Kolmelta kantilta katsottuna

Nopeasti edennyt alkusyksy on estänyt tehokkaasti aikomukseni kirjoittaa tänne. Välillä aika on vain otettava. Viime viikon maanantaina tulivat tulokset Helsingin Demareiden jäsenäänestyksestä. Tiukan kisan tuloksena olin itse 22. Viime viikko meni tulosta sulatellessa, olinhan asennoitunut siihen, että pääsen ehdolle. Kiitos vielä kaikille jäsenäänestyksessä minua äänestänyttä - olen joka tapauksessa tulokseen tyytyväinen. Taakseni jäi yli 40 ehdokasta, ja listalle päässeistä monet ovat kotoisin Helsingistä. Listalle pääsi myös hyviä nuoria ehdokkaita. Nyt listalle päässeiden 16 lisäksi sinne pääsee vielä neljä henkilöä. Lopullinen tulos selviää Helsingin Demareiden ylimääräisessä piirikokouksessa 7.10. Itse lähden tukemaan oman työväenyhdistykseni toista ehdokasta, Anna Mäenpäätä, jonka kanssa olen tehnyt läheistä yhteistyötä jo usean vuoden aikana ja joka on myös Pinkkiruusun hallituksessa. Anna on nuori, raikas vaihtoehto, jolla on kuitenkin vaativaakin työkokemusta.

Viime viikon alakuloa lisäsi läheisen menetys. Kaksi iso takapakkia ei ole kellekään hyväksi - ei varsinkaan samanaikaisesti. Päälle vyöryvät työ- ja yhdistysasiat ovat toisaalta pakottaneet ajatuksien siirtämistä muualle. Nyt jos koskaan voisin pitää lomaa. Edellisen kerran kunnollisen tauon pidin viime jouluna, pidempiaikaista lomaa saakin hakea vuosituhannen alkupuolelta. Olen toki nuori ja ensi kesänä (toivottavasti) minullakin on useamman viikon kesäloma, mutta välillä vituttaa suurten ikäluokkien valitus meidän nuoren sukupolven saamattomuudesta. Kun haluat menestyä, tarkoittaa se nykyään opiskelun, (pätkä)töiden, harrastusten, kuntoilun, sosiaalisen verkoston jne - yhdistelmää, jossa yhdelläkin osa-alueella epäonnistuminen tuntuu olevan menetys. Toki ennenkin on pitänyt tehdä paljon töitä, mutta uskon, että nykyään kohtuullinenkin menestyminen edellyttää usean osa-alueen hallintaa ja silloinkin kykyä keskittyä olennaiseen.

Viikonloppu alkoi kuitenkin kivoissa merkeissä. Perjantai-iltana olin Keskustan puoluetoimistolla poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajien yhteisen kannanoton julkaisemistilaisuudessa ihanaisen puheenjohtaja Hetan kanssa. Lehdistötilaisuuden jälkeen ilta jatkui punamultaisen hilpeissä merkeissä. Lauantaina olin taas ystäväni tupareissa Tampereella. Oras oli vääntänyt kämppiksensä kanssa 300 herkullista sushi-palaa, juomana oli Laitilan tuulimylly -limsaa. Juhlissa oli paljon vihertäviä (&sinertäviäkin) tuttuja, joiden kanssa oli hauska jutella ja saunoa. Osan juhlijoiden kanssa jatkoimme Tampereen yö-elämään, jossa oli tällä kertaa hieman tylsää. Aamulla naapurihuoneesta kuulunut puheensorina piti huolen siitä, ettei tullut nukuttua liian pitkään. Aamuisen vierailun silakkamarkkinoilla jälkeen söimme runsaan aamiaisen & katsoimme dvd:ltä animea.

Huomenna olen menossa Turkuun Åbo Akademin demariopiskelijoiden seminaariin puhumaan Pinkkiruususta på Svenska. Hieman perhosia vatsassa - en ole ruotsia nyt niin paljoa käyttänyt. Tämän päivän HS:ssa alkoi mielenkiintoinen artikkelisarja TUPO:sta ja kolmikannan tulevaisuudesta. Onko TUPO vain demareiden ja SAK:n ilkeä salajuoni ajaa työntekijöiden asemaa ja onko sillä aidosti tulevaisuutta. Artikkelissa mm. Soininvaara (vihr) kritisoi hallituksen puuttumista neuvotteluista ja kutsui neuvotteluja ennemminkin usein kaksikannaksi, ei kolmikannaksi. Lienee hyvä aina määräajoin tarkastella yhteiskunnamme päättäviä rakententeita kriittisestikin, muttei unohtaa mitä järjestelyillä on saatu aikaiseksi. Aito läpinäkyvyyden lisääminen mihin tahansa puolustaa toki aina paikkaansa.

Kuva SAK:n sivuilta