torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Pitkäaikaistyöstä pätkätyöhön


Veljeni ylppärijuhlat menivät oikein hyvin. Kotimatkalle lähdin jo ennen seitsemää sunnuntaiaamuna. Päivä junassa nuokkumista ja lukemista, tämän jälkeen melkein suoraan junasta hotellille, jossa tein kolme iltaa ja yötä töitä putkeen - tunteja kertyi lähemmäs 35...tänään olikin ensimmäinen täysin vapaa päivä taas vähään aikaan. Nukuin väsymystä pois iltapäivälle asti, jonka jälkeen suunnistin työväentalolle Helsingin Demareiden piirihallituksen kokoukseen. Agendalla oli, kuten arvata saattaa ek-vaaleja ja niihin liittyvää asiaa. Illaksi menin Tintti Karppisen luokse Käpylään, jossa muisteltiin pressanvaaleihin osallistuneiden ihmisten kanssa menneitä ja saunottiin. Tarjolla oli herkullisia sämpylöitä sekä raparperipiirakkaa ja juustoja...nämä olivat nyt kolmannet juhlat, johon osallistuin juhlistamaan Tarjaa - jokohan on voittoa riittävästi juhlistettu ;) Illan lopuksi Lahden Pirkko heitti minut keskustaan, jossa tapasin kämppistäni ja kävin pikaisesti baarissa.

Illan pikkujärkytyksen koinkin käveltyäni kotiin Taka-Töölöön. Kotikadullani makasi pyörän alla mies. Hän oli ilmeisesti kaatunut siihen - soitin välittömästi hätäkeskukseen ja kysyin neuvoa, miten tilanteessa tulee toimia. Sain herätettyä miehen, jonka jälkeen selvisi, että mies oli aivan ympäripäissään. Pyysin hätäkeskusta lähettämään paikalle kaiken varalta ambulanssin. Hetken maattuaan maassa mies yritti nousta - onnistuminen johti uuteen kaatumiseen, pyörän päälle. Pyysin miestä istuuntumaan jalkakäytävän vierelle, mutta hän välttämättä halusi lähteä matkaan. Pyörä jäi keskelle jalkakäytävää ja matka jatkui hoiperrellen kohti Manskua. Pian tämän jälkeen ambulanssi tulikin jo paikalle. Mies oli hävinnyt, mutta kerroin hoitajille mihin suuntaan mies jatkoi matkaansa. Kun aikaisemmin kerroin eläinten välisestä väkivallasta, en ollut varma kenelle olisin voinut ilmoittaa tapahtuneesta, nyt sentään tiesin oikean osoitteen mihin soittaa. Ihmettelen lähinnä sitä miksei kukaan ollut aikaisemmin soittanut asiasta kenellekään? Edelläni kulki muitakin ihmisiä, jotka varmista näkivät maassa elottomana makaavan miehen. Olinko muka ensimmäinen soittaja? Toki itsekin myönnän, etten suoraan rynnännyt miehen luoksen, vaan varovasti lähestyin häntä, ikäänkuin peläten jotain. No, kai on ihan normaalia olla hieman epäluuloinen kahden aikaan yöllä, jos törmää kadulla makaavaan mieheen.

Tulevaisuuden työn määritelmästä

Lopuksi vielä harvinainen nimitysuutinen tässä pätkätöiden ja vaihtuvien työnantajien maailmassa. Lauri Ihalainen, 59, valittiin eilen SAK:n edustajakokouksessa jatkamaan ammattiliiton puheenjohtajana. Ihalainen on ollut yhtäjaksoisesti SAK:lla siis jo 36 vuotta, joista 16 vuotta puheenjohtajana. Ei yhtään hullummin. Mitenhän nykyajan nuoret onnistuisivat samassa? Yksi SAK:n tulevan viiden vuoden edustajakokouskauden kärkiteema tuleekin olemaan pätkätyöläisten asemasta huolehtiminen. Yhteiskuntamme on toden totta uuden kysymyksen edessä. Osa-aika- ja nollatuntisopimukset ovat nykyaikana enemmänkin sääntö kuin poikkeus, varsinkin palvelualoilla.

Lähiaikojen haaste tulee olemaan se, miten pätkätyöläisten ja epäsäännöllisissä työsuhteissa olevien henkilöiden työsuhteiden asemaa tullaan parantamaan. Tärkeä on muistaa, että nämä pätkätyöt ei koske todellakaan vain perinteisiä "duunareita" vaan myös suurta maisterintutkinnon suorittanutta joukkoa. Toki joustavuus työsuhteiden muodoissa on etu varsinkin, kun henkilö esimerkiksi opiskelee tai hänellä on pieniä lapsia. Itse olen tästä erinomainen esimerkki. Olen saanut hyvin vapaasti määritellä työnantajalle raamit siitä milloin käyn koulussa, hoidan luottamustehtäviä, käyn töissä tms. Syksyllä asia (toivottavasti) muuttuu siten, että minäkin valmistun, ja on aika alkaa tehdä töitä täysipäiväisesti. Silloin on minun pystyttävä luottamaan siihen, että työtä riittä viikossa ainakin se viisi päivää siten, että palkalla myös elää. Nollasopimus, jossa töitä riittää vain silloin, kun työnantajalla on niitä tarjota, ei ole paras mahdollinen ratkaisu.

Yksi ratkaisu ongelmaan olisi se, että työnantajan vastuuta lisättäisiin varsinkin vuokratyön ollessa kyseessä.Yritys ottaisi siis "riskin" jo palkatessaan työntekijän siitä, että sillä on tarjota työtä. Tämä ohjaisi työnantajia lisäksi parempaan toiminnan ja henkilöstöhallinnon suunnitteluun sekä suhdannevaihteluihin varautumiseen - hyvin toimivassa yrityksessä tämän ei pitäisi olla ongelma. Näin ollen yksittäinen työntekijä ei joutuisi kantamaan kaikkea vastuuta ja joustamaan.

Yksittäiselle ihmiselle neljän työvuoron puuttuminen viikossa voi merkitä koko talouden täysinäistä romahtamista. Työntekijä ei saa olla pelinappula, jota heitellään miten halutaan. Toki tässäkin mallissa on ongelmansa. Mielestäni SAK:n pelinavaus aiheesta on ollut hyvä - nyt vaaditaan lisää selkeitä toimenpiteitä myös muiden palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen sekä valtion kesken. Sopimusyhteiskunnan järjestelyillä tulee voida puuttua näin olennaiseen kysymykseen tulevaisuudessa yhteistyötä hyväksikäyttäen.

1 kommentti:

Katri Söder kirjoitti...

Ihmisten välinpitämättömyys on todella pelottavaa! Monta kertaa olen ajatellut, että mitä jos itse saisin sairaskohtauksen tai pyörtyisin tai jotain, niin voi olla että yhtään kukaan ei pysähtyisi auttamaan. Ihanaa, Jani, että on vielä kaltaisiasi ihmisiä jotka pysähtyvät!