Artikkeli Lippu-lehdessä 2/2006

Artikkeli julkaistu Lippu-lehdessä 2/2006
Venäjä sortaa vähemmistöjään – Voiko kehityksen suuntaa muuttaa?

Venäjän kehitys maailman suurimpana valtiona on ollut viime vuosina määrätietoista, mutta samalla huolestuttavaa katsottavaa. Neuvostoliiton hajottua on Venäjää hallinnut värikäs ja vaihtelevasti toimiva johto. Vaikka tällä hetkellä maan talous saa vetoapua hyvin sujuvasta energiakaupasta, jäävät tästä saatavat voitot yleensä vain harvojen käsiin. Venäjällä vieläkin suuri osa kansasta elää köyhyydessä, eikä kasvava valtiontalous näy heidän elämässään.

Moni toivoi, että Venäjän ihmisoikeustilanne kehittyisi suotuisampaan suuntaan 90-luvun jälkeen – näin ei kuitenkaan käynyt. Myös Vladimir Putinin hallinnolta odotettiin paljon, mutta viime vuosien kehitys on osoittanut maan luisuneen tilaan, jossa valta on keskittynyt Kremliin ja kansalaisoikeudet maassa ovat kaventuneet.

Erityisesti Venäjän vähemmistöt ja heitä edustavat kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina kärsineet vallan keskitystoimista.. Tämän vuoden huhtikuussa voimaan tullut Venäjän uusi kansalaisjärjestölaki on huolestuttava esimerkki valtion tiukentuneesta suhtautumisesta ja halusta kontrolloida maassa vaikuttavia toimijoita.

Lainmuutokset huolestuttavat kansalaisjärjestöjä

Pietarissa toimivan nuorisojärjestöjen kattojärjestön International Youth Diplomacy Leaguen kansainvälisten suhteiden päällikön, Veronika A. Fedorovan mukaan lain taustalla on Venäjän nykyhallinnon pelko kansalaisjärjestöjen voiman lisääntymisestä. Esimerkiksi Ukrainan oranssi vallankumous sai voimansa kansalaisjärjestöiltä. Venäjällä toimivien kansalaisjärjestöjen pelätään levittävän valtiolle haitallista tietoa ja luovan maahan epävakautta. Käytännössä lain kiristys tarkoittaa uusien järjestöjen perustamisen vaikeutumista ja ulkomaalaisten tahojen mahdollisuuden heikentymistä tukea Venäjällä toimivia järjestöjä.

Hallinnon suuri pelko on ulkomaisen rahoituksen leviäminen kansalaisjärjestöille, joiden avulla ”vääränlainen” informaatio pääsisi leviämään Venäjälle. Lainsäädännön muutoksen myötä, yksittäisille järjestöille kasaantuva lisääntynyt byrokratia voi tarkoittaa toiminnan surkastumista tai jopa toiminnan loppumista.

Syyksi hallinnolle riittää toiminnan pitäminen ”poliittisesti epäilyttävänä”. Suurimmassa vaarassa ovatkin juuri ympäristöjärjestöt ja ihmisoikeusorganisaatiot, joiden toiminnasta Venäjän viranomaiset eivät pidä. Venäjän kansalaisjärjestötoiminnan hankaloittamisella ja tiettyjen järjestöjen lopettamisella halutaan osoittaa kuka Venäjällä todella hallitsee ja miten siellä on toimittava. Valmistautuminen 2008 vaaleihin on jo alkanut.

Vallan kiristyksestä kärsivät myös suomensukuiset kansat

Venäjän alueella asuu parisataa vähemmistökansaa. Näistä ryhmistä 23:n kieli on sukua suomen kielelle. Myös suomalais-ugrilaiset vähemmistöt ovat kohdanneet voimakkaita sortotoimenpiteitä viime vuosien aikana. Suomalais-ugrilaisten kansojen asemasta on keskusteltu myös Suomessa kohtalaisen paljon ja huoli sukukansojemme heikentyneestä asemasta on aito.

Artikkelia varten haastateltiin Venäjään erikoistunutta vapaata toimittajaa Ville Ropposta, joka on usean vuoden ajan tehnyt työtä Venäjän vähemmistökansojen aseman ja oikeuksien kehittymisen puolesta. Vuoden 2005 syyskesällä Ropponen oli 40 päivää kestävällä matkalla tutustumassa Uralilaisten kansojen kotiseutuihin Venäjällä. Matka suuntautui myös Marin tasavaltaan, jossa toimittajan seurue sai omakohtaisesti kohdata mitä sortotoimenpiteet voivat tarkoittaa.

Marin tasavallan vähemmistöjen kasvava ahdistus

Marin kansaan kuuluu yli 600 000 asukasta, mikä on noin 43% tasavallan kaikista asukkaista. Marin tasavallassa ihmisoikeuksien tilanne on huonontunut vuonna 2001 alueen presidentiksi nousseen Leonid Markelovin valinnan jälkeen. Ongelmiksi ovat nousseet erityisesti mariopposition edustajien uhkailu, painostus ja pahoinpitelyt. Tästä ovat esimerkkinä kymmeniin oppositiojohtajiin ja toimittajiin kohdistuneet väkivallanteot, joista osa on johtanut jopa kuolemaan.

Ropponen halusi tutkia mitä Marissa todella tapahtuu ja matkansa aikana hän haastatteli useita marilaisia. Matkan aikana maan turvallisuuspalvelu FSB otti hänen seurueensa kolmeen otteeseen kiinni, kuulusteli ja langetti sakot väitetystä viisumin rekisteriongelmasta. Ropposen mukaan tämä oli hyvä esimerkki siitä, miten kansalais- ja ihmisoikeuksia käsitteleviä toimittajia halutaan pelotella ja osoittaa suoraan, etteivät he ole tervetulleita alueelle. Samantyyppisiä ongelmia ovat kohdanneet myös toiset Venäjällä liikkuneet toimittajat. Venäläisviranomaiset väittävät läntisten toimittajien kertomusten ja kritiikin ihmisoikeusloukkauksista olevan vain länsimaissa lisääntynyttä Venäjä-vihamielisyyttä ja vastustusta Venäjän nykyhallintoa kohtaan.

Kielipolitiikka johtaa venäläistymiseen

Kansainvälisen ihmisoikeusjärjestö Helsinki-komitean (The International Helsinki Federation for Human Rights) ja Moskovan Helsinki-ryhmän (Moscow Helsinki Group) tämän vuoden helmikuussa julkaisemasta raportista käy ilmi, kuinka marin kielen opetusta on vähennetty Marin tasavallan alueella selvästi viime vuosina. Vaikka kielen asema alueella onkin virallistettu, ovat paikalliset viranomaiset vähentäneet alueen kouluissa tapahtuvaa kielen opetusta. Myös paikallisessa televisiossa näytettävien marinkielisten määrää on rajoitettu.

Valtiollisen televisio- ja radioyhtiö VGTRK:ssa tehdyn sisäisen rakenneuudistuksen myötä lähemmäs sata julkisesti rahoitettua radio- ja televisioyhtiötä on lakkautettu ja samalla vähemmistökielillä tuotettu ohjelmisto on hävinnyt lähes kokonaan. Toimet edistävät kielen ja kulttuurin häviämistä ja näin ollen edesauttaa paikallisten sulautumista valtaväestöön. Ts. tässä rikotaan selkeästi kielellisiä ihmisoikeuksia.

Taustalla myös taloudelliset intressit

Monissa tapauksissa vähemmistöjen oikeuksien polkemiseen liittyvät myös vahvat taloudelliset intressit. Esimerkiksi Nenetsiassa, Jamalin Nenetsiassa ja Hanti-Mansiassa vähemmistökansoja on siirretty pois öljyteollisuuden tieltä. Monet vähemmistöjen harjoittamat elinkeinot kuten poronhoito, metsästys ja kalastus ovat olleet uhattuina. Suuret öljy-yhtiöt etsivät alati uusia alueita, joista öljylähteitä voisi vielä löytyä.

Vuosituhannen vaihteessa Komin tasavallan Izmanin piirissä paikallisesti noussut kansanliike Izvatas onnistui ajamaan monikansallisen öljy-yhtiön pois suojelualueelta, jossa se suoritti koeporauksia. Paikalliset kansalaisjärjestöt onnistuivat estämään yhtiön aikeet viemällä asian oikeuteen asti ja voittamalla oikeudenkäynnin. Lisäksi öljy-yhtiö Lukoilin kanssa saatiin aikaan sopimus, jonka mukaan se luovuttaa osan voitoistaan alueellisen kehityksen tueksi.

Komin Izhman asukkaat ovat myöhemmin halunneet muutoksen jatkuvan, ja vuoden 2003 vaaleissa kansalaisliikkeen aktiiveja valittiin paikalliseen hallintoon ja aiemmin hallinnut bisneseliitti syrjäytettiin.

EU:n puheenjohtajuuskaudelta odotetaan paljon

Ropponen toivoo, että Suomen hallitus ja presidentti Halonen ottaisivat selkeämmin kantaa Venäjän suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Mahdollisuuden tähän tarjoaisi myös heinäkuussa alkava Suomen EU-puheenjohtajuuskausi. Lisäksi Suomen ja Venäjän välinen sopimus vuodelta 1992 ja erityisesti sopimuksen 10. artikla antaisivat suomalaisille mahdollisuuden puuttua suomalais-ugrilaisten kansojen kohteluun. Sopimuksen 10. artiklan mukaan sopimuspuolet tukevat suomensukuisten kansojen ja kansallisuuksien omaperäisyyden säilyttämistä Venäjällä ja vastaavasti Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa. Venäjähän on aktiivisesti vaatinut oikeuksia Baltian maiden ja muun Euroopan Unionin venäläisille vähemmistöille.

Suomen tulisi tehdä töitä sen eteen, että Venäjän vähemmistöjen ongelmat saataisiin selvemmin esille eurooppalaisessa ihmisoikeuskeskustelussa. Ropposen mielestä olisi myös syytä kiinnittää huomiota Venäjän demokraattisen kehitykseen. Näyttää siltä, että Venäjän yhteiskunta on viime aikoina autoritarisoitunut, ja suunta tuntuu nyt olevan kohti ”totalitarismin pehmeää versiota”, jossa kommunistisen ideologian korvaa nouseva isovenäläinen nationalismi, Ropponen sanoo.

Venäjän tulevaisuus liittyy myös Suomeen

Tulevien vuosien kehitys Venäjällä luo varjonsa vuosikymmenien päähän, myös Euroopan Unionissa. EU ei voi katsoa hiljaa, kun sen naapurissa lisääntyy inhimillinen hätä ja perusoikeuksia rajoitetaan. Suomessa niin poliittisten kuin muiden kansalaisjärjestöjen tulisi pitää yllä keskustelua aiheesta ja nostaa vaikeatkin asiat selkeästi julkiseen keskusteluun. Myös suomalaisten poliittisten päättäjien tulisi uskaltaa tehdä määrätietoista työtä Venäjän demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien puolesta ja unohtaa viime vuosisadan puolella harjoitettu ylivarovainen suhtautuminen suhteissa itänaapuriin.

Jani Ryhänen
*****
Hansit, mansit ja muut

Suomalais-ugrilaiset kansat tarkoittavat unkarilaisia ja itämerensuomalaisia kansoja, mareja, komeja, mordvalaisia, udmurtteja, hanteja ja manseja.

Uralilaiset kansat taas on laajempi käsite, joka kattaa kaikki edellämainitut ja lisäksi vielä pienet pohjoiset kansat nenetsit, enetsit, selkupit ja nganasanit.

Venäjän suurimmat suomalais-ugrilaisista vähemmistöt:
Noin miljoonasta mordvalaisesta vain 290 000 asuu Mordoviassa. Nimikkotasavaltansa väestöstä mordvalaiset muodostavat 32 %. Udmurtteja on kaikkiaan 637 000, heistä 460 000 asuu Udmurtiassa. Nimikkotasavaltansa asukkaista he muodostavat 30 %. Komeja asuu Venäjällä 420 000, heistä 260 000 Komin tasavallassa. Nimikkotasavaltansa väestöstä komilaiset muodostavat 25 %. Marin kansaa on yhteensä 605 000, heistä 312 000 asuu Mari-Elissa. Nimikkotasavaltansa asukkaista marilaiset muodostavat 43 %.Nenetsian autonomisessa piirikunnassa asuu nenetsejä 7750. Nimikkoalueensa väestöstä nenetsit muodostavat 18, 6 prosenttia. Jamalin Nenetsian autonomisessa piirikunnassa on nenetsejä, hanteja ja selkuppeja noin 36 000 eli 7 prosenttia väestöstä.
Hanti-Mansian eli Jugran autonomisessa piirikunnassa elää noin 13 000 hantia ja mansia. Nimikkoalueensa väestöstä he muodostavat 1,2 prosenttia. Hanti ja mansi kuuluvat suomalais-ugrilaisenkieliperheen ugrilaiseen haaraan ja niiden lähin sukukieli on unkari. Nenetsi ja selkuppi kuuluvat samojedikieliin, jotka ovat suomelle etäisempää sukua. Nenetseistä ja hanteista keskimäärin 40–50 prosenttia osaa omaa kieltään, manseista ja selkupeistä vähemmän.

Ville Ropponen