torstaina, heinäkuuta 06, 2006

Mielipidekirjoitus Uutispäivä Demarissa 6.7.2006

Pinkkiruusu ry:n vastine Uutispäivä Demarissa 6.7.2006
Mikä on Uutispäivä Demarin linja?

Keskiviikkona 28.6. oli Uutispäivä Demarissa juttu Pinkkiruususta, sosialidemokraattisesta HLBT-yhdistyksestä. Yhdistyksen tarkoitus on mm. herättää keskustelua seksuaali-ja sukupuolivähemmistöistä sosialidemokraattisen liikkeen parissa. Keskusteluun "ylikorostuneesti vellovasta lesbo-ja homokohkaamisesta" osallistui seuraavana päivänä myös Uutispäivä Demarin toimittaja, entinen päätoimittaja Kari Arola pääkirjoitussivun Näkökulma-palstalla.

Arolan mielestä muu kuin heteroseksuaalisuus on luonnonoikku - perusteena hän viittaa "suvun jatkamista korostavaan" evoluutioteoriaan. Evoluutioteoriahan perustuu sille, että vain vahvimmat yksilöt pärjäävät ja saavat lisääntyä. Sosiaalidarwinismiksi kutsutaan suuntaa, jossa halutaan ulottaa tämä ajattelu myös ihmisiin. Yleensä tällaista ajatussuuntaa ei sosialidemokratiaan ole tavattu liittää. Arolan mielestä "oikkujen varaan ei kannattaisi liikaa yhteiskuntaa rakentaa". Pitäisikö seksuaali- tai sukupuolivähemmistöille tai muidenkin vähemmistöjen oikeuksista huolehtiminen siis lopettaa?

Lisäksi Arola ottaa kantaa eduskunnan käsittelyssä olevaan hedelmöityshoitolakiin vertaamalla samaa sukupuolta olevien parien halua hankkia lapsi lemmikin hankkimiseen. Samalla, kun Arola törkeästi loukkaa seksuaalivähemmistöjä, samaa sukupuolta olevia vanhempia ja vanhemmaksi haluavia, hän tulee verranneeksi jo olemassa olevia lapsia lemmikkeihin. Usein kun näyttää unohtuvan, ettei hedelmöityshoidoista keskusteltaessa ole kyse vain mahdollisesti tulevaisuudessa syntyvissä lapsissa. Samaa sukupuolta olevien perheissä on aina kasvanut lapsia ja osa näistä lapsista on saanut alkunsa hedelmöityshoitojen avulla.

SDP kannat ja toiminta eivät onneksi vastaa Arolan näkemyksiä. SDP:n vuoden 2005 puoluekokous linjasi "Tasa-arvoon kuuluu myös seksuaalinen tasa-arvo, joten yhteiskunnalla on velvollisuus tu
rvata myös seksuaalisten vähemmistöjen perusoikeuksien toteutuminen". Vastaava linja löytyy aiemmistakin puoluekokouspäätöksistä. Linja on näkynyt myös sosialidemokraattien toiminnassa. Lipposen II hallitus antoi eduskunnalle vuonna 2002 voimaan tulleen parisuhdelain, jolla merkittävästi parannettiin samaa sukupuolta olevien parien asemaa Suomessa. Sosialidemokraattiset ministerit ovat ajaneet myös hedelmöityshoitolakia sekä nyt että sen aiemman eduskuntakäsittelyn aikana.

Erilaisten mielipiteiden esittäminen on luvallista, ja toivottavaakin, mutta soisimme sen tapahtuvan asiallisesti argumentoiden. Asiallista ei ole tietyn vähemmistön kutsuminen luonnonoikuiksi, lasten vertaaminen lemmikkeihin tai sanan "yököttävää" käyttäminen tässä yhteydessä. Eikä kehuskeleminen sillä, ettei ymmärrä omasta itsestään poikkeavia ihmisiä ja heidän ominaisuuksiaan.

Mielestämme Kari Arolan kirjoitus Uutispäivä Demarissa loukkaa julkisen sanan neuvoston antamia journalistin ohjeita ja sen 23 pykälää: jonka mukaan "etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti."

Olemme huolissamme SDP:n pää-äänenkannattajan, Uutispäivä Demarin linjasta. Haluammekin tietää, vastaako Arolan kirjoitus yleisemminkin lehden linjaa? Joka tapauksessa seksuaalivähemmistöjä halventavan kirjoituksen julkaiseminen pääkirjoitussivulla antaa oudon kuvan sosialidemokraattisen lehden linjasta. Korostamme vielä, ettemme halua kieltää eriäviä mielipiteitä, mutta rajansa tasa-arvon vastustamisellakin. Ainakin huomasimme, että yhdistystämme tarvitaan.

Jani Ryhänen
Sosialidemokraattinen HLBT-yhdistys - Pinkkiruusu ry:n puheenjohtaja

5 kommenttia:

Mustakallio Pete kirjoitti...

Tänään sitten Arola vastasi vastineisiin. Ei mitään pahoitteluihin päinkään. Ainoastaan ilmaisi epäsuorasti sananvapautensa tulleen loukatuksi.

Sitä ennen lehden toimitus oli kirjoittanut että lehdessä voidaan julkaista millaisia kirjoituksia tahansa, ainoastaan pääkirjoitukset edustavat lehden linjaa. Kun nyt on pää avattu seksuaalivähemmistöjen halventamisella, odotan milloin joku kirjoittaa lehteen muukalaisvastaisen kirjoituksen.

Jani Ryhanen kirjoitti...

Mä nyt uskon, että osa vanhemmasta sukupolvesta edes vieläkään tajua, että HLBT-vähemmistöstä halventavaan tapaan kirjoittaminen olisi jotenkin syrjivää tai väärin. Muutama vuosikymmen sitten homot olivat sairaita rikoksentekijöitä - eräät henkilöt ovat vaan jämähtäneet asenteissa viime vuosisadalle.

Kun on itse tottunut siihen, että omaa ominaisuutta on halvennettu vielä viime vuosiin saakka, on pilkan tavallaan hyväksynyt kuuluvaksi asiaan. Faktahan on se, ettei kenenkään pitäisi joutua kuulemaan edes vitsillä heitettyjä herjoja, varsinkaan jos ne on esitetty halventamismielessä. Hyvätahtoinen leukailu on erikseen.
Osittain tästä johtunee se, että kaikkeen ei huomaa edes reagoida voimaakkaasti.

Arolan tapauksessa toki moni taho reagoi - ihmettelen silti hänen mietoa vastausta kritiikille.

Sen jo kuitenkin tiedän, että yhdistys on onnistunut ravistamaan monien ihmisten ajatusmaailmaa. Jos se saisi ihmiset myös ajattelemaan ja tutustumaan aiheeseen, niin ollaan pitkällä.

Mikko N. kirjoitti...

Tässä on kyllä mielestäni HLBT-aktiiveilla, samoin kuin useilla erityisesti Vasemmistoliiton ja Vihreän liiton poliitikoilla jonkinlainen "sokea piste". On totta, että ihmisoikeudet ovat tärkeät ja että myös seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa siinä missä muidenkin.

Sen lisäksi pitäisi kuitenkin myös ymmärtää, että on myös muitakin perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, kuten sananvapaus, uskonnonvapaus ja lapsen oikeus vanhempiinsa. Jos siis HLBT-vähemmistöjen oikeuksia aletaan vetää niin laajalle, että ne peittävät muita keskeisiä ihmisoikeusperiaatteita (joista moniin Suomi on kansainvälisesti sitoutunut, esim: lapsen oikeuksien sopimukset) niin totta kai siitä saa huomauttaa ja esittää voimakkaastikin eriävän mielipiteensä.

Hedelmöityshoitolaki ei ole ainoa ongelmallinen juttu tässä asiassa, esimerkiksi Ruotsin Miljöpartiet Gröna:n periaateohjelman kohta, jonka mukaan uskonnolliset yhdistykset olisi pakotettava vihkimään homopareja rekisteröityihin parisuhteisiin tai myöhemmin avioliittoihin, saadakseen yleensä pitää itsellään avioliittoon vihkimisoikeuden, on väkisin tyrkyttämistä ja suunnaton loukkaus näiden uskontokuntien itsemääräämisoikeutta ja jäsentensä uskonnonvapautta ja arvomaailmaa vastaan.

Sama koskee myös vastaavanlaisia hankkeita velvoittaa HLBT-vähemmistöasioiden esittäminen aina myönteisessä valossa tai vaikkapa kieltää homoseksuaalisia miehiä koskevien kohonneiden sukupuolitautiriskien ruotiminen tai Paavalin kirjeiden mukaisen perhekäsityksen opettaminen saarnoissa tai raamattupiireissä vankeusrangaistuksen uhalla. Sellainen "vapaus" alkaakin äkkiä maistua totalitarismilta.

Anonyymi kirjoitti...

mikko.n. väitti, että uskontokuntien velvoittaminen vihkimään myös samaa sukupuolta olevia pareja olisi loukkaus näitä kohtaan. Entäpä jos joku uskonlahko haluaisi lakata vihkimästä esim. mustia, ylipainoisia tai älykkyysosamäärältään yli 150 ylittäviä ihmisiä? Olisiko loukkaus puuttua diskriminointiin näillä perusteilla?

Mikko N. kirjoitti...

Uskontokunnat liittävät avioliiton solmimiseen omia opetuksiaan ja perinteitään. Näinollen sen, että joku uskontokunta siunaisi tai vihkisi avioliittoja, on sovittava yhteen asianmukaisen opillisen viitekehyksen kanssa.

Esimerkiksi kristillinen perhekäsitys edellyttää miehen ja naisen välistä elinikäistä avioliittoa ja molemminpuolista kunnioitusta. Myös vanhempien vastuuta lapsistaan saatetaan korostaa. Sen suhteen, kenen avioliittoja ja millaisia avioliittoja ollaan valmiita siunaamaan tai vihkimään, tehdään joka tapauksessa jo nytkin varaumia, esimerkiksi eronneiden uudelleen vihkimisen suhteen hyvin monet pastorit ovat nihkeitä, ja asia saattaa tulla morsiusparin kanssa vähintäänkin yksityisesti sielunhoidollisesti puheeksi. Lisäksi toisen tai molempien puolisoiden kuulumattomuus kyseiseen uskontokuntaan estää monesti uskonnollisen siunaamisen tai vihkimisen.

Kristilliset kirkot eivät voi siunata eikä vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Siinä jouduttaisiin kävelemään aivan liian monien keskeisten epistolatekstien, kuten esim. 1. Kor. 5. ja 7. lukujen yli varsin huomiotaherättävällä tavalla.

Käytännössä nykyinen lainsäädännöllinen tilanne tarjoaa samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuuden rekisteröidä parisuhteensa maistraatissa ja juhlistaa sitä muulla tavoin. Rekisteröidyt parisuhteet ovat oikeusvaikutuksiltaan lähes avioliittoon rinnastettavia. En ymmärrä, miksei se joillekin riitä?