maanantaina, elokuuta 27, 2007

Back in business

Pitkä hiljaisuus päättyy vihdoinkin. On tullut syksy.

Kesä 2007 oli pitkä ja niin myös tauko tänne kirjoittamiseen. Olen ollut loman jälkeen jo töissä reilun kuukauden ja hauskaa on ollut. Lomakin oli aivan mahtava - pituuttakin oli kerrankin riittävästi. Olin jo aikaisemmin viime vuoden lopulla päättänyt, että lähden kesällä lomalle Jenkkeihin New Yorkiin, johon olen halunnut matkustaa viisivuotiaasta saakka.

Kesäni alkoi kuitenkin vajaan viikon lomalla Nurmeksessa kotona, jossa en tehnyt muuta kuin luin ja makasin. Annoin haastattelun myös paikalliseen lehteen, Ylä-Karjalaan, joka halusi kuulla nurmessyntyisestä nuoresta, joka on yhteiskunnallisesti aktiivinen. Haastattelussa kehotin jokaista uskomaan itseensä ja menemään mukaan politiikkaan ja haastamaan vanhat toimijat - vaikutusvalta ei tule kenellekään itsestään - se pitää itse hankkia.

Kotiseutumatkailun jälkeen ehdin olla vajaan viikon Helsingissä ennen kesän ulkomaanmatkaa. Matka alkoi lennolla Frankfurtin kautta Bostonin, jossa vietin matkan ensimmäiset päivät. Ensimmäiset kontaktit yhdysvaltalaisten viranomaisten kanssa ei ollut mieltä ylentäviä: passintarkastuksessa jouduin sivummalle jostain kumman syystä. Jumitin eri viranomaisten "haastattelussa" noin tunnin vain kuullakseni, että kaikki on kunnossa.

Samalla annoin kasvokuvani ja sormenjälkeni Yhdysvaltojen suureen rekisteriin, jonka avulla kaikki rikolliset ja terroristit saadaan kiinni ja maailma pelastuu...not! No, todennäköisesti tämän kirjoituksen jälkeen en tule saamaan enää oikeutta mennä maahan järjestelmän arvostelijana. Voi voi.

Liekö syynä ollut uusi passini (jonka hankin sen vuoksi, että Jenkit sitä halusivat), vai se, että matkustin aluksi Bostoniin ja lento takaisin oli NYC:stä. Vai kenties se, että olin yksin matkustava mies, joka nyt kaikkien mittareiden mukaan on vaaraksi maalle.

Naurettavaa, ihmisoikeuksia loukkaavaa pelleilyä, jossa alipalkatut rajaviranomaiset saivat pomputella maahan tulevia turisteja. Amerikan Yhdysvallat on kuitenkin rakentunut siirtolaisten avulla - mielestäni paikan rikkaus ovat juuri eritaustaiset ihmiset.

BOSTON

Kun vihdoin pääsin Bostoniin oli tiedossa kivoja yllätyksiä. Ensimmäiset neljä vuorokautta majapaikkanamme toimi Suffolkin yliopisston kesäasuntola aivan Bostonin keskustassa. Huoneistossamme olikin jo valmiiksi Aurelio Miamista, Jason Australiasta, yhdysvaltalainen tuttuni Curtis sekä Oras, joka oli matkalla osittain työn merkeissä.

Päivät menivät suurimmaksi osaksi yleiseen hengailuun ja oleskeluun. Hienoimmaksi kokemukseksi jäi mieleen John F. Kennedy Library and Museum, joka sijatsi hieman Bostonin keskustan ulkopuolella. Harvoin museossa kokee aidosti liikutuksen tunteita. Maan alle rakennettu valkoisen talon malli, jonka käytävillä pystyi liikkumana oli toki hyvin valmiiksi pureskeltu, että yksinkertaisempikin ymmärtää tämän miehen tärkeyden.

NYC

Matka Nykiin taittui parjatulla Amtrakilla, jota Jenkeissä eivät taida käyttää kuin köyhät ja ympäristöintoilijat. Kaikki, jopa lyhyet matkat tunnutaan tehtävän lentokoneella. Ottaen huomioon nykyiset turvallisuustarkastukset, pidän lentokoneella matkustusta jopa epämielyttävämpänä vaihtoehtona.

Koulukaverini Katarina asuu kaupungissa ja hän oli ystävällisesti järjestänyt meille majoituksen Salisbury hotelliin 57:llä kadulla, jossa hän on töissä. Eipä voisi paremmin käydä - saimme käyttöömme vielä kulmasviitin, jossa kelpasi oleskella.

Sain ujutettua matkaani yhden virallisemman vierailun. Tapasin kaupungissa New Yorkin "homokeskuksen" eli Gay Centerin lapsiasioista vastaavaa henkilöä, joka kertoi tästä Villagessa sijaitsevasta hlbt-kansalaisjärjestöjen yhteisestä talosta, joka toimi tapaamispaikkana erilaisille ihmisille. Kun Setalla on Suomessa reilu 10 työntekijää oli GC:ssä työntekijöitä 65 henkilöä! Keskus on mainio osoitus siitä, mitä vapaaehtoinen toiminta parhaimmillaan on.

Keskus sai alkunsa vuonna 1983 kun muutama kymmentä järjestöä halusi löytää tilan, jossa kokoontua hlbt-asioiden tiimoilta. Mutkien kautta nämä järjestöt onnistuivat ostamaan Villagessa sijaitsevan vanhan talon, josta tuli NYC Gay Center. Nykyään toiminnassa on mukanan noin 400 erimuotoista järjestöä. Toiminnan muodot vaihtelevat vähävaraisille tarkoitetuista tietokonepalveluista konsertteihin ja kokouksiin, joita talossa järjestetään. Jenkki-tavan mukaisesti keskus saa lahjoituksia ihmisiltä, joka osaltaa mahdollistaa talon toiminnan.

Kokonaisuudessaan mieletön idea - voisi toimia Helsingissäkin!

Lopun ajasta kävimme museoissa, kävelimme eripuolella Manhattania, kävimme baareissa ja shoppailimme. Sekä söimme mahtavissa, etupäässä aasialaisilla, ravintoloisa. En ollut aikaisemmin syönyt korealaista ruokaa - tämä osoittautui ihan mielettömän hyväksi! Sääli meillä Suomessa ei ole vielä yhtään korealaista paikkaa. Toki tuli nähtyä myös Broadwayllä musikaali - Avenue Q, joka kyllä oli istumisen arvoinen.

Näin kuukauden myöhässä kirjoitettuna matkaraportista ei ole enää niin paljon ideaa, joten jätän sen tähän. Suosittelen kaupunkia itsessään kaikille - nykyään maassa vallitseva poliittinen epäluulo on vain niin ahdistava, että luulen odottavani aikani itse aidommin tasa-arvoisemman politiikan aikaa ennen kuin maahan uudestaan menen.

Matkan kuvia voi käydä katsomassa irc-galleriastani, myspacesta sekä facebookistani (vaatii kirjautumista). Hyvän ja pikkutarkan matkakuvauksen voi käydä lukemassa täältä.

Kuukaudessa on ehtinyt tapahtua vaikka sen mitä - päällimmäisenä on nautinto, jonka olen saanut alettuani katsoa taas elokuvia. Pelkästä matkalla ja sen jälkeen olen käynyt katsomassa yli puoli tusinaa leffoja teatterissa. Ja Curtis on muuttanut suomeen tekemään väikkäriään - kiva syksy tulossa.

2 kommenttia:

Viltsu kirjoitti...

Kyllähän meiltä Helsingistäkin löytyy korealainen ravintola :) http://www.koreahouse.fi/

Jani Ryhanen kirjoitti...

Mahtavaa - mennyt täysin multa ohi! Sinne siis heti!