Viikonloppu meni hyvissä tunnelmissa. Lauantaina oli Helsingin Demareiden kevätpiirikokous, jossa käytiin läpi viime vuoden toimintaa sekä alettiin valmistautuminen keskustelemalla ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kokouksessa käytin itse puheenvuoron hedelmöityshoitolain hyväksyminen puolesta esitetyssä muodossa. Monet tulivat kiittelemään puhettani jälkeenpäin. Toivon, että avautumisellani olisi edes hieman vaikutusta jonkun mielipiteen muotoutumiseen aiheesta. Välillä mietin itse, että meuhkaankohan liikaa aiheesta, mutta toisaalta vain puhuminen vie asiaa eteenpäin.
Sunnuntai kuluikin levätessä ja toipuessa hauskasta lauantai-illasta. Vuokraemäntä tuli käymään ja Anssi allekirjoitti vuokrasopimuksen - Anssista tulee mun kämppis - oujee. Illalla meillä kävikin jo ensimmäiset vieraat: Mikko ja Senja...tosin tarjottavaksi ei riittänyt kuin kahvia ja vanhaa maitoa.
Maanantaina oli pitkästä aikaa vuorossa Ilkan tallin tapaaminen. Tällä kertaa kävimme vierailemassa ja tutustumassa Keravan vankilaan. Olin jo vuosia toivonut pääseväni tutustumaan vankilaan ja nyt vierailu oli vihdoin mahdollista. Suomessa vankeinhoitolaitokseen kuuluu 16 suljettua laitosta ja 19 avolaitosta joissa vankeja on noin 4000 henkilöä. Yli satavuotiaassa Keravan suljetussa laitoksessa meidän otti vastaan johtaja Kirsti Nieminen. Vankilaan sijoitetaan ensimmäistä tuomiotaan tuomittuja vankeja sekä ulkomaalaisia vankeja.
Omat tietynlaiset ennakkoluuloni millainen vankilan tulisi olla rapisi jo ensimetreillä. Tämä kyseinen laitos ei vastannut jenkkileffoista tuttua kuvaa muurein ympäröityä kuristuslaitosta. Vankila sijaitsee peltojen keskellä Lahdentien varrella. Vankilaa ympäröivät vain yksinkertaiset verkkoaidat. Vankilan ympärillä on yli 300 hehtaaria peltoja luomuviljelyä sekä karitsoja varten. Lisäksi vankilan alueella on halleja, jossa vangit voivat käydä tekemässä komeita puutöitä. Keravan vankila ei olekaan mikään paatuneiden huippurikollisten keskittymä, vaan siellä on pääasiassa nuorehkoja kundeja. Useilla heillä on taustallaan perhekotia tai moniongelmainen lapsuus. Nuorella iällä alkanut päihteidenkäyttö on johtunut lopulta tekoihin, jotka ovat ajaneet heidän vankilaan.
Pääsimme tapaamaan nuoria vankeja ja keskustelemaan heidän kanssaan heidän elämästään vankilassa. Keravan vankilassa on ollut käynnissä jo vuodesta 2001 WOP-projekti eli Work Out Project. Tämä ESR-rahoitteisen projektin tarkoituksena on hakea ratkaisuja nuorten vankien syrjäytymisuhkaan ja puutteellisiin elämänhallintataitoihin suunnitelmallisella ja tavoitteellisella työskentelyllä. Projektin ajatuksena on siis nähdä vankeustuomio kokonaisvaltaisena prosessina, jossa keskitytään alle 26-vuotiaiden miesvankien tulevaan vapautumiseen sekä vankila- ja vapautumisjakson välisen sillan parempaan rakentamiseen ja elämän tukemiseen siviilissä. Projektissa mukana olevat nuoret miehet sitoutuvat kokonaisvaltaiseen kuntoutukseen, päihteettymyyteen sekä pitkäjänteiseen työskentelyyn. Mukana olevien tahojen kuten osaston työntekijöiden sekä nuoren kotipaikkakunnan eri tahojen kanssa projektiin palkattu työntekijä tukee vapautuvaa nuorta käytännön asioissa kuin oman elämän hallinnassakin.
Projektityöntekijä Tuija Eskelinen esitteli projektin hämmästyttävät tulokset. Projektissa mukana olleiden nuorten miesten osalta liki puolet oli aloittanut opiskelun vapautumisen jälkeen, puolet oli töissä sekä kaikkien osalta elämä oli saanut vankeuden jälkeen aivan uuden suunnan. Projektissa jokaista vankia kohdeltiin yksilöllisesti, heille tehtiin yksilölliset suunnitelmat miten elämä jatkuu, sekä annettiin tukea.
Kun normaalista nuorten alle 21-vuotiaiden vankien osalta rikoksen uusintaprosetti on jopa 80 % (!) WOP-projektin ansioista lähiajan rikoksen uusinta on käytännössä nolla. Tällä hetkellä projektin rahoitus on jäissä, ja vaikka vankilan johto on useaan otteeseen ilmaissut selkeästi halunsa jatkaa tässä upeassa hankkeessa, ei rahaa sille ole luvassa - kuvitelkaa!
Muutenkin vankeinhoidon tila on Suomessa kauhea. Nykään huumeongelman räjähdettyä käsiin on vankiloiden resurssit aivan liian pienet. Esim. Keravan vankilan ollessa mitoitettu 155 hengelle on siellä tällä hetkellä yli 200 vankia. Näimme omin silmin, kuinka huoneissa, jotka ovat mitoitettu kahdelle hengelle, nukkui jopa kahdeksan henkeä!
Jos vankilat nähdään yhteiskunnan viimeisenä keinona puuttua syrjäytyneiden ja rikoksen tehneiden henkilöiden elämään, tulisi siellä olla myös resursseja. Nähdäänkö vankilat vain "rangaistuspaikkoina", joissa ihmisen viimeinenkin ihmisarvo viedään, vai paikkana, jossa viimeinkin voitaisiin aloittaa näiden henkilöiden kokonaisvaltainen kuntoutus myös tuomion jälkeen. Kaikkia ei voida varmasti pelastaa, mutta yksikin vanki, joka saa uudet avaimet elämäänsä rangaistuksensa "kärsittyään", on sekä inhimillisessä mielessä kuin kansantaloudellisestikin äärimmäisen järkevä satsaus.
Jos Keravan vankilakin saisi rahoitusta kahden WOP-projektityöntekijän palkaamiseen, voisi sillä helposti laskettuna palauttaa jopa parikymmentä nuorta miestä vuodessa elämään. Kun yhden vangin hinta päivässä on noin 100 euroa, voi tästä helposti laskea pelkästään taloudellisesti laskettuna mitä yhteiskunta - me veronmaksaja säästää. Saati sitten yksittäisen vangin, joka on isä ja aviomies jollekin...
Aivan upea ja silmät avaava kokemus kokonaisuudessaan! Kiitos vielä vangeille että henkilökunnallekin. Koska en ole itse eduskunnassa en voi tehdä aiheesta kirjallista kysymystä, mutta toivoisin, että joku edustajistamme sen tekisi. Kyllä meillä, joilla elämä on hyvillä urilla, on vastuu ja velvollisuus välittää muista ihmisistä. Oma sosialidemokraattinen aatemaailmani sai kyllä taas roppakaupalla uskoa ja vahvistusta vierailun jälkeen.
Kuva Keravan vankila
4 kommenttia:
Hyvin kuvasit vierailun ja sen lisäksi sait hienosti kaikki luvutkin muistinkätköistä mukaan :) Tulin itsekin kirjoittaneeksi vankilavierailusta (ehkä vähän polveilevamman) jutun blogiini. Kannatti olla mukana.
Vähän harmittaa, etten ollut mukana tallin reissulla. Vangit jos ketkä ovat marginaalissa, mutta oli mieltä lämmittävää lukea kuvauksesi heidän toimintamahdollisuuksistaan. Kaukana ollaan jostain jenkkilän elukkaluolasta. Hyvä niin.
Keravan vankila on tavallaan kyllä vielä vankiloista poikkeus. Huolimatta ahtaudesta, kyseinen vankila on kyllä yksi niistä parhaista Suomessa (on minulle sanottu).
Vankilat on yksi niistä kohteista, joissa ei pitäisi harjoittaa lyhytnäköistä politiikkaa. Samaa koskee esim. lastensuojelua ja päihdetyötä. Kerran panostettu raha maksaa itsensä pitkällä tähtäimellä itsensä moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisevään työhön ei voi koskaan sijoittaa liikaa, eikä kuvaamasi kaltaisiin projekteihin. Valitettavasti nämä ovat vain helppoja kohteita juustohöylälle, silloin kun on höyläämisen tarvetta. Niiltä on helppo ottaa, jotka eivät itseään voi puolustaa tai jotka eivät äänestä. Tämä on aina ollut politiikassa minua suunnattomasti siepannut asia! Ilkka se jaksaa aina pitää esillä sen kaikkein heikoimman asiaa. Se on ihailtavaa.
Lähetä kommentti