perjantaina, kesäkuuta 23, 2006

Lomalla omassa olohuoneessa


Meneehän se juhannus näinkin. Suunnitelmat viettää juhannusilta vanhan kaverin kanssa saivatkin uuden käänteen - vietän hela kvällenin itsekseni...surkeana, yksinäisyyttä tuntien. No en todellakaan. Kävin aamulla juoksemassa ja tekemässä uuden ohjelman mukaisen treenin salilla. Jo eilen tyhjensin pankkitilin ja ostin mm. herkullisia juustoja ja joutavaa juhlan kunniaksi. Tänään sitten aamulla lähetin urakalla sähköpostia demarilistoille.

Juhannus yksin ei tarkoita kadotusta vaikka sen viettäisikin itsekseen kaupungissa. Illalla ajattelin käydä pitkällä kävelyllä keskustassa ja nauttia kaupungin rauhasta. Sen jälkeen voisi piipahtaa jossain baarissa, jos vaikka tuttuja näkisi. Vuokrasin pari dvd:tä, Jude Law'n Alfien (yksi komeimmista miesnäyttelijöistä, jonka britti charmi puree varmaan muihinkin kuin minuun), jota paraikaa katson ja jossa saan upottautua New Yorkin unelmointiin sekä Dorian Grayn muotokuvan, R:ltä nipun matkaesitteitä ja päivän Hesarin. Miten ihanaa kun kerrankin voi vain nauttia yksinolo ja tehdä mitä haluaa...ainakin pari päivää. Yksinolo ilman parisuhdettahan on täysin oma valinta. Eikö vaan? Melkein kaikki kavereista ja tovereista ovat pariutuneet viimeisen parin vuoden aikana. Olenhan minäkin sitä ainakin jonkinlaisella intensiteetillä yrittänyt. Käynyt viime aikoina jopa treffeillä.

Taitaa olla vain liian helppoa uppoutua kiireisiin ja töihin ja uskotella itselleni, että "kyllä sitten kun tämä ja tämä on ohi"... Ehkä pitäisi vaan heittäytyä rohkeamminkin tunteiden vietäväksi. Toisaalta ei nytkään elämässä oikeasti ole mitään valittamista. Kiva kolmio Taka-Töölössä, kämppis jonka kanssa ainakin vielä toistaiseksi tulee toimeen ja edessä pelkkiä mielenkiintoisia haasteita. Mihin sitä parisuhdetta ihminen tarvitsee?

Monet tuttavani ovat parisuhteen saatuaan muuttuneet oikeiksi koti-ihmisiksi. Mikäs siinä - aikaa omalle kullalle tulee antaa. Ehkä eniten minua pelottaa oman yksityisyyden häviäminen parisuhteessa. Ja haaveiden. Mitä niille tapahtuu? Suuri osa helsinkiläisistä on sinkkuja joka tapauksessa. Mitenkähän suurelle osalle yksin olo on omaehtoinen valinta? No niin, ehkä juhannus vaan tuo ajatuksen pariutumisesta pintaan. Ja voinhan aina etsiä Helsingistä pellon johon mennä yöllä tekemään taikoja.

Tutkija Anu-Hanna Anttila muuten tuo esille mielenkiintoisen näkökulman kansalaispalkkakeskusteluun. Hänen mukaansa mukaansa silppu- ja pätkötöitä tekevä sukupolvi, johon itsekin kuulun, voisi alkaa vaatia kansalaislomaa. Siis lomaa, josta monet meistä eivät voi nauttia vielä pitkään aikaan kunnolla. Suurilla ikäluokilla pitkä työikä on tuonut pitkät vuosilomat, joista voi nauttia - vaikka useassa pätkässä jos haluaa. Itse olen tyytyväinen siitä, jos tehdystä työstä saa lomaa vaikka 12 päivää vuodessa, niinkuin tänä vuonna hotellilla. Jos saan nyt töitä, sekin loma ollaan sitten töissä. Tulevaisuudessa järjestelmää tulee aidosti ohjata siihen suuntaan, että teki ihminen niitä töitä sitten vaikka puolen vuoden pätkissä, olisi hänellä jonkinlainen oikeus levähtää kaiken tämän hullunmyllyn keskellä. Millä systeemi rahoitettaisiin, onkin jo toinen kysymys.

Taivas on muuttumassa siniseksi. Parvekkeen ovi on auki ja vilpoisa tuuli tuo viileyttä olohuoneeseen...voisiko olla paremmin.
Kuva Jude Law

1 kommentti:

Mira kirjoitti...

Voi Jani, Jude Law on oikeesti ihku! Ehdottomasti yksi komeimmista brittinäyttelijöistä, nam. Tuollaiset tylyt näköiset äijät saa ainakin minun hameeni tutisemaan!

Tulipa juhannuksen jälkeinen avautuminen, auts. Mutta parisuhteista ja pariutumisesta. Itse olen viimeksi viettänyt sinkkuelämää kohta viisi vuotta sitten; aika uskomatonta. Se oli kyllä ihanaa aikaa, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tunteisiinsa luottaminen ja heittäytyminen on aidosti uskaltamisen arvoista. Ja ainakin minä saan viettää aikaa paljonkin muidenkin ihanien ihmisten kanssa kuin vain sen rakkaimman - ja jos en saisi, en varmaan olisi niin onnellinen kuin nyt olen. Tosin pitää myös olla luottamuksen arvoinen.

Se kotiin jumiutuminen on varsinkin parisuhteen alussa itsestä ihanaa, ja ystävistä ikävää. Kuten Ulta Bra sen lauloi: "Vastarakastuneet aina ärsyttää / Vaikka kuinka kutsutaan / Eivät he suostu kavereita tapaamaan..." Mutta ystäviä ei kannata unohtaa, koska he säilyvät, vaikka rakkauden kohteet joskus vaihtuisivatkin.

Hitto että tuli syvällistä tilitystä, mutta menkööt nyt menneen juhannuksen piikkiin. Normipäivä.