torstaina, maaliskuuta 09, 2006

Venäjän vähemmistöt joutuvat yhä ahtaammalle


Venäjältä kuuluu todella huonoja uutisia. Moskovassa järjestettäväksi suunniteltu maan ensimmäistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattua GayPride -kulkuetta on uhattu kieltää. Moskovan pormestari, Yuri Luzhkov, on kevään aikana omissa kannanotoissaan toistuvasti kertonut vastustavansa tapahtumaa ja tekevänsä kaikkensa, ettei toukokuun 27. päiväksi suunniteltua kulkuetta järjestettäisi. Yhtenä perusteena Luzhkov on käyttänyt Venäjän uskonnollisista piireistä kummunneita syrjiviä ja homofobisia mielipiteitä, joissa on mm. uhattu väkivallalla kulkueeseen osallistuvia henkilöitä.

Viimeaikainen kehitys Venäjällä on puhunut omaa kieltään. Venäläisten kansalaisjärjestöjen toimintaa ja oikeuksia on ja ollaan rajoittamassa entisestään pian voimaan astuvalla lailla. Uudessa laissa viranomaiset voivat lakkauttaa järjestöjä ja syyksi riittää pelkkä "sopimattoman toiminnan harjoitus". On täysin naurettavaa ja tuomittavaa, että maassa, joka on pian Euroopan neuvoston puheenjohtaja, voi tapahtua tällaista. Kysymyksessä ei siis ole pelkästään tietyn vähemmistöryhmän oikeuksien polkeminen, vaan taustalla on suurempi halu alistaa tiettyjä kansanosia - itse asiassa koko kansaa.

Lukuisat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muutkin ihmisoikeuksien toteutumiseen keskittyneet kansalaisjärjestöt ovat järjestäneet mielenosoituksia ja kirjoittaneet tuomitsevia kannanottoja aiheesta. Myös Euroopan parlamentissa toimiva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin erikoistunut LGBT-Intergroup on tuominnut Moskovan pormestarin suunnitelmat. Ryhmä on ilmaissut "syvän huolensa" ja puheenjohtajansa Michael Cashmanin (PES-UK) suulla tuominnut selvästi syrjivät homofobiset asenteet.

Intergourp on kannaotossaan todennut myös Venäjän solmimat ihmisoikeussopimukset velvoittavan sitä noudattamaan lakia, hyvää hallintoa ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia, mukaanlukien vähemmistöjen oikeuksia. Mutta missä menee raja ja pinnan kestävyys Venäjän kanssa? Milloin Suomessa ja muuallakin Euroopassa ollaan valmiita tuomitsemaan Venäjän SELVÄT ihmisoikeusrikkomukset?

Tapaus Luzhkov on sitä irvokkaampi mitä enemmän sitä tutkii. GayRussia -kotisivuilla julkaistusta artikkelista voi lukea myös pormestarin muista kytköksistä. Sen mukaan mm. pormestarin vaimo on Venäjän rikkain nainen. Myöskään Luzhkovilta ei täten ole puutetta rahasta. Pormestarin hallinnassa tuntuu olevan myös paikallinen moskovalainen televisiokanava TVC, jonka ohjelman sisältöjä hän pystyy ohjailemaan. Artikkelin mukaan televisioissa on viime aikoina lähettänyt vääristelevää ohjelmaa Moscow Priden järjestäjistä ja näin pyritty muokkaamaan yleisön mielipidettä suunniteltua kulkuetta ja paikallista HLBT -vähemmistöä kohtaan.

Tilanteessa, jossa vastakkain ovat täysin poliittisen hallinnon omistama tiedonvälitys ja vähemmistöä edustava kansalaisjärjestötoiminta, lopputulosta ei liene vaikea arvata. Mitä asian eteen voisi tehdä? Kun on olemassa aito halu olla luomassa maailmasta entistä oikeudenmukaisempaa paikkaa, ei voi kuin surra mitä kuulee. Emme voi vajota kuitenkaan epätoivoon. Uskon, ja TOIVON, että lukuisat poliittiset kuin muutkin kansalaisjärjestöt puuttuvat entistä voimakkaammin selviin epäkohtiin ja omalla toiminnallaan nostavat selviä epäkohtia esille. Yhdessä tekeminen ja epäkohtiin puuttuminen on ainoa tie.

2 kommenttia:

Anssi Pirttijärvi kirjoitti...

Olen itsekin miettinyt, mitä täällä Suomessa voimme tehdä tiettyjen maiden homofobialle.

Ehkä vaan pitäisi riskeerata kauppasuhteet ja taloudellinen kasvu, ja ottaa tiukempi kanta esim. Venäjän ihmisoikeusrikkomuksiin. Toisaalta, Venäjää ei pitäisi eristää, toisaalta, ei hyssytelläkään asioita.

En tiedä, onko niillä "EU on huolestunut Venäjän kehityksestä" -kannanotoilla mitään vaikutusta Venäjän kehitykseen...

Niin, en tiedä, mitä pitäisi tehdä :)

Mikael kirjoitti...

Venäjän tilanne alkaa saada yhä huolestuttavampia piirteitä. Ihmisoikeusrikkomukset, vallan keskittäminen, energialla kiristäminen , kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen ja kansallisen itsetunnon korostunut pönkittäminen, ovat oireita vakavasta kehityksestä. Tuntuu, että talousjärjestelmää lukuunottamatta, Venäjä on palaamassa Neuvostoliiton aikaiseen tilaan.

Venäjän negatiivisestä kehityksestä huolimatta, maata ei mielestäni saa eristää. Vain syventämällä yhteistyötä voi vaikuttaa Kremlin asenteisiin. Kun yhteistyö on voimissaan, voi ottaa esille kipeitäkin asioita.

Kehittämällä monipuolisempaa taloudellista yhteistyötä ja kannustamalla Venäjää panostamaan koulutukseen, kulttuuriin ja hyvään hallintoon, Venäjälle kasvaa toivon mukaan uusi kansainvälinen ja tiedostava sukupolvi.