miehiä (myös heteroita ja naisiakin) turvaseksin tärkeydestä ja kondomeista varsinkin satunnaisissa seksisuhteissa, ja näin estää yksikin hiv- tai muu tartunta, olemme onnistuneet työssämme. Yhteiskunnan ja päättäjien tulisi ymmärtää miten paljon jo yhden tartuntatapauksen estäminen säästää yhteisiä varoja - saati sitten yksilölle ja hänen läheisilleen koituvaa henkistä tuskaa. Kevään aikana olenkin mukana useammassa tempauksessa ja tapahtumassa jakamassa tietoa ja turvaseksipakkauksia, mm. vapun Loveboat-risteilyllä. Edelliskertojen Munaristeily on vaihtanut paikkaa pääsiäisestä vapuksi - tietääköhän ajanvaihdos muutosta myös juhlijoiden juomatavoissa..?!

ps. Kiitos lukuisista kommenteista liittyen armeija ja homot -artikkeliin. Tarkoituksena sillä olikin toimia keskustelun aloittajana aiheesta, josta ei ole vielä kauheasti keskusteltu. Laitakaa toki vielä kommenttia aiheesta, otan mielellään palautetta vastaan.
ps2. Miten saada ystävä vakuuttuneeksi siitä, että Helsinki on oikeasti vierailunarvoinen kaupunki? Viime aikoina olen yrittänyt saada ystävääni Tanjaa vierailulle tänne siinä kuitenkaan onnistumatta....nyt Tiina ja Sanna - hieman apua suostutteluun kaivataan! ;o)

Kuva leffasta Latter Days

Artikkeli Varusmies-lehdessä 2006/2

Artikkeli julkaistu Varusmies-lehdessä 2006/2, joka on Varusmiesliiton julkaisu

Milloin avautuvat puolustusvoimien kaapinovet kunnolla?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puolustusvoimissa ei ole kirjoitettu paljoa. Näihin vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä tarkoitetaan homo-, lesbo-, bi- tai transihmisiä (HLBT). Eri tutkimusten mukaan HLBT-vähemmistöjä arvioidaan olevan väestöstä 5-10 %. Aiheesta HLBT-henkilöt ja puolustusvoimat ei ole löydettävissä paljon tutkittuatietoa.

Aihe onkin ollut vuosikymmeniä tabu, josta yksinkertaisesti ei ole paljon puhuttu. HLBT-henkilöitä on kuitenkin aina ollut myös puolustusvoimissa. Heidän roolinsa on tosin usein rajoittunut olemaan näkymätön vähemmistö enemmistön sisällä. Vielä useammin he ovat joutuneet sietämään avointa syrjintää loukkaavien sanojen ja tekojen osalta.

Yhteiskunta on muuttunut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Myös puolustusvoimat on joutunut olemaan mukana tässä muutoksessa. Puolustusvoimien palvelukseen ovat astuneet ensimmäiset naiset viime vuosikymmenen aikana sekä maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joiden määrä on ollut kasvanut reippaasti viime vuosina. Tämä on osaltaan luonut paineita hierarkkisena ja homogeenisenä pidettyyn yhteisöön. Paikka, jossa yhdenmukaisuutta ja kuria pidetään tärkeinä ominaisuuksina, ei enemmistöstä poikkeamista ole katsottu hyvällä.

Sietävätkö nykyiset asevelvollisuusjärjestelmän rakenteet paremmin vähemmistöjä paremmin kuin aikaisemmin? Ovatko asenteet HLBT-vähemmistöjä kohtaan lieventyneet? Artikkelia varten on haastateltu vähemmistökysymysten kanssa tekemisissä olevia henkilöitä sekä tiedusteltu mikä on pääesikunnan asevelvollisuusosaston sosiaalisektorin mielipide asiaan.

Vakavaa syrjintää ei ainakaan myönnetä olevan

Nykyisellään puolustusvoimissa ei ole tullut ilmi vakavampia tapauksia, jossa alokkaita olisi syrjitty erityisesti HLBT-taustansa vuoksi. Pääesikunnan asevelvollisuusosaston sosiaalisektorilta kuitenkin myönnetään, että suurimmat ongelmat HLBT-vähemmistöön liittyvät erityisesti loukkaavaan kielenkäyttöön. Alokkaiden nimittely ja alistava kielenkäyttö lienee niin arkipäiväistä, että sitä ei aina ymmärretä pitää edes ongelmana. Vähättelevään sävyyn puhuttelu loukkaa kuitenkin vähemmistöön kuuluvia. Ongelmat lienevätkin syvemmällä kuin puheiden tasolla. Yhdenmukaisuuteen pyrkivät rakenteet aiheuttavat helposti syrjiviä toimintamalleja, joiden kohteena on helposti erilainen tai vähemmistöön kuuluva henkilö.

Yhteiskunnan muutos on tuonut esille yhä enemmän vähemmistöjen ja kulttuurien moninaisuutta. Kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ja asioista keskustellaan entistä enemmän julkisuudessa, ei se voi olla vaikuttamatta myös puolustusvoimien sisällä vallitsevaan tilanteeseen. Puolustusvoimissa valmistellaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevaa ohjeistusta sekä koulutuksen järjestämistä aiheesta. Tämä lakiin perustuvan suunnitelman yhtenä tarkoituksena on taata paremmin mm. vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden asema puolustusvoimissa. Sen tarkoituksena on luoda selkeitä käytänteitä sille miten tasa-arvoinen kohtelu toteutuisi ja antaa samalla kantahenkikuntaan kuuluville entistä selkeämpiä ohjeita siitä miten tasa-arvon tavoitteisiin päästäisiin.

Ruotsissa puolustusvoimien homoilla oma järjestö

Erilaisten lakien ja säännösten selvempi esiin nostaminen on vain yksi tapaedistää HLBT-vähemmistöjen oikeuksien toteutumista puolustusvoimissa. Ruotsissa, kuten niin usein muulloinkin, ollaan tässäkin asiassa askeleen edellä. Maassa toimii puolustusvoimissa toimiville seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille kuuluville henkilöille perustettu oma järjestö, Homo-, bi-, och transpersoner I Försvaret - HoF. Järjestön tavoitteena on toimia tukiverkostona kaikille HLBT-henkilöille tai muuten aiheesta kiinnostuneille, jotka toimivat armeijan piirissä. Järjestön tavoitteena on nostaa esiin aihepiiriin liittyviä kysymyksiä ruotsalaisessa armeijassa. Vasta kyseinen järjestö on pystynyt laajemmin tuomaan esille ongelmia, joita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kohtaavat puolustusvoimissa. Milloinkahan Suomessa ollaan valmiita perustamaan vastaavanlainen yhdistys, joka aktiivisesti voisi nostaa esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin liittyviä kysymyksiä? Vastaava järjestö voisi olla aidosti edistämässä puolustusvoimissa toimivien HLBT-henkilöiden asemaa ja oikeuksien toteutumista.

Aito halu muutokseen tuo tuloksia

Vain keskustelu aiheesta ja näiden ongelmien esiintuominen voi viedä asiaa eteenpäin. Puolustusvoimia tulisi entistä voimakkaammin vaatia osallistumaan aktiivisemmin keskusteluun, joka koskee tasa-arvon toteutumista sen rakenteissa. Myös aiemmin vaiettuihin kysymyksiin tulisi pystyä vastaamaan ja löytää ratkaisuja miten syrjintään kannustavat tekijät voitaisiin poistaa. Tämä onnistuu vain henkilökunnan koulutuksella, avoimuuden lisäämisellä ja aidolla asennemuutoksella puolustusvoimien joka tasolla.

Jos koet, että sinua syrjitään tai joudut uhkaaviin tilanteisiin seksuaalisen- tai sukupuolisen suuntautumisen vuoksi, ota yhteyttä esimieheesi ja vaadi asian korjaamista. Kenenkään ei tarvitse kokea joutuvansa syrjityksi oman itsensä vuoksi - jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun.

Jani Ryhänen

Jani Ryhänen, 25-vuotias opiskelija Helsingistä. Ryhänen toimii erityisesti tasa-arvo-kysymysten parissa ja on jäsenenä mm. Seksuaalinen tasavertaisuus - SETA ry:n politiikkavaliokunnassa sekä Nuorisoyhteistyö ALLIANSSI:n Kaikki erilaisia,kaikki samanarvoisia -kampanjan kampanjatyöryhmässä.

voihan elämä.

Viime viikonlopun Allianssi-risteilyn jälkeen meno jatkui viikonloppuna SONK:in seminaarilla ja liittohallituksen kokouksella, jossa olin myös läsnä. Koko alkuviikko on taas ollut täynnä erilaisia kouluhommia sekä kokouksia Olotila on ollut hieman vetämätön ja maassa, mutta onneksi olen jaksanut sentään käydä ahkerasti salilla. Vielä kun jaksaa pari päivää koulua ja viikonlopun Tulevaisuus Akatemian, niin sitten helpottaa...lisään uusimman kirjoittamani artikkelin tänne pikapikaa.

Viikon vinkki: jos vain voitte pitää itsenne kiireisenä yhdistys-, työ- tai kouluhommilla, niin tehkää se. Oikean elämän kohtaaminen voi olla joskus aikas rankkaa...

Laiva on lastattu aktiiveilla...

Jo toinen päivä salia putkeen - säännöllinen urheilu alkaa olla jo taas tapa!

Pidemmän aikaa olen odottanut tämän viikon torstaita, jolloin alkaa perinteinen Allianssi-risteily. Tällä kertaa aiheena on "nuorisotyö toisin silmin". Tapahtuma kokoaa laivan täyteen valtakunnallisia nuoriso- sekä poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen edustajia keskustelemaan siitä, mihin suomalainen nuorisotyö on menossa. Seminaari alkaa jo aamulla Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa, jonne tilaisuuden tulee avaamaan Presidentti Halonen.

Illan ohjelma laivalla onkin täynnä erilaisia alustuksia sekä esitelmiä projekteista ja toiminnasta, joita eri järjestöt Suomessa tekevät. En ole vielä päättänyt mihin ohjelmaan laivalla osallistun - niin moni vaikuttaa mielenkiintoiselta. Esimerkkinä mainittakoon Allianssin kansainvälisten yhteistyökumppaneiden esittelyä keskittyen Viroon, Venäjään ja Valko-Venäjään ja näiden maiden nuorisotyöhön. Huomioarvoa lisää se, että parin viimeisen valtion tiukka suhtautuminen kansalaisjärjestöihin sekä niiden toiminnan rajoittaminen on aito ongelma kyseisissä maissa. Tässä siis oiva mahdollisuus saada ensikäden tietoa Venäjien tilanteista. Luvassa olisi myös paneeli: YK ja nuorisopolitiikka globalisaatiovoittajien Suomilandiassa. Paneelissa on mukana mm. iki-ihana toveri Turusta, Antton R, joka toimin YK: nuorisodelegaattina vuonna 2005. Toinen varmasti mielenkiintoinen panelisti on puolestaan tämän vuoden nuorisodelegaatti Lotta Backlund, jonka stand-up taitoja olen täällä jo aikaisemmin kehunut.

Toki risteilyllä on myös yhteiskunnallisesti syvempikin tarkoitus - tuttujen näkeminen ja rellestäminen. Toisin sanoen nörttien Goom! Ah, kuinka viikon mittaan korviini on kantautunut huhuja siitä, kuka tänä vuonna lähtee mukaan. Siis aivan kaikki! Ja jos et ole siis vielä lähdössä mukaan, liity nyt heti aamulla lähimpään marttikerhoon ja vaadi puheenjohtajalta saada päästä mukaan. Huomenna olen antanut itselleni vapauden pitää hieman vapaata...siitä ehkä myöhemmin saa lukea raporttia täällä :)

Vielä ennen nukkumaanmenoa: on niin hyvä mieli, kun sain siivottua (ja luututtua lattian!) huoneeni ennen viikonloppua. Tätä ei tapahdu kauhean useasti! Perjantaina luonani järjestetään HESAKO:n (Helsingin seudun sos.dem. amk-opiskelijat) kokous ja myöhemmin asuntoni toimii majapaikkana turkulaiselle toverille. SONK järjestää lauantaina ilmasto- ja energiapoliittisen seminaarin Vanhalla. Ja sunnuntaina olen kertomassa Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia -kampanjan etenemisestä SONK:in liittohallitukselle...mielenkiintoinen viikonloppuputki siis luvassa!
Kuva: Allianssi vene

23:01...

...oli kello vihdoin, kun suljin oven takanani ja heitin kengät jalastani. Tämä päivä osoittautui yllättävän kiireiseksi, mutta kovin antoisaksi. Aamulla pidimme koulussa alustuksen parini kanssa kuluttajajaksi oppimisesta ja siihen liittyvistä prosesseista. Alustus oli yksi Kuluttajan kuva -opintojakson tehtävistä, jossa oli tarkoitus kuvata ja ymmärtää kuluttajan käyttäytymistä ja toimintaa sekä muodostaa kokonaiskuva kuluttajasta osana yhteiskuntaa. Tunnilla käytiin mielenkiintoista keskustelua myös sukupuoliroolien vaikutuksesta ihmisten kulutustottumuksiin. Alustustuntien jälkeen jatkoin vielä kirjoittamista johtajan hyvistä ominaisuuksista business co-operationin opintojaksoon.

Iltapäivällä suunnistin ravintola Sipuliin, johon olin saanut kutsun saapua juhlistamaan paikan 20-vuotissynttäreitä ruoan, juoman sekä musiikin kera. Seuralaiseksi olin ottanut Viljamin, joka myös tuntui viihtyvän tilaisuudessa.. Erityisen paljon nautimme herkullisesta suklaakakusta, joka tarjoiltiin tuoreiden marjojen kera. Tästä jatkoin matkaani lyhyen tapaamisen kautta kuntosalille, jossa rehkin kuntopyörällä ja luin päivän lehden. Salilta hyppäsin paikallisjunaan ja menin Haagaan, jossa kokoontui Haagan työväenyhdistyksen johtokunta. Paikalla olivat melkein kaikki johtokunnan jäsenet. Tiukan asialistan vastapainoksi pääsimme syventymään myös hieman kevyempiin asioihin. Päätimme järjestää yhdistyksen jäsenille kulttuuripainotteisen kevätretken ja mennä kuuntelemaan mezzosopraano Monica Groopia ja Cantones Minores kuoroa toukokuussa Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin. Silloin luvassa on Gustav Mahlerin Sinfonia nro 3.

Kokous loppui sopivasti ennen yhdeksää. Yhdistyksen puheenjohtaja Rauli heitti minut keskustaan, jossa kävin noukkimassa Oraksen töistä. Olin luvannut etsiä kivan ravintolan, mutta taas kerran päädyimme vaeltamaan pitkin katuja ennen kuin sopiva nepalilainen paikka löytyi. Kiva päätös hektiselle päivälle. Puhuimme, kas kummaa, poliitiikasta, mutta hehkutin myös miten hyvä draivi minulla tuntuu nyt olevan käynnissä. Varmaan liikaväsymystä. Pakko myöntää, toisin kuin väitin aluksi, ei ruoka ravintolassa ollutkaan tällä kertaa mitään erikoista - suussani maistuvat edelleen pinaatti ja savulle maistuvat valkosipulilla maistetut kikherneet. Lupaan etsiä paremman paikan ensi kerralla ;o)

Kun sitten ehdin kotiini, olikin kello jo 23. Onneksi aika on mennyt nopeasti, sillä odotan innolla loppuviikkoa, jolloin luvasssa vaikka mitä mielenkiintoista - niistä lisää myöhemmin! Suoritin koneelleni tänään myös virustorjunnan - tänne kirjoittaminen on takunnut sen vuoksi hieman. Silmäni tuntuvat äärimmäisen raskailta nyt, on siis aika mennä nukkumaan.

Saturday night boredom

Tylsä lauantai-ilta. Ei varmaan tarvitsisi olla, olihan minulla kutsu ystäväni poikaystävän, Tonin, "poikien juhliin". Luvassa olisi ollut "AbFab" -juhlat laadukkaassa miesseurassa Lauttasaaressa. Olisi niin tehnyt mieli mennäkin sinne, mutta väsymys sai niskaotteen ja päädyin lajittelemaan noin kuukauden lattiallani kasassa olleita mustia sukkia pareiksi, pesämään pyykkiä ja lukemaan puolueen tasa-arvopapereita. Ahdistelin ihmisiä sitten lähettelemällä viestejä vain kertookseni siitä, mitä tylsää minulla on ja miten inhottavaa sukkien lajittelu on. Jos muuten jonkun fettareihin kuuluvat mustat sukat, tervetuloa minulle töihin... ;)

Aamun alustus Demarinuorten tapahtumassa hedelmöityishoidoista ja muista ajankohtaisista hlbt-kysymyksistä meni ihan hyvin. Mukana oli myös toveri Anssi, joka on demarinuorten hlbt-valiokunnan puheenjohtaja, ja joka täydensi alustustani. Olin positiivisesti yllättynyt, kun hedelmöityshoidoista pidettyä alustusta olikin kuulemassa suurempi joukko nuoria, kuin samaan aikaan toisaalla ollutta työryhmää. Saimme aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelutilaisuuden erilaisten vähemmistöjen asemasta ja oikeuksista Suomessa. Loppuun saimme mahdutettua myös mainoksen Pinkki Ruususta - toivottavasti pian perustettavasta sosialidemokraattisesta hlbt -yhdistyksestä. Sen tarkoituksena olisi luoda virallinen foorumi kaikille demarihenkisille henkilöille, jotka haluavat olla edistämässä seksuaali-. ja sukupuolivähemmistöjen asemaa ja oikeuksien toteutumista. Kaikki kiinnostuneet voivat muuten ilmoittautua jo nyt minulle.

Ketä muuten ärsyttää tuo aina vaan jatkuva pakkanen? No ainakin minua. Jos kevät ei pian tule, muutan jonnekin. Vaikka Portugaliin. Siellä voisi vain laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä juoksemaan... Suunniteltu kuntoilu ei ole lähtenyt liikkeellä niin hyvin kuin olin ajatellut. Mistänhän saisin sen ylimääräisen energiapläjäyksen, joka auttaisi jaksamaan.

Katson muuten samalla MTV:a ja kuulen kuinka Paris Hiltonin kihlajaisjuhlissa Beverly Hillsin Hilton -hotellin pääkokki teki Hot Doggeja juhliin ja kuinka sieltä tarjoiltiin juomaksi shampanjaa...so classy! Odottakaas vaan niitä minun valmistujaisjuhlia. Mietin aamulla suihkussa mehubaari-ideaa. Juhlissa olisi siis tarjoilla kymmenen erilaista mehulaatua, joista voisi miksailla drinksuja. Ruokana olisi jotain terveellistä... ei, kyllä huomenna alkaa uusi elämä, on pakko! Sitä ennen pitää vielä ratkaista lähdenkö tänään ulos, ja jos lähden, mitä laitan päälle...jos vielä tänään.

Ps. Onnea 85-vuotias SYL!!

Kerrankin nopea päätös KELA:sta!!!

Perjantai sujui lehtiä lukiessa ja tapaamisissa. Olin päättänyt jo aiemmin pitää perjantai-illan vapaana. Kun sittten rankka ilta oli ohi, oli kotiinpaluu hyvin mieluisia ja riemukas: kotona odotti iso läjä kirjeitä, joista yksi oli Kansaneläkelaitokselta. KELA:n opintotukikeskus oli tehnyt päätöksen valitukseeni. Kirjeen mukaan "perhesuhteissanne on tehty oikaisu valituksenne perusteella". Toisin sanoen kämppikseni Aino ei ole enää avopuolisoni, vaan voin rauhassa olla sinkku!! Jihuu!

Iltani sujui riehakkaissa merkeissä vassariystäni Mintun sekä helsinkiläisten vihreiden ja kommarinuorten kanssa. Vaihtelua iänikuiseen demariseuraan.. ;o)) Kiersimme monta baaria Kalliossa läpi ja puhuimme punavihreästä politiikasta. Viimeiseksi paikaksi osui Mama sinnikkään painostuksen tuloksena. Mutta älä huoli, kyllä sinne Kuudennelle linjalle vielä ehditään Minttu. Tein oikein perinteiset ja kävin kotimatkalla vielä hakemassa ruoaksi kasvisaterian Hesestä. Tapasin yöbussissa myös demaritoverit Arton ja Anna, jotka olivat menossa Espoosta kotiin. Aamulla pitäisi valmistella vielä alustusta hedelmöityshoidoista Demarinuorten tapahtumaan - ehkä olisi siis aika mennä nukkumaan...

Venäjän vähemmistöt joutuvat yhä ahtaammalle

Venäjältä kuuluu todella huonoja uutisia. Moskovassa järjestettäväksi suunniteltu maan ensimmäistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattua GayPride -kulkuetta on uhattu kieltää. Moskovan pormestari, Yuri Luzhkov, on kevään aikana omissa kannanotoissaan toistuvasti kertonut vastustavansa tapahtumaa ja tekevänsä kaikkensa, ettei toukokuun 27. päiväksi suunniteltua kulkuetta järjestettäisi. Yhtenä perusteena Luzhkov on käyttänyt Venäjän uskonnollisista piireistä kummunneita syrjiviä ja homofobisia mielipiteitä, joissa on mm. uhattu väkivallalla kulkueeseen osallistuvia henkilöitä.

Viimeaikainen kehitys Venäjällä on puhunut omaa kieltään. Venäläisten kansalaisjärjestöjen toimintaa ja oikeuksia on ja ollaan rajoittamassa entisestään pian voimaan astuvalla lailla. Uudessa laissa viranomaiset voivat lakkauttaa järjestöjä ja syyksi riittää pelkkä "sopimattoman toiminnan harjoitus". On täysin naurettavaa ja tuomittavaa, että maassa, joka on pian Euroopan neuvoston puheenjohtaja, voi tapahtua tällaista. Kysymyksessä ei siis ole pelkästään tietyn vähemmistöryhmän oikeuksien polkeminen, vaan taustalla on suurempi halu alistaa tiettyjä kansanosia - itse asiassa koko kansaa.

Lukuisat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muutkin ihmisoikeuksien toteutumiseen keskittyneet kansalaisjärjestöt ovat järjestäneet mielenosoituksia ja kirjoittaneet tuomitsevia kannanottoja aiheesta. Myös Euroopan parlamentissa toimiva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin erikoistunut LGBT-Intergroup on tuominnut Moskovan pormestarin suunnitelmat. Ryhmä on ilmaissut "syvän huolensa" ja puheenjohtajansa Michael Cashmanin (PES-UK) suulla tuominnut selvästi syrjivät homofobiset asenteet.

Intergourp on kannaotossaan todennut myös Venäjän solmimat ihmisoikeussopimukset velvoittavan sitä noudattamaan lakia, hyvää hallintoa ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia, mukaanlukien vähemmistöjen oikeuksia. Mutta missä menee raja ja pinnan kestävyys Venäjän kanssa? Milloin Suomessa ja muuallakin Euroopassa ollaan valmiita tuomitsemaan Venäjän SELVÄT ihmisoikeusrikkomukset?

Tapaus Luzhkov on sitä irvokkaampi mitä enemmän sitä tutkii. GayRussia -kotisivuilla julkaistusta artikkelista voi lukea myös pormestarin muista kytköksistä. Sen mukaan mm. pormestarin vaimo on Venäjän rikkain nainen. Myöskään Luzhkovilta ei täten ole puutetta rahasta. Pormestarin hallinnassa tuntuu olevan myös paikallinen moskovalainen televisiokanava TVC, jonka ohjelman sisältöjä hän pystyy ohjailemaan. Artikkelin mukaan televisioissa on viime aikoina lähettänyt vääristelevää ohjelmaa Moscow Priden järjestäjistä ja näin pyritty muokkaamaan yleisön mielipidettä suunniteltua kulkuetta ja paikallista HLBT -vähemmistöä kohtaan.

Tilanteessa, jossa vastakkain ovat täysin poliittisen hallinnon omistama tiedonvälitys ja vähemmistöä edustava kansalaisjärjestötoiminta, lopputulosta ei liene vaikea arvata. Mitä asian eteen voisi tehdä? Kun on olemassa aito halu olla luomassa maailmasta entistä oikeudenmukaisempaa paikkaa, ei voi kuin surra mitä kuulee. Emme voi vajota kuitenkaan epätoivoon. Uskon, ja TOIVON, että lukuisat poliittiset kuin muutkin kansalaisjärjestöt puuttuvat entistä voimakkaammin selviin epäkohtiin ja omalla toiminnallaan nostavat selviä epäkohtia esille. Yhdessä tekeminen ja epäkohtiin puuttuminen on ainoa tie.

Kuntien palvelut ja rakenteet rohkeasti uusiksi

Viikonloppu sujui mielenkiintoisissa merkeissä. Lauantaina järjestettiin eduskunnassa Pääkaupunkiseudun kuntarajat - hyvinvoinnin esteitä?-seminaari. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Helsingin, Vantaan, Espoon, Uudenmaan sekä FSUD:n demarinuoret. Seminaarissa käsiteltiin sitä, mitä paljon puhuttu kunta- ja palvelurakenneuudistus tarkoittaa ja mitä kaikkea aiheen tiimoilta tulee ottaa huomioon pääkaupunkiseudulla. Alustajina toimivat mm. pääkaupunkiseudun sosialidemokraattiset kansanedustajat, jotka kertoivat näkemyksiään uudistuksesta.

Suurimmat haasteet liittyvät erityisesti siihen miten hyvin esim. terveys- ja koulutuspalvelut ja niiden yhteiskäyttö, nykyiset kuntarajat ylittäen, onnistutaan järjestämään. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen puhui taas maankäyttöön liittyvistä kysymyksistä. Minulle eniten ajatuksia herätti kysymys siitä, miten tulevaisuudessa pääkaupunkiseutu kaavoitetaan, miten eri alueiden välinen kehitys voisi olla mahdollisimman tasa-arvoista sekä miten rohkeasti kunnat voivat tehdä yhteistyötä. Pääkaupunkiseudun kaikkien kuntien tulisi ymmärtää, miten tärkeää on olla rakentamassa hyvintoimivaa ja yhtenäistä metropoliseutua, johon kuuluisi enemmänkin kuin neljä kuntaa. Myös Suomen valtion tulisi entistä vahvemmin painottaa Helsingin seudun kokonaisvaltaisen kehityksen tärkeys - myös kansantaloudellisista syistä. Ohi ovat todellakin ne ajat, jolloin kukin pääkaupunkiseudun kunta pystyi päättämään vain omien rajojen sisällä tapahtuvista asioista. Globalisoitunut maailma vaatii aitoa halua sekä kunnilta, niiden päättäjiltä että valtiovallaltakin tehdä Helsingistä koko pohjolan kehityksen veturi.

Suurimpina käytännön esteinä lienevät raadollisesti kuntalaisten itse valitsemat luottamuspossut. Pessimissisesti ajateltuna olisi epätodennäköistä, että 14 Helsingin seudun kunnan luottamushenkilöt vapaaehtoisesti luovuttaisivat luottamuspaikkansa pois. Jos aidon ja hyödyllisen kehityksen jarruna on ainoastaan joustamattomat henkilöt, olisin valmis vaikka valtion pakkotoimenpiteisiin - kuten Sipoon tiettyjen alueiden "luovuttamisesta" Helsingille ja kaavoittamisesta asuinkäyttöön. Tuntuuko pahalta? No antaa tuntua. Tärkeintä on mielestäni alueen monipuolinen kehitys, josta hyöty tulee loppujen lopuksi kaikkien alueen asukkaiden käyttöön.

Ajatukseni pohjautuvat osittain toveri Artonkin mainitsemaan Richard Floridan teoriaan "luovasta luokasta". Hänen teoriassaanhan maantieteelliset alueet, joissa on paljon vähemmistöjä, suvaitseva ilmapiiri ja luovuus on arvossaan, myös taloudellinen kehitys on suurempaa ja näin ollen kaikki hyötyvät tästä tilanteesta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessahan on mietitty Suomen kuntien määrän radikaalia(kin) vähentämistä ja yhdistämistä, sekä uusien tapojen löytämistä siihen, joilla kuntien palvelut voitaisiin parheiten taata asuikkailleen. Tässä prosessissa on tärkeää uskaltaa katsoa asioita myös uudelta kannalta. Tehdäänkö suunnitelmia ja päätöksiä vain aina seuraavia vaaleja ja vaalikautta ajatellen? Ovatko virkamiehet sittenkin siunaus ja vastapaino iänikuisille pikkupoliitikoille, joille tärkeintä tuntuu olevan vain äänestäjien nuoleskelu ja näin oman valinnan varmistaminen uudelle kaudelle. Ihmisethän ovat lopulta aina aivan yhtä tyhmiä, kuin poliitikko, jolle he äänensä antavat.

Tuntuu hassulta ajatella, mutta olen tavallaan alkanut arvostaa virkamiehiä. Vaikka "virkamiehistö" ei olekaan demokraattisesti valittu osa päätöksentekoa, on heillä mahdollisuus tehdä kauaskantoisempia ehdotuksia ja visioida asioista. Vaikka kansanvaltaisesti valitsemat poliitikot aina valittavat, miten virkamiehet yrittävät ohjaille heidän päätöksiään ja miten kaikki on virkamiesten syytä, voisi heille olla jostain kiitollinenkin. Ainahan valituilla poliitikoilla on valta saada tietää valmistelussa olevan asian tila ja vaikuttaa siihen.

Joka tapauksessa aihe on äärimmäisen mielenkiintoinen ja vaatii meiltä jokaiselta paneutumista siihen. Toivoisinkin, että aiheesta käytäisiin ennakkoluulotonta keskustelua myös nuorten parissa.

Koko viikonlopun ajan olen ollut myös innostunut uudesta kauppakeskus Kampista, jonka valmistumista sai odottaa monta vuotta. Tämänhetkiset kokemukseni tuosta keskustan julmasta jättiläisestä ovat vain positiivisia: sisältäpäin Kamppi näyttää ja kuulosta ultramodernin "tuhkolmalaiselta" - oikein tyylikkäältä. Toivottavasti eri kerroksissa soittaneet dj:t ja muotinäytökset jne. eivät tule rajoittumaan vain avajaisviikonloppuun.

Talon sisältä löytyi suuri määrä kauppoja ja ravintoloita, joita kaupungissa ei ole aiemmin nähty. Sekä tietysti kellarin suuri bussiterminaali. Erityisen mielenkiintoinen oli kolmannen kerroksen Event Center - tila, jota voi käytää niin erilaisiin esityksiin, haastatteluihin kuin ryhmätöihin, kuten tänään. Kauppakeskuksen kävijät pystyivät kokoamaan palapeliä, josta lopulta muodostui Suomen kartta. Vaikka tila tietysti on puhtaan kaupallisella maaperällä, on idea hyvä. Ostoskeskusta tulee voida käyttää myös muuhun kuin ostamiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä toiminnasta on kirjastojen ja muiden julkisten toimintojen sijoittaminen ostosparatiisien yhteyteen. Mielestäni tämä on vain osoitusta dynamiikasta, jossa uskalletaan koetella uusia innovaatioita ja toimintatapoja - äänestäminen on yksi näistä toiminnoista.

Kun espoolaiset päättäjätkin uskaltaisivat tehdä rohkeita päätöksiä kevään aikana raideliikenteen (toivottavasti metron) jatkamisesta Helsingistä Espooseen - pääsisivät hekin sitten aikanaan helposti metrolla suoraan ostoksille. Tämä on vain yksi osa Helsingin seudun kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Seuraavaksi on tehtävä rohkeita linjauksia raideliikenteen laajentamisesta myös muualle Uudellemaalle. Tällainen kehitys on omalta osaltaan tekemässä Helsingistä ja sen ympäristöstä koko Itämeren-alueen johtajaa.

Omassa elämässäni pyrin ainakin toteuttamaan luovuutta ja avarakatseisuutta ja suunnistinkin seminaarin jälkeen saunomaan puoluetoimistolle ja tämän jälkeen baariin. Pitkästä aikaa tuli jatkettua iltaa vähän liiankin kauan - onneksi seura mahdollisti mielenkiintoiset keskustelut ja hyvän meiningin. Sunnuntai menikin lievässä väsymyksen tilassa. Päivään mahtui kesäksi suunnitellun seminaarin suunnittelukokous sekä vierailu Tennispalatsin India Express -näyttelyssä, jossa pääsi tutustumaan Intian, tuohon Aasian nousevan talouden värikkääseen maahan ja sen taiteeseen. Ilman ystävääni Viljamia, en olisi varmaan mennyt katsomaan näyttelyä, joka osoittautui kokonaisuudessaan äärimmäiseen aisteja stimuloivaksi kokemukseksi. Ostimmepa näyttelystä jopa lahjan yhteiselle ystävällemme, jonka pääsin luovuttamaan vielä samana iltana.

Uusi viikko tuo taas paljon kiireitä, mutta myös mielenkiintoisia haasteitakin. Nyt menen nukkumaan.

Kuva: Hanuman-jumala. Tekijä tuntematon. Kuvaaja: Yehia Eweis

Onnea Katruska!

Miten ihanan luottavainen ja iloinen olo valtasi mieleni, kun luin uutisen viimein SDP:n kotisivuilta: rakas toveri ja demariäitini (sisko kävisi ehkä paremmin; ) Valtiot. yo Katri Söder (29) valittiin uudeksi suunnittelusihteeriksi 15.3. alkaen SDP:n suunnittelu- ja kv-osastolle. Aivan mahtavaa. Oli jo aikakin, että puolue saa nuorta verta sisuksiinsa.

Katrin opin tuntemaan siitä hetkestä, kun hän SONK:in puheenjohtajana vei minut syömään Manskun Iguanaan. Siellä hän sitten hitaasti, mutta varmasti, tutustutti minut opiskelijaliiton ja laajemminkin demareiden toimintaan. Siitä hetkestä lähtien Katri on ollu tukemassa minua niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä. Onnea vielä hyvälle toverille!

Toinen iloinen yllätys oli FM Matti Hirvolan (31) valinta puolueen järjestösihteeriksi... tällaisten valintojen jälkeen uskoni puolueeseen vahvistuu, ja työtä on taas antoisampaa tehdä.

Mahtava homma!

Kuva: Katri Söder Allianssi-talon avajaisissa