Olipa juhlava seurata Eduskunnan päättäjäisiä. Pakko myöntää, että Paavon puhetta kuunnellessani nousi liikutuksen tunne. Suomen politiikan viimeinen dinosaurus "has left the building": Paavo otti itselleen tuttuun tapaan oikeudet omiin käsiinsä, kun hän istutti Tasavallan presidenttiä ylimääräisen ajan oman kiitospuheensa ajan. Jos tekee asioita, niin ne pitää tehdä näyttävästi.
Voisin olla itselleni hieman suuttunut; onnistuin telomaan itseni eilen oikein kunnolla lähtiessäni kämppiksen kanssa lenkille. Lähdin turhan lennokkaasti menemään portaita ja kuinkas olinkaan pian maassa nilkka mutkalla. Auts. Ei auttanut muuta kuin soittaa tutulle saikulle ja kysyä ohjeita. Kipu nilkassa yltyi melkein heti niin suureksi, että lähdin pian Marian päivystykseen. Siellä jalkani kuvattiin, mutta onneksi murtumia ei löytynyt, ainoastaan nivelsiteet. Pääsin yöksi kotiin, mutta kipu jäi. Liikkuminen on hankalaa kainalosauvojen kanssa, lenkkeily jää varmaan muutamaksi viikoksi. Mikään ei tunnu ahdistavammalta kuin pakkolepo. Nyt ei voi edes keksiä tekosyitä, joilla luistaa opinnäytetyöstä. Ja muuton pitäisi olla kuun lopulla...Olikohan nämä vaalit osaltani tässä? Jumala varmaan rankaisee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti