Viime viikkoja on leimannut huono omatunto siitä, etten ole ehtinyt keskittyä kunnolla oikein mihinkään. Päivätyö nuorisoliitossa, muutama iltavuoro hotellilla, kokoukset, kouluhommien teko ja tentteihin luku... kuuluu kevääseen, minulle on sanottu.
Ollessani stressissä huomaan syöväni usein. Viime viikolla kävinkin syömässä ravintolassa päivittäin - jopa pari kertaa. Sinänsä oli kiva tutustua uusiinkin ravintoloihin, mutta raskaat ateriat, eivät ole edesauttaneet kuntoilua. Uusista tuttavuuksista esiin voisi nostaa Postres-ravintolan Etälä-Espalla, jossa kävin syömässä Mikon kanssa. Ravintola on erikoistunut jälkiruokiin - söimme Mikon kanssa kolmen jälkiruoan menun - herkullista. Ravintola oli viehättävästi sisustettu - yksityiskohdissa oli panostettu erityisesti kotimaisuuteen. Esimerkiksi juomana ravintolasta sai Laitilan panimon virvokkeita, joka on täysin suomalainen panimo. Juttelimme omistajien kanssa, jotka kertoivat tekevänsä melkein ympäripyöreitä päiviä ja hoitavansa ravintolassa melkein kaiken itse - sisustuksen suunnittelusta lähtien. Pisteet pojille.
Lauantaina osallistuin Jyväskylässä paneeliin, jossa keskustelimme politiikasta ja homoudesta yhdessä Jorma Hentilän ja Tiina Rosenbergin kanssa. Voisi helposti ajatella, ettei nykyään asialla ole mitään väliä. Kyllä ja ei. Olemalla poliitikko ja hlbt-henkilö on nykyään jo hyväksyttävää, mutta tilanne oli täysin toinen 30 vuotta sitten, jolloin asia oli melkein täysi tabu. Toki meilläkin on ollut hlbt-poliitikkoja valtakunnanpolitiikassakin, mutta aiemmin kaikki ovat olleet kaapissa. On silti hieman outoa, että ainut kansanedustaja, joka on avoimesti homo, on Oras. Uskaltavatkohan meidänkin kaappipoliitikot tulla ulos kaapeistaan ensi vaaleissa, kuten Briteissä tai Ruotsissa on tapahtunut? Pelkillä homoaiheilla ei politiikassa pärjää, mutta toisaalta hlbt-kysymykset kattavat niin laajan kentän, että korjattavaa tasa-arvossa löytyy. Jos siis painottaa omassa työssään hlbt-kysymyksiin, ei siinä pitäisi olla mitään väärää. Paljon on vielä tehtävää, kun omaa tasa-arvotyötä joutuu selittelemään ja hakemaan asialle hyväksyntää. Paneelin osallistujista Tiina oli virkistävä uusi tuttavuus, jota en ollut aikaisemmin tavannut. Jyväskylän yleisö oli paneelissa kovin naispainotteista ja keskustelu korkeatasoista.
Palattuani takaisin Helsinkiin lähdin Riikan kutsumana joukon Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia (KEKS) -kampanjan tyyppien kanssa Korjaamolle katsomaan Roi Vaaran performanssia sekä kuuntelemaan uusia bändejä. Ilta päättyi Olavi Uusivirran keikkaan, joka oli aivan upea (ja ihana). Olavi on mukana myös KEKS -kampanjassa - odotan innolla kesää, jolloin tarkoituksena on mennä festareille jakamaa kampanjamatskua. Kampanja lähtee liikkeelle kunnolla puolentoista viikon päästä järjestettävillä Maailma Kylässä -festareilla. Ilta päätyi lopulta Bottalle, jossa tulikin vielä syötyä yöruokaa - kotiin palasin vasta neljän pintaan.
Tänään keskiviikkona oli taas vuorossa HYY:n järjestämä paneeli aiheena Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet Euroopassa ja lähialueilla. Muina puhujina olivat SETA:n pj Juha Jokela, tutkija Kati Mustola ja opiskelija Oscar Ortiz-Nieminen. Paneelin ajankohtahan, 17.5., on kansainvälinen homofobian vastainen päivä (International Day Against Homophobia / IDAHO). 17.5.1990 Maailman terveysjärjestö WTO:n yleiskokous poisti homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden luettelosta. Päivästä on vasta 16 vuotta. Paneelissa lähestyimme aihetta katsomalla aluksi dokumentin Half a life, joka kertoi turkkilaisista hlbt-ihmisistä, sekä heidän vaikeuksistaan. Pohjoismaissa eläessä harvemmin miettii miten perustavanlaatuisten olemassaolokysymysten parissa kanssaihmisemme kymmenissä maissa muualla asuvat - eikä tilanne Suomessakaan aina ole niin hyvä kun itsellä. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaan joutuvat edelleenkin peittämään todelliset tunteensa ja sopeutumaan valheellisesti tiettyjen yhteiskuntien heteronormatiivisiin valta- ja yhteiskuntarakenteisiin, vain jottei heitä erotettaisi töistä, perheistä tai pahimmassa tapauksessa jopa tapettaisi. Suomessa asioista voidaan sentään puhua - työ ei ole vielä kuitenkaan läheskään valmis. Paneelissa keskusteltiin lisäksi median roolista asenteiden muokkaajana. Yleisöä oli paikalla kiitettävästi - tällä kertaa myös miespuolisia osallistujia.
Uusin Lippu-lehti tuli toimistolle tänään - jäsenillä sen pitäisi olla vielä tämän viikon puolella. Julkaisen kirjoittamani artikkelin Venäjän ihmisoikeustilanteestä täällä heti kun ehdin. Viime rutistus laskentatoimen tenttiä varten, sen jälkeen 1705-iltajuhlaan dtm:aan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti