Takaisin Helsingissä. Loppuviikko on onneksi suhteellisen kevyt, joten nyt voisi kirjoittaa vaikka kouluesseitä, ettei tule loppukeväästä kiire. Vieraana mulla on tänään ollut Anssi Turusta, joka tuli tänne kokouksiin. Hänen kanssaan on ollut kiva viettää iltaa ja katsoa televisiota. Aikaisemmin illalla tapasin koulukaveria, jota en ollut tavannut aikoihin.
Kuulin muuten, että täälläkin julkaistu blog-kirjoitukseni hedelmöityshoidoista löytyi viikonlopun Aamulehden SU asiat -lehden sivulta 23, jossa sitä oli siteerattu. Samassa yhteydessä oli ollut poiminta kuulemma myös Panu Rajalalta. Itse lehteä en ole vielä ehtinyt itse lukea. Asiasta kuulin kylläkin vasta eilen sähköpostipalautteessa, jossa todettiin homoseksuaalisuuden olevan raamatun mukaan syntiä ja jossa paheksuttiin kirjoitukseni julkaisemista lehdessä.
Hmm, näinköhän asia on? Minun mielestäni raamattua voi tulkita niin monella tapaa, kuin sillä on lukijoita. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia. Jos haluaa uskoa Jumalaan, tulee myös pystyä hyväksymään erilaisuus. Raamattua on kirjoitettu ja tulkittu vuosisatojen aikana. Jos raamattua katsottaisiin tällä hetkellä samalla tavalla kuin se alkuperäisessä muodossaan on, olisi kaikki tekemämme asiat jotenkin syntisiä. Minulle raamattu ei näyttele elämässä juurikaan suurta roolia. Kymmenestä käskystä johdetut "hyvät" elämänohjeet ohjaavat toki toimintojani usein, mutteivat pilkuntarkasti.
Jos luterilainen kirkko haluaa vaikuttaa ihmisten elämässä myös tulevaisuudessa, tulee sen pystyä sopeutumaan nykyaikaan ja uudenlaisiin tilainteisiin. Minulle ihmisten välinen tasa-arvo on tärkeää. Haluan tulkita omaa raamattuani siten, että se sisältää ja hyväksyy myös homot ja lesbot, hullut, sairaat ja muut elämän päähänpotkimat - unohtamatta hyväosaisia tai ympäröivää luontoa. Ilman "optiota" olla suvaitsevainen, raamatulla tai muilla pyhillä kirjoilla ei ole minulle paljon sanottavaa. Uskonnot ovat tuoneet ihmisille lohtua vuosituhansien ajan, se onnistuvatko ne tehtävässään myös tulevaisuudessa, määräytyy tänään. Luterilaisen kirkon selviäminen tai rappeutuminen riippuu mielestäni täysin, siitä miten sen rakenteet ja sanoma kestää muutosta.
Vaikka pyhien kirjojen varjolla on tehty ja tehdään edelleenkin paljon väärää, ei se mitätöi sitä valtavaa työtä esim. yhteiskunnan rakentamisessa, joka luterilainen kirkko on tehnyt. Keskustelussa toivoisikin, että muistettaisiin säilyttää maltti menemättä äärimmäisyyksiin. Syyllistäminen ja jonkin ryhmän kirkon ulkopuolelle sulkeminen ei ole hyvä keino ylläpitää keskustelua. Itse aion jatkossakin haluta mennä joskus naimisiin kirkossa aivan kuin muutkin kirkkoon kuuluvat ihmiset. Se milloin tämä on mahdollista, on toinen kysymys. Mutta ilman toiveita olisi tylsä elää.
5 kommenttia:
Jos homoseksuaalisuus on kerran raamatun mukaan syntiä, mutta ei Suomen lain vastaista, niin eikö tässä vallitse joidenkin mielestä sitten peruuttamaton ristiriita? Forssan ohjelman toteutumaton kohta valtion ja kirkon erottamisesta on kiinnostava kysymys myös tätä näkökulmaa käyttäen. Eikö kirkon tällä hetkellä tekemää hyvää sosiaalityötä voisi korvata julkisella? Lopettaisiko kirkko työn tekemisen, mikäli siltä vietäisiin veronkanto-oikeus? Miksi eri uskontokuntien ihmisten pyörittämät yritykset ylläpitävät veroilla yhden totuuden valtionuskontoamme? Miksi valtiossa elimellisesti kiinni oleva instituutio pystyy säilyttämään vuodesta toiseen oman syrjivän politiikkansa?
Ps. Onneksi olkoon pääsemisestä varmasti eräille tämän hetken suosituimmista sivuista! ;)
http://www.susannarahkonen.net/galleria.html
Aivan. Jos homoseksuaalisuus on joidenkin tulkinnan mukaan tällä hetkellä syntiä, niinkuin joku toinen asia vuosisata sitten, niin ristiriitahan siinä lain kanssa on. Kun raamattua voi tulkita niin monella tapaa. Mutta ei sen tarvitse näin olla.
Haluaisinkin uskoa siihen, että "virallinen" kirkko pystyisi uudistumaan ja näkemään rakkauden joka myös hlbt-vähemmistöihin kuuluvat henkilöt tuntevat.
Valtion ja kirkon erottaminen - niin, varmaan jossain vaiheessa tämäkin vaihtoehto tulee kysymykseen; tapahtuuko se 15 tai 25 vuoden kuluttua, on vielä arvoitus. Joka tapauksessa kirkolla olevaa veronkanto-oikeutta joudutaan pohtimaan jo aiemmin. Malli, jossa yritykset vapaaehtoisesti saisivat maksaa veroa voisi olla yksi. Verotusoikeuden äkkinäisellä poistamisella olisi vain ikäviä seurauksia. Myös kirkolla on työntekijöitä - työt ne loppuisivat heiltäkin.
Juu, kävin katsomassa Susannan sivuilta...jättekiva ;o)
Kirkko on katsonut asiakseen syrjiä ihmisiä työhönotossa myös sukupuolen takia, vaikka kaikissa muissa työpaikoissa tällainen menettely on rangaistavaa. Toki naispappeus on nyt sallittua, mutta liian pitkään naisia syrjittiin papin virkoja täytettäessä. Enkä jaksa uskoa, ettei joissain paikoissa syrjittäisi yhä vieläkin.
Tuosta rahoituksesta sen verran, että rahoittaahan valtio muitakin järjestöjä ja ideologisia yhdistyksiä, miksi se ei voisi rahoittaa luterilaista kirkkoa ihan samoin periaattein kuin muitakin. Näin kirkon tekemää sosiaalityötä voitaisiin rahoittaa ilman verotusoikeutta, jos se katsottaan sellaiseksi toiminnaksi jota valtion varoista halutaan rahoittaa.Silloin kaikki kirkkokunnat ja kaikki muutkin aatteelliset yhdistykset olisivat samalla viivalla.
Mielestäni kirkon tulee muuttua siinä missä muunkin yhteiskunnan. Osa yhteiskuntaa se on ollut ja sitä se tulee jatkossakin olemaan. Esim. islamilaisessa maailmassa tapahtunut fundamentalismin nousu (johtuen sen moninaisista syistä, en ala erittelemään) tulee uskoakseni vain lisäämään jossain vaiheessa kristillisenkin kirkon ääriainesten nousua - valitettavasti.
Olen samaa mieltä siitä, että rahoitukselle tulisi tehdä jotain tulevaisuudessa. Fantsuu, mietin vain, että onko kirkko siis vain palveluiden tuottaja siinä missä liikeyrityskin?
Rahoitusta löytyisi varmaan jatkossakin, vaikka sitten enemmän yksityisinä lahjoituksina. Nuo viittaamasi pienemmät liikkeet elävät ymmärtääkseni selkeämmin ihmisten lahjoitusten varassa - myös sitoutuminen noihin liikkeisiin lienee vahvempaa. Suurin osa nykypäivän luterilaisista kuuluu kirkkoon vain tavan vuoksi, tai että pääsee naimisiin kirkossa. Onko siinä toisaalta mitään pahaa? Jos tiedostaa ja tunnustaa syyn kuulua kirkkoon, ei siinä mielestäni ole mitään vikaa. Hurskastelu on asia erikseen.
Kyllähän nykyäänkin ihminen voi päättää kuuluuko hän kirkkoon vai ei? Itse haluan ainakin maksaa vielä verosenttejä kirkkoon senkin vuoksi millaista työtä kirkossa tehdään. Ja epäkohtiin voi puuttua vain menemällä itse mukaan - siihen uskon vahvasti.
No, Raamattua olen vain vähän lukenut, mutta siinä vähässä oli niin älyttömiä asioita, että mahdoton on juuri mihinkään uskoa, mitä siinä kirjassa on tai mitä siitä olen lukenut.
Kirkon yhteisövero-oikeus pitäisi poistaa heti, vaikka sitten asteittain.
Itse kannatan lämpisin sydämin toveri Meriläisen ja Krohnin lakiesitystä kirkon ja valtion erottamiseksi.
Lähetä kommentti