Tänään tiistaina Helsingin tuomiokapituli teki yksimielisen päätöksen, jonka mukaan pastori Leena Huovisen suorittama homoliiton siunaaminen ei johda rangaistukseen.
Kyseessä on siis tapaus, jossa pastori Huovinen pari vuotta sitten yksityisessä tilaisuudessa siunasi samaa sukupuolta olevan naisparin liiton.
Asiasta ilmoitti tänään toinen Huovinen, piispa Eero Huovinen. Tämän ennakkopäätöksen perusteella papeilla on siis periaatteessa valta siunata myös samaa sukupuolta olevien parien suhteita. Toki tämä mahdollisuus on vain teoriassa ja on epävirallista. Luterilaisella kirkoilla ei ole olemassa minkäänlaista kaavaa samaa sukupuolta olevien parien suhteen. Piispa Huovisen mukaan homoseksuaalisen parisuhteen siunaaminen merkitsisi perustavaa muutosta kirkon avioliittokäsitykseen (HS 6.2.). Hänen mukaansa kirkollisten toimitusten kaavojen muuttaminen vaatisi kirkolliskokouksen päätöksen.
Asia on mielestäni tärkeä ja sen vuoksi päätöksellä on merkitystä. Vaikka luterilaisessa kirkossa toimii tälläkin hetkellä henkilöitä, jotka kannattavat HLBT-ihmisten oikeutta saada siunaus sitä halutessaan, ei se yksin riitä, ilman "virallisen" päätöksenteon hyväksyntää. Kirkollisveroa maksavana ihmisenä ja kirkon yleishyödylliseen toimintaan uskoen toivon, että myös kirkko voi muuttua.
Monet ihmiset kysyvät ylipäätään miksi homot haluisivat mennä naimisiin? Miksi siis sotkea kirkko ylipäätään kahden aikuisen ihmisen yhteiseen sopimukseen? Kysymys kirkon ja valtion suhteesta on oma kysymyksensä, samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitto toinen. Välilä toveripiireissä oma kuulumiseni kirkkoon herättää lievää kummastusta. Vaikken uskokaan välttämättä raamatun osoittamaan Jumalaan, on minulla oikeus uskoa Kirkon institutionaaliseen voimaan muokata yhteiskuntaa. Usein unohdetaan se, että kaikesta vainosta ja saatanalla pelottelusta huolimatta, Kirkko on toiminut aina myös heikompiosaisten auttajana. Ja miksi kirkkoa ei pystyisi muuttamaan - aivan kuten politiikkaakin.
Mielestäni avioliitosta tulisi tehdä sukupuolineutraali, jonka tarkoituksena olisi mahdollistaa avioliitto instituutiona niin eri kuin samaa sukupuolta oleville ihmisille. Tämä mahdollistuisi siten, että avioliitto ikäänkuin jaettaisiin kahtia, jossa mukana olisi "laillinen" osa, joka olisi avoin kaikille ja "kirkollinen" osuus, jossa kukin kirkkokunta voisi päättää itsekseen kenelle se siunaamisen myöntää. Toki tämä ei takaisi automaattisesti kirkkokuntien näkökuntien muutosta, mutta antaisi signaalin siitä, että yhteiskunta muuttuu.
Kun avioliitto instituutiona olisi avattu tasa-arvoisesti kaikille tulisi myös kirkon elää yhteiskunnan mukana ja unohtaa vanhakantainen ajattelumalli, jossa avioliitto on vain eri sukupuolta oleville ihmisille tarkoitettu. Kuten Luther aikoinaan mursi pappien selibaattilupauksen, tulisi 2000-luvun kirkon nähdä ihmisten moninaisuus ja antaa toisiaan aidosti rakastaville ja kunnioittaville aikuisille mahdollisuus antaa omalle liitolleen "Jumalan" siunaus, jos he sitä haluavat.
Kirkko puhuu lähimmäisenrakkaudesta. Kuuluuko siihen joidenkin ihmisten sulkeminen yhteisön ulkopuolelle vain vanhakantaisen tulkinnan vuoksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei Jani,
hyvä kommentti tv-uutisissa eilen! Joku katsoja varmaan järkyttyi siitä, että astelit muitta mutkitta alttarille.
Kiitos. Toki kommentti oli aika lyhyt - mutta asia tuli selväksi. Tsemppiä kampanjaan (vaikka oletkin Vihreä ;) )
Oikeudenmukaisuuteen, humanismiin ja tasa-arvoon pyrkivä kirjoitus sulla, hienoa!
Tuntuu siltä, että maailma on ehtinyt taas muuttua sitä mukaa, kun kirkko ehtii korjata virheitään ja suhtautumistaan asioihin. Kirkon on vaikea olla liberaalimpi kuin vaikka poliittisten puolueiden, vaikka teoriassa tälle ei oliskaan esteitä. Toivottavasti pessimissimini tässä asiassa osoittautuu vääräksi: ei muuta kuin menestystä toimintaan, tavoitteet ovat hyviä!
Lähetä kommentti