perjantaina, lokakuuta 13, 2006

100 syytä olla onnellinen

Hyvät ystävät. Aloitan tämän blogikirjoitukseni kertomalla, että tämä on 100:s blogitus, jonka täällä julkaisen. Aloitin kirjoituksen viime vuoden lopulla - reiluun puoleen vuoteen on mahtunut yhtä sun toista. Vajaassa kymmenessä kuukaudessa olen ollut mukana tekemässä presidenttiä, opiskellut laskentatoimea, saanut työpaikan, rakastunut ja menettänyt rakkaan. Kokonaisuudessa mahdollisuus kirjoittaa ja julkaista omia ajatuksia myös muiden luettavaksi, on merkinnyt minulle paljon. Olen luonut blogin välityksellä suuren määrän uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on voinut vertailla ajatuksia.

Olen tällä hetkellä Kiljava-opistolla Nurmijärvellä Demarinuorten Duunaripäivät -tapahtumassa. Tapahtuma yhdistää suuren joukon ay-toiminnassa mukana olevia tovereita. Ensimmäinen ilta on sujunut rattoisassa toverihengessä kuunnellen aulabaarin jukeboksia.

Alkuviikko tuli jännitettyä mitä Suomen eduskunta päättää hedelmöityshoitolain kohtalosta. Maanantaina lämmiteltiin ja osoitettiin mieltä opintotuen korotuksen puolesta, tiistaina olin luovuttamassa toivottulapsi.com -sivuston adressia oikeusministeri Leena Luhtaselle ja torstaina taas eduskunnan edessä vaatimassa oikeudenmukaista ja tasa-arvoista lakia. Työtä ei ole tehty turhaan, tänään eduskunnassa vihdoin vallitsi järjen ääni ja äänin 105 - 83 voitti kanta, joka mahdollistaa hoidot tulevaisuudessa myös naispareille ja yksin eläville naisille. Pinkkiruusun puolesta haluan lausua suuren kiitoksen kaikille niille sd-edustajille & taustalobbareille, jotka olivat edesauttamassa tulosta.

Elämä tuntuu siis voittavan pikku hiljaa. Edellisenä viikonloppuna olin saattamassa läheistäni haudan lepoon kotiseudullani. Pitkällä automatkalla näin kuinka ruska oli värjännyt puut sitä värikkäämmiksi mitä pohjoisemmaksi ajoimme. Kauan kadoksissa olleiden sukulaisten jälleennäkeminen oli lohdollista ja samlla palkitsevaa. Kun muistaa rakastaa täysin rinnoin kun voi, ei tule huono omatunto jälkeenpäin. Onneksi
muistoja ei voi koskaan ottaa pois.

Kunhan tällä hetkellä vallitsevasta työsumasta selviää, on kaikki hyvin. Turhan usein valittaa turhaan vaikka kaikki olisi hyvin. Askel kohti oikeudenmukaisempaa ja erilaisuuden kunnioittavaa yhteiskuntaa on jälleen otettu. Vaikka itse tekeekin vain hyvin vähän, toivoo sillä olevan kokonaisuuden kannalta merkitystä.

3 kommenttia:

Niko kirjoitti...

"Olen tällä hetkellä Kiljava-opistolla Nurmijärvellä Demarinuorten Duunaripäivät -tapahtumassa. Tapahtuma yhdistää suuren joukon ay-toiminnassa mukana olevia tovereita."

Demareiden mielestä ei siis ole duunari, jos ei ole mukana ay-liikkeessä?

Jani Ryhanen kirjoitti...

Moi. Duunari, työläinen, työntekijä - samaa tarkoittavia sanoja kaikki. No tietysti työtä tekevä ihminen on duunari oli sitten mukana ammattiyhdistysliikkeessä tai ei. Ay-toiminnan kautta ajetaan työntekijöiden etuja ja pidetään huoli, että työntekijä saa tekemästään työstään sopivan palkan.

Yksi syy miksi olen demari on, että olen työtätekevä ihminen, ja ihmisten oikeudet työelämässä kiinnostaa minua. Onhan valkokaulustyöntekijätkin duunareita. Jos elät pelkillä perintörahoilla, silloin olet jotain muuta.
L&P!

Minna kirjoitti...

Heipä hei hei Jani.. heitin haasteen sinulle.. elikkäs kirja haasteen.. voit käydä sen blogistani katsomassa..